sunnuntai 18. elokuuta 2013

Tapsan tarina

Vuonna 2004 (ollessani 23 -vuotias) tammikuussa muutin Zengårdeniin, ajatuksena asua siellä pidemmän aikaa. Ensi alkuun homma sujui mukavasti, mutta noin kolmen kuukauden kohdalla aloin saamaan ensimmäisiä masentumisen oireita. Kesän lähestyessä masennus syveni. Zengårdenin opettajien Kanjan ja Santen ohje oli vaan meditoida sen masennuksen kanssa. Sen enempää tätä emotionaalista umpisolmua ei lähdetty avaamaan. Lähestyminen aiheeseen oli hyvin pintapuolista dialogia. Itse koin, että muoto (autoritaarinen johtamisen tapa, vuorovaikutteisuuden köyhyys ja ilmapiiri, jossa itseilmaisuun ei kannustettu - persoonallisia piirteitä pikemminkin painettiin alas) ei myöskään antanut minulle tilaa tuoda asiaa enempää esille, tai en ainakaan osannut saatikka uskaltanut sitä siinä tilassa tehdä. Aloin myös nukkua huonosti.

Olin asunut suurin piirtein samanikäisen henkilön kanssa yhteisessä huoneessa Zengårdeniin tultuani. Hän oli tullut kuukautta kahta aikaisemmin paikan päälle. Kesän kynnyksellä intensiivisen ja hiljaisen meditaatioretriitin, joita kutsuttiin sesshineiksi, aikana huonetoverini alkoi viheltelemään kesken meditaation. Hän päästi myös toistuvia erilaisia äännähdyksiä meditaation aikana, useampana päivänä.  Tilanteeseen ei reagoitu, hän jatkoi sesshinin loppuun asti.

Sesshinin päätyttyä hänet vietiin lääkärin päivystykseen läheiseen kaupunkiin, Lindesbergiin. Sieltä Zengårdeniin palattuaan hän lähti kotiin. Hän kertoi, että toinen opettajista oli antanut ohjeeksi ”ota lämpimiä kylpyjä ja koita rentoutua, kun pääset kotiin".

Keväällä, noin kuukautta aikaisemmin, eräs nuori henkilö ajautui niin syvälle masennukseen, että hänestä tuntui, että hänen elimistönsä, sydämensä jne. lakkaavat toimimasta.  Hän oli useamman päivän eristäytyneenä huoneessaan, eikä osallistunut päivittäiseen toimintaan. Hänellä oli myös itsetuhoista käyttäytymistä. Yhdessä huonetoverinsa kanssa he poistuivat Zengårdenista erittäin huonossa kunnossa hakemaan hoitoa. Myöhemmin kuukausien tauon jälkeen he palasivat Zengårdeniin, mutta sillä kertaa hänen huonetoverinsa alkoi oirehtia ja he joutuivat jälleen poistumaan Zengårdenista.

Itse olin Zengårdenissa vielä heinäkuun puolelle kunnes päätin lähteä kotiin. Tapahtumat olivat säikäyttäneet myös minut ja ajattelin, että en halua enää mennä syvemmälle omaan masennukseen. Noin viikon päästä oli tulossa 7 päivän mittainen sesshin. Sante olisi halunnut, että jäisin vielä sen ajaksi. Päätin tästä huolimatta lähteä takaisin Suomeen. Kärsin tämän jälkeen kahden-kolmen vuoden ajan masennuksesta, minun oli erittäin vaikea sopeutua takaisin arkielämään. Ajan myötä oloni kuitenkin helpottui ja arki palasi elämääni.

Myöhemmin saman vuoden aikana toinen kanssani Zengårdenissa asunut nuori henkilö sai psykoottisia oireita joulun alla olleen sesshinin aikana, mistä johtuen hän joutui lähtemään Zengårdenista ja hakeutumaan hoitoon. Kanssani Zengårdenissa asui myös henkilö, joka kärsi siellä jatkuvista uniongelmista. Hän päätti kesällä lähteä kotiin lepäämään. Sante oli todennut tähän, että ”ne uniongelmat ovat makyota, sinun pitäisi jäädä Zengårdeniin.” (makyo on japanin kieltä ja tarkoittaa ”demonin luola”; termiä käytetään zenissä erilaisista harhoista)

Moni muukin ihminen valitti masennusta asuessaan Zengårdenissa yhtä aikaa minun kanssa. Yksi henkilö, joka tuli hieman ennen minun pois lähtöäni, oireili anorektisesti.

Niistä 16 ihmisestä, keitä asui Zengårdenissa minun kanssa samaan aikaan, kolmen tiedän tarvinneen psykiatrista hoitoa pois lähdettyään; kaksi psykoottisten oireiden ja yksi vaikean masennuksen takia. 6 muutakin samaan aikaan asunutta henkilöä (itseni mukaan lukien) on kertonut kärsineensä masennuksesta Zengårdenissa. Meidän lisäksi yksi henkilö kärsi toistuvista univaikeuksista ja niihin liittyvistä muista mielenterveyden häiriöistä sekä yksi anorektisista oireista. Minun kanssa yhtä aikaa asuneista yhteensä siis 11/16 henkilöä kärsi mielenterveyden häiriöistä Zengårdenissa asuessaan. Tämän lisäksi Zengårdenissa asui viisi henkilöä, jotka eivät ilmaisseet kärsivänsä mielenterveyden häiriöistä.

Tietääkseni lopulta ainakin 9/16 näistä henkilöistä muutti tai joutui muuttamaan pois Zengårdenista juuri mielenterveyden häiriöiden takia. Ainoastaan yksi kanssani samaan aikaan asuneista tietääkseni asuu edelleen Zengårdenissa, yksi henkilö karkotettiin Zengårdenista ja loppujen 5 kohdalla en tiedä tarkkaa syytä, miksi he muuttivat pois.

Samana vuonna lähtöni jälkeen kuulin, että nuori henkilö tuli Zengårdeniin. Hän poistui myös psykiatrisen akuuttiosaston kautta takaisin kotiin muutaman kuukauden Zengården visiitin jälkeen. Hänet mukaan lukien vuoden 2004 aikana Zengårdenissa ainakin neljä ihmistä ajautui psykiatrisen hoidon tarpeeseen.

Lisäksi asuessani Zengårdenissa eräs siellä pitempään asunut henkilö oli juuri muuttanut Zengårdenista ja jatkoi intensiivistä meditaatioharjoitustaan toisaalla. Hänkin sai vakavia, hoitoa vaatineita, psykoottisia oireita, jotka myös uusiutuivat myöhemmin useampaan otteeseen intensiivisessä zen-harjoituksessa.

Itse olen jatkanut meditaatio harjoituksen parissa tähän päivään asti. Vuonna 2007 muutin Helsinkiin ja kävin aktiivisesti vuoden 2010 syksyyn asti Helsinki Zen Centerillä. Lopetin käymästä HZC:llä Samin eron jälkeen. Minulle jäi huono maku miten erosta syntynyt kriisi hoidettiin. Enkä kokenut enää kotoisaksi jatkaa HZC:n ja Zengårdenin tapahtumissa käymistä. Kävin kaksi kertaa syksyn aikana HZC:n meditaatioissa. Molemmilla kerroilla koin oloni epämiellyttäväksi, johtuen suhtautumisestani joihinkin silloisiin johtavassa asemassa oleviin henkilöihin. Heidän käytöksensä ja sanomisensa, Samin eron yhteydessä, jättivät epämiellyttävän ja epärehellisen kuvan minulle. Kesällä 2011 erosin HZC:n jäsenyydestä.

Olin vuosia pikku hiljaa kypsytellyt omaa eroani muodollisesta oppilas-suhteesta Kanjaan ja Santeen – moninaisista syistä. Syksyllä 2012 heidän opettajansa Bodhin piti opetuspuheen. Yhtenä aiheena hän käsitteli keskustelujaan Kanjan ja Santen kanssa liittyen Suomen kriisiin ja Samin eroon. Kuultuani absurdin nauhoitteen, päätökseni oli selvä. En halunnut olla enää tukemassa Kanjan ja Santen toimintaa olemalla heidän oppilaansa. Katkaisin oman muodollisen oppilas-suhteeni Kanjaan ja Santeen seuraavana päivänä.

Ylempänä oli siis vuoden 2004 tapahtumista ”statistiikkaa” minun tietämyksen mukaan. Väistämättä tätä kirjoittaessa tulin yhä enemmän miettineeksi pitempiaikaista intensiivistä meditaatioharjoitusta ja sen terveellisyyttä.

Suomen lääkärilehdessä julkaistun artikkelin mukaan 5-6 %:lla suomalaisista arvioidaan esiintyvän masennusta ja todennäköisyys sille, että suomalainen sairastuu masennukseen jossakin elämän vaiheessa on jopa 20% (1). Tässä pienessä ”otoksessa” vuodelta 2004 Zengårdenissa asuneista 44 % kärsi masennuksesta ja yhteensä 69 % erilaisista mielenterveyden häiriöistä. En tiedä kertooko nämä tilastot enemmän ihmisistä keitä Zengårdeniin hakeutuu vai sen toimintakulttuurista – vai molemmista. Monet Zengårdeniin hakeutuvista ovat varmasti herkässä iässä tai elämän vaiheessa tai etsivät jotain elämäänsä.

Omalta kohdalta voin sanoa, että siinä iässä, kun muutin Zengårdeniin, olin helposti taipuvainen masennusoireisiin. Zengårdenissa tehty meditaatio harjoitus ei auttanut asiaan. Koin, että myös autoritaarinen, vähäpuheinen toimintamalli oli omiaan omalla kohdallani vahvistamaan masennusta ja sen syvenemistä. Näiden tunteiden kanssa jäin yksin, enkä saanut tukea niiden käsittelyyn. Enkä myöskään osannut ymmärtää silloin, kuinka tärkeää olisi ollut saada tukea masennuksen käsittelyyn. 

Mielestäni tämä on suuri heikkous Zengårdenin toiminnassa. Hurjat numerot minun otoksessani kertovat ainakin, että merkittävää tarvetta psykologiselle tuelle olisi ollut silloisten Zengårdenin asukkaiden keskuudessa. Toisaalta ymmärtäen Santen ja Kanjan koulutustaustan, ei tällaiselle tuelle ollut edellytystä eikä ymmärrystä. Zengårdenissa luetaan ennen opettajan pitämää opetuspuhetta Hakuin Zenjin ylistypuhe zazenille (meditaatiolle):

”…Ohjeiden noudattaminen,
katumus ja anteliaisuus,loputtomat hyvät teot ja oikea elämäntapa kaikki syntyvät zazenista…”

Tähän kiteytyy mielestäni hyvin silloisen toimintamallin rajoittuneisuus. Toivon sydämestäni, että näistä ja muista tapauksista on opittu ja tilanne on toinen tänä päivänä.

Tapsa

(1)   Erkkilä J. & Tervaniemi M. Musiikkiterapia masennuksen hoidossa, Suomen Lääkärilehti 21/2012 vsk 67



89 kommenttia:

  1. Aika hurjalta kuulostaa. Jos yksittäinen henkilö on päässyt näkemään jo näin paljon psyykkistä oireilua niin varmaan moni muukin on paininut/painii näiden asioiden kanssa. Uskoisin tämän Tapsan tarinan olevan hyödyksi monelle muullekin jotka ovat vastaavaa kokeneet ja havainneet mutta eivät ole päässeet asiaa muiden kanssa jakamaan...

    VastaaPoista
  2. Myös minä olen tietoinen vuosikymmen sitten tapahtuneista ongelmista. Meidän zen-traditiomme pohjaa Philip Kapleaun Japanissa oppimaan hurjaan tapaan toimia. Meidän opettajamme ovat Kapleaun oppilaita, he oppivat japanilaisen samurai-mentaliteetilla harjoittamistavan.

    Viimeistään yllä kuvatut tapaukset opettivat, ettei hurja japanilainen toimintatapa toimi Pohjoismaissa. Oivallettiin, että japanilaiset samurait juhlivatkin hurjasti: harjoittivat hurjasti ja relasivat hurjasti.

    Meidän kulttuuriimme ei sellainen henkinen varaventtiili kuulu ja ihmiset menivät ylikierroksille, kun vain harjoittamisen hurjuus tuotiin Japanista ilman siihen kuuluvaa tasapainottavaa osaa.

    Siksi toimintatapaa muutetiin skandinaaviseksi jo vuosia sitten. Oletan, että Timo, Sami ja Tapsa allekirjoittavat ajatuksen siitä, että kaikki oppiminen vaatii ponnistelua. Zengårdenin alkuvuosina opettajat kannustivat hurjaan ponnistelemiseen, jonka itse olivat havainneet toimivaksi omassa elämässään. Kun se toimintatapa tuotti liikaa kärsimystä muiden kohdalla, he muuttivat sitä jo vuosia sitten. Viimeiset vuodet ovat olleet paaaaljon rauhallisempia, oletan että Timokin sen hyvin tietää.

    Timo hyvä, vaikka lähdit porukoistamme jo vuosia sitten, zen-harjoittajien mieli näyttää kiehtovan Sinua vielä kovin. Haluaisitko tutkia nykytilannetta Zengårdenissa vaikkapa viiden vuoden ajalta?

    VastaaPoista
  3. Jare, mitä mietit siitä että Santen tekemä statistiikka mielenterveysongelmista tuntuisi kaunistelevan todellista tilannetta aika rajusti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä asuin Zengårdenissa 7 vuotta sitten. Silloin harjoitustapamuutos oli jo tapahtunut. Sen jälkeen olen vieraillut Zengårdenissa lyhempiä jaksoja. Nuo kuvaukset kaukaa menneisyydestä ovat minulle eksoottisia. Minun on vaikeata kommentoida muinaisia asioita, joita en tunne. Helsinki Zen Centerin aktiiviharjoittajissa on muutama psykologi ja lääkäri. Jos meidän tilastomme poikkeaisivat väestön normaalista, kuulisin siitä kyllä.

      Minulle on selvää, että zen tuo käsiteltäväksi ihmisen sisäänsä piilottamat ongelmat. Nämä ongelmat ei kuitenkaan ole buddhalaisuuden kohde, tavoite on muualla. Ongelmat ovat se maisema, jossa matka irtipäästämiseen tapahtuu.

      Poista
    2. Santen statistiikassa mainitaan ainostaan 4 psykoosia 15 vuoden ajalta,se kuulostaa aika epäilyttävältä Tapsan tarinan tapahtumien perusteella.

      Sinua ei ilmeisesti kiinnosta pätkääkään vaikka senseisi muuntelee totuutta miten sattuu.

      Poista
  4. Karua luettavaa nuo mielenterveysongelmien määrät Zengårdenissa. Ilmeisesti ongelmia oli vielä 3 vuotta sitten, kun Sami asiaa kritisoi. Hänhän myös erosi tästä syystä? Kyseessä on ilmeisen arka aihe. Samia vastaan hyökättiin, kun hän otti asian esille. Ongelmien kieltämiseksi esitettiin myös valheellisia/harhaanjohtavia tilastoja.

    VastaaPoista
  5. Tapsa kertoo asuneensa zengårdenissa vuonna 2004, eli 9 vuotta sitten. Lisäksi hänen tarinansa kertoo mitä hänen tuntemilleen ihmisille tapahtui myöhempien vuosien saatossa. Jare kertoo asuneensa zengårdenissa 7 vuotta sitten, mutta silti viittaa tapahtumiin muinaishistoriana johon hänellä ei ole kosketuspintaa. Eipä kyllä kuulosta kovinkaan uskottavalta. Tuskinpa siinä kahden vuoden aikana olisi tehty suuria muutoksia vanhoihin harjoitustraditioihin, etenkään kun Tapsan ja muidenkin tarinat jatkuvat tälle vuosikymmenelle saakka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. 2004-2006 välisenä aikana ei käsittääkseni tapahtunut mitään oleellista muutosta Zengårdenin toiminnassa. Kuten edellinen kommentoija kirjoittikin, osa Tapsan kertomista jutuista tapahtui 2004 jälkeisinä vuosina. Sami oli huolissaan Zengårdenissa asuvien tilanteesta vielä vuonna 2010 ennen eroaan. Viittaaminen näihin ongelmiin ”eksoottisena menneisyytenä” on kyllä virheellinen käsitys. Tosin kaikki eivät syystä tai toisesta ole tietoisia näistä asioista – tai sitten eivät halua niitä nähdä. Joillakin henkilöillä HZC:llä ja Zengårdenissa on parempi tieto ja ymmärrys siitä, miten muilla ihmisillä yhteisössä menee ja mikä heidän tilansa on.

      Poista
  6. The Discourse on the Snake Simile

    "Suppose, monks, a man wants a snake, looks for a snake, goes in search of a snake. He then sees a large snake, and with a forked stick he holds it firmly down. Having done so he catches it firmly by the neck. Then although the snake might entwine with (the coils of) its body that man's hand or arm or some other limb of his, still he does not on that account suffer death or deadly pain. And why not? Because of his right grasp of the snake." (MN22)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Surely a man doesn't suffer death or deadly pain from grasping a snake. So what? Yet a man makes the mistake of his life. Man makes a separation in his mind believing that he and the snake ar not one. Starting to live in a fantasy world, in an illusion, man misses the reality with it's all edges. Thru careing hands man can care for the snake and accept it as a part of life that doesn't need to be grasped or forked in any kind" -Anonymous finnish poet

      Parahin TB, vaikutat naiivilta ja nuorelta kaverilta. Sinun kannattaisi kehittää omaa ajattelukykyä ja olla rehellinen omista mielesi manipulaatio pyrkimyksistä. Älä suotta pelkää tai kontrolloi elämää (jos siis seisot julkaisemasi tekstin takana!?). Unohda toisten keksimien latteuksien lainaaminen ja niiden julkaiseminen.

      Poista
    2. Edelliseltä Anonyymiltä jäi huomaamatta, että korkea-arvoisen munkin viestissä mainitaan sana Simile?

      Kyseessä ei siis ole Buddhan ohje käärmeiden metsästäjälle. Kun on kyse vertauksesta, voisiko kyseessä olla vertaus ihmisen omaan mieleen? Siitähän Buddha usein puhui.

      Poista
    3. Hahahaha.... Mistäs päättelit että simile maininta jäi huomaamatta??

      Ehkäpä mäkin puhuin vertauskuvauksellisesti ihmisen mielestä??

      Kerroppa "korkea-arvoiselle munkillesi", haluaisiko hän tulla hieman alas vaalaenpunaiselta pilvenhattaraltaan ja hieman raottaa vertauksiaan? Tai voisitko sä sen tehdä? Nyt kun vertaukseni ei puhutellutkaan sua muuta kuin fyysisenä käärmeen metsästys tarinana, niin sulta varmaan taittuis toi homma.... mutta sä saat luvan käyttää sitä myös niin =D

      Mut itse aiheesta; Surullista luettavaa ja surullisen persoonatonta kannanottoo TB:ltä.

      Poista
    4. Anteeksi vain jos kommentointini ei miellytä. Olen jo kolmekymppinen. Buddhalaisuutta minulla on takana yhdeksän vuotta.

      Käärmevertaus on yksi kuuluisimmista vertauksista pali kaanonissa. Sen voi tulkita viittaavan siihen, että Dharma voi olla väärinkäytettynä myrkyllistä. Dhammapadasta löytyy toinen tähän aiheeseen liittyvä lainaus:

      "Just as kusa grass wrongly handled cuts the hand, even so, a recluse's life wrongly lived drags one to states of woe (helvettiin)." (Dhp311)

      Näissä kohdissa Buddha opettaa munkkeja. Tervetuloa keskustelmaan tästä(kin) aiheesta meidän foorumille:

      http://www.avoinsangha.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=7&t=112

      Poista
    5. Hei munkki,
      minusta vertauksesi on hieno:
      Ihmismieli pyrkii luikertelemaan asiasta toiseen kuten käärme. Pysähtymättä mihinkään ja työstämättä mitään. Jos ihminen pyrkii vapautumaan samsaran kirouksesta on luikertelevan mielen pysähdyttävä. Mutta jos mielen pysäyttää, se ryhtyy rimpuilemaan kuten käärme. Jokainen meditoinut tietää, että oma mieli alkaa tuottamaan erilaisia esteitä meditaatiolle, pyrkien vapaasti jatkamaan luikerteluaan asiasta toiseen. Aivan kuten käärme-vertauksessa: vain pitämällä tiukasti kiinni meditaatio-harjoituksesta, voi päästä käärmeen herraksi - vapautua kärsimyksen kehästä. Meditaatio-viisaus on käärmeenpyydystämistä Buddhan opein. :-)

      En aivan ymmärtänyt mainitsemaasi myrkyllisyys-vertausta. Onko se yleisesti theravada-lahkossa hyväksytty tulkinta?

      Poista
  7. Tervehdys,

    olen 37-vuotias ekonomi. Asun vajaan kolmensadan neliön omakotitalossa ja minulla kotonani oma hiljentymishuone, jossa tapan egoni kerran päivässä. Päivisin joudun toimimaan konsulttina ja iltaisin tapan egoni, kiintymykseni omaisuuteen, tarinani, menestykseni ja olen kiitollinen. Treenaan ankarasti sekä mieltä että ruumista, mutta en tee sitä tullakseni joksikin vaan olen jo se, mitä haluan olla, kaikkine vikoineni.

    Olen täysin hämmästynyt kaikesta tästä aineistosta. Minusta tuntuu, että joka ikinen teistä on suurin piirtein kadoksissa. Olette totaalisen, absoluuttisen, täydellisen kadoksissa siitä, mitä buddhalaisuus on. En kerro tätä siksi, että minulla olisi teitä parempi mielipide asiasta ja kertoessani tätä nauran itselleni.

    Hymyilkää.

    Sen jälkeen vedätte ne kaavut päälle ja palaatte lähtöpisteeseen: mitä ihmeen uraa te olette tekemässä? Mitä ihmeen järjetöntä intialaista traditiota te yritätte saavuttaa? Onko se isänne vai äitinne, joka teidän kauttanne toivoo teidän menestyvän gurun uralla?

    Oletteko ymmärtäneet jo, että ei ole olemassa minkäänlaista auktoriteettia? Ainoa auktoriteetti olette te.

    Kysykää itseltänne, oletteko "luokitelleet" itsenne umpikujaan? Miksi ihmeessä te edes pyritte luokittelemaan universumia? Miksi te takerrutte lainasanoihin? Kun katsotte taivaan lintua, auttaako se teitä, että pystytte luokittelemaan linnun sen latinankielisellä nimellä viimeistä piirrettä myöten? Eikö sitä voi keskittyä tarkastelemaan universumia sen sijaan, että sille pitää laittaa väkisin hierarkinen järjestys, oma pikku lokeronsa, omassa pikku maailmassa organisoitte maailmaa. Samalla tavoin organisoitte ihmisiä, arvioitte ihmisiä, yritetään luokitella ihmisiä "lupaaviksi yksilöiksi" tai ei-lupaaviksi tavallisiksi ekonomeiksi kuten minä, joka ihmettelee tätä tarvetta päästä niskan päälle ja tarvetta rakentaa hierarkinen järjestelmä.

    Sen jälkeen kun ymmärrätte, että universumi "on", voitte lähestyä asiaa, että kaikki vastaukset löytyvät sisältä. Kaikki odotukset, kaikki kiintymys, kaikki mielipiteet, intohimot, ne ovat.

    Te olette.

    Buddha oli.

    Mitä sitten?

    Koska ymmärrätte, että avaruus on vain etäisyyksiä, energiavarauksia, ja solutason biologiaa?

    Huvittavinta oli se, että minulla oli tarkoituksena vierailla täällä zazenissa vai miksi sitä kutsutaan. Kun luen näitä tekstejä, tulee mieleen, että olen pidemmällä itseoppineena harjoittelemalla puoli tuntia päivässä absoluuttista antautumista. Tulee sekin mieleen, että olisiko se puoli tuntia riittävä määrä, että ei lähde lapasesta tämä harjoittelu? Eikö ihminen todella voi saavuttaa hyvää oloa rakentamatta itselleen jonkinlaista tavoitetta hengellisyyden saralla?

    En ymmärrä, miksi yksilön hengellisyys on tiimiurheilua? Ymmärrän toki myötätunnon ja tarpeen yhteisölliseen ajatteluun, mutta en ymmärrä sitä, miksi antaisin vallan määritellä, luokitella, ulkopuoliselle.

    Mitä järkeä on vetäytyä harjoitukseen, jos koko toiminnan lähtökohtana pitäisi olla käsittääkseni sen omaksuminen, että ihminen on yksin valmis? Mitä järkeä on antaa ulkopuoliselle sosiaalipsykologiselle määrittelylle valta? Eikö koko ajatus ole se, että ihminen tunnistaa kaksi asiaa: itsen eli kognition sekä olosuhteet eli ulkopuoliset vaikuttimet? Eikö koko homman juoni pitänyt olla se, että ulkopuoliset vaikuttimet kuten joku oransseissa hiippaileva guru edustaa vain ja ainoastaan yhtä elementtiä näistä ulkopuolisista olosuhteista? Siten alusta lähtien meditaatio pitäisi olla auktoriteettia murtava eikä rakentava.

    Mitä annettavaa teillä hiippailijoilla on?

    Perustan ite kohta tollasen hiippakunnan ja ensimmäisenä päivänä ilmoitan kaikille, että minä en opeta teillä yhtään mitään. Koska ei ole mitään opetettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inspiroivaa tekstiä, hyvä ekonomi. Monessa suhteessa olen täsmälleen samaa mieltä, vaikka tunnutkin olevan vähän hukassa tuon kognitio-käsitteesi kanssa. Itseä ja ulkopuolisia olosuhteita ei kannata erottaa luokitteluin myöskään.

      Olet myösmyöhässä tuon hiippakuntasi kanssa. Krishnamurti teki jo vastaavanlaisen tempun "idän tähti"-järjestönsä kanssa aikoja sitten. Jatka kuitenkin hyvällä polullasi.. :)

      Poista
    2. Rehellistä läppää ekonomi! Hieno kannanotto.

      Mutta kerroppa vielä miksi se ego pitäisi "tappaa" päivittäin? Mitä siinä on vikana? Eiks se oo meidän luonnollinen osa siinä missä vaikka vasen jalka? Eihän sitäkään päivittäin tarvi sahata irti.

      Poista
  8. Kiitos positiivisista kommenteista ja näkökulmista. Tosiaan "egon tappamisesta" muutama sana vielä. Valitettavasti tässä maailmassa pätee kilpailun lainalaisuudet. Voisi jopa perustellusti sanoa, että kilpailu kiihtyy. Tässä maailmassa, jossa joudun päivittäin elämään elättääkseni perheeni, joudun kilpailemaan. Kilpailussa on onnettomuuden siemen, koska se on niin kovatempoista. Voitto sisältää tappion ja on vain ajan kysymys, kun koen tappion. Ikääntyminen heikentää suorituskykyä. Sen jälkeen ihminen laitetaan sivuun. Siksi on parempi valmistella sitä tosiasiaa ajoissa. Se on kaikkien meidän kohtalo kohdata voittajamme.

    Kun on hiljaista, ei ole nälkä eikä huoli, on helppoa olla tasapainossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista pohdiskelua.

      Kirjoitit, että tarkoitat egolla kilpailua. Kilpailu on luonnollinen osa elämää, eikä siitä voi varmaan koskaan päästä täysin eroon niin kauan kuin on olemassa. Yhteistyölläänkin ihmiset kilpailevat reviiristä ja ravinnosta muiden lajien kanssa. Olemassaoloon sisältyy automaattisesti kilpailua. Jollekin vahinkoa aiheuttavaa toimintaa on kuitenkin tietysti syytä välttää niin paljon kuin mahdollista.

      Tarkoitatko egolla jotain muutakin kuin kilpailua?

      Minusta ”egon tappaminen” kuulostaa aika erikoiselta. Siitä tulee mieleen jonkinlainen dualistinen buddhalainen käsitys. Kuin jakomielitautinen, jonka mielessä taistelee kahtia jakautunut todellisuus. Osaa todellisuudesta hän kutsuu buddhaksi ja osaa todellisuudesta egoksi. Ego on sitten tapettava, jotta buddha voittaisi. Tällainen uskomus johtanee loputtomaan sisäiseen ristiriitaan ja taisteluun. Ehkä voisi olla järkevämpää tehdä rauha.

      Uskon enemmän itseni ja elämäni sekä koko maailman näkemiseen, tiedostamiseen ja ymmärtämiseen mahdollisimman rehellisesti sellaisena kuin ne ovat kaikkine puolineen. Mahdollisuuksien mukaan yritän sitten kehittää niitä sellaiseen suuntaan, jonka uskon lisäävän myötätuntoa ja hyvinvointia.

      Poista
  9. Kiitos kommentista. Olen totisesti vielä matkalla. Kiitos Krishnamurtin referenssistä. Luen tällä hetkellä Freedom From The Unknown suurella älyllisen ja oivaltavuuden ilolla.

    VastaaPoista
  10. Gurujen palvojille ajatuksia herättävä dokumentti:
    http://areena.yle.fi/tv/1984434

    Äijä tekeytyy guruks ja soppa on valmis! Ens kerran ku käyt kumarteleen jonku edes, niin pidä dokumentti mielessäs!

    VastaaPoista
  11. Muistan hyvin kun nuorempana ajattelin, että mun ei ikään kuin kannata ajatella jotain ja kielsin myös itseäni ajattelemasta tiettyjä asioita. Tämä kielto ei kuitenkaan ollut näin selväsanaisena mielessä, vaan se oli pikemmin esimerkiksi ahdistuksen tunne miettiessäni jotakin kannaltani ikävää ja niin luonnollisesti pyrin poispäin tuosta ikävästä. Elin mielen oravanpyörässä. Asia torjunta asia torjunta. Tottakai torjun edelleenkin, se on osa toimivaa minuutta, mutta näen myös torjuntaani ja siinä on ero aiempaan. Jos meditaatiota tehdään ilman psyykeen taustatekijöiden tuntemusta, sen miten ylipäänsä on muotoutunut sellaiseksi persoonaksi kuin on, niin siinä voi mielestäni käydä niin että uskoo olevansa vapaampi, hetkessä elävä, kuin onkaan, mikä kyllä sitten selviää yleensä pian käytännössä. Mun mielestä hetkessä eläminen on käsittämättömän hieno mutta samalla niin syvällinen juttu että siihen ei ole muuta tietä kuin koko eletty elämä ja rakkaus.

    VastaaPoista
  12. Sorry to interrupt with an ad, but I think this book which I recently published, could be of some interest for some of you.

    VastaaPoista
  13. Minäkin tunsin Samin ja kirjoitin aiheesta oman näkemykseni ja pyysin Ukua julkaisemaan sen. Mutta eipä kelvannutkaan koska Sami taisi jäädä kiinni housut kintuissa.

    Samaten täällä on muutama anonyymi tyyppi joita ei edes kiinnosta asioiden oikea laita. Tärkeintä taitaa olla dissaminen ja oman hännän nosto.

    /VesaK

    Säälittävää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesa,

      vaikka Sami jäisi kiinni minkälaisesta emävaleesta tahansa, se tuskin muuttaisi asioiden oikeaa laitaa, sitä että zen buddhismi on potentiaalisesti vaarallinen uskonto. On tärkeää että zen buddhismistakin on kriittistä infoa saatavilla, kuten on esim. hare krishnojen, jehovan todistajien ja lestadiolaistenkin toiminnasta

      Poista
  14. Minusta Sami on harvinaisen tervehenkinen ja -järkinen tyyppi ja tämä koko keskustelu kautta viestittely on paisunut mittoihin jotka eivät sitä ole. Ja näinhän netissä tuppaa käymään. Samoin minulla ei ole mitään Helsinki Zen Centerin muuta porukkaa vastaan. Sami toi esiin huomaamiaan epäkohtia, missä sellaisia ei olisi. Ei kai ole salaisuus että siellä missä on ihmismieli, niin siellä on ristiriitoja, ongelmia, sairauksia, jotka tarvitsevat hoitoa. Rauhaa kaikille. Meditaatio ja luostarimaiset olosuhteet ovat hieno juttu, mutta eivät sovi jokaiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä siitä, että Sami on järkevä ja terve tyyppi. Olen ihmeissäni seurannut hyökkäystä häntä vastaan. Sami otti mielestäni aiheellisesti esille epäkohtia ja ongelmia. Tapsan kertomus valottaa omalta osaltaan ongelmien laajuutta ja vakavuutta.

      Se, että kyky itsekritiikkiin on niin heikkoa, että asioita yritetään peitellä jopa valheilla ja ongelmien esille nostajaa mustamaalaamalla, muistuttaa ahdasmielisten uskonlahkojen toimintaa.

      Oikein tehtynä meditaatio ja luostarimaiset olosuhteet voivat olla hyviä juttuja. Vääränlaisella ideologialla ja johdolla ne taas voivat aiheuttaa vakaviakin ongelmia.

      Poista
  15. Hei Vesa K, voisitko kirjoittaa näkemyksesi tänne kommentti-osioon? Kiinnostaisi.

    VastaaPoista
  16. Jos Samissa ja hänen 'tukijoissaan' ei ole miestä julkaista lähettämääni uutta avausta, niin jääkööt omaan arvoonsa.

    Tuosta 'vaarallisuudesta' sen verran että kirnupiimäkin on vaarallista jos sitä käyttää väärin.

    VesaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ymmärsinkö nyt oikein, että sä ihan oikeasti rinnastat zen-buddhalaisuuden potentiaaliset psyykkiset vaarat kirnupiimään, vaikka on mm. tullut esille, että moni ihminen on mennyt zen gårdenissa psykoosiin?

      Ps. Ei sillä, että asia mua enää niin hirveästi kiinnostaisi, mutta mun mielestä voisit ihan hyvin copy pastettaa näihin kommentteihin tarinasi, kun nyt kerta olet jo puhunut Samin kiinnijäämisestä "housut kintuissa". Sitä paitsi, eikö blogin ylläpitäjä ole nykyään Timo eikä Uku, joten silloinhan teksti pitäisi varmaan lähettää Timolle eikä Ukulle? Ukuhan taisi irtisanoutua näistä blogihommista krishna-pimahduksensa jälkeen... ?

      Poista
    2. Pahoittelen, en tietenkään halua verrata Zen-meditaatiota tuulipukukansan peruspiimään vaan aitoon kokkelipiimään.

      Ps. Uku kertoi 14 päivä lähettäneensä tekstini edelleen nykyiselle ylläpidolle. En voi uskoa että hän olisi valehdellut ja että hän pyrkisi estämään Samin subjektiivisen näkemyksen kyseenalaistamista.

      VesaK

      Poista
    3. Okei. Eli jos Timo on ylläpitäjä ja on saanut tekstisi, ja ilmeisesti täten myös valvoo sitä onko tämäkin viesti julkaisukelpoinen, niin... Timo Tapola: Miksi et julkaise Vesan tekstiä?

      Poista
    4. Ok, kiitoksia selkeästä vastauksesta. T. Sama anonyymi

      Ps. En edelleenkään ymmärrä miksi Vesa et laita tektiäsi näihin kommentteihin, vaikka ylläpito ei tekstiäsi haluaisikaan julkaista.

      Poista
    5. Tapola ja Saimi eivät halua julkaista kirjoitusta koska se ei hyödytä heidän mustavalkoista kampanjaansa. Vastineet joita he ovat julkaisseet ovat olleet melko kesyjä ja lähinnä puolustuskannalta kirjoitettuja, eli ajaneet käytännössä kaksikon asiaa. Ja harkitsematontahan se on jos menee ja analysoi Samin motiiveja samaan tapaan kun hän pohdiskeli opettajien motiiveja.

      Silti en yritä omassani väittää että Sami olisi täysin väärässä kritiikkinsä kanssa. Voi jopa olla että läimäyttely teki hyvää yhteisölle. Monessa opettajien puheessa olen ollut havaisevinani viittauksia tähän episodiin ja jopa helpottuneita kommentteja siitä kuinka yleinen harjoitusilmapiiri on muuttunut siitä näiden Tapsojen ja kumppanien ajan Rinzai soturimeiningistä meille pohjoismaisille pehmoille sopivampaan hillittyyn Soto meininkiin.

      Saattaa olla että läimäyttelyä pitäisi saada useimminkin. Pissi kun nousee huomaamatta päähän varsinkin tällaisessa ekstriimi lajissa jossa oikeasti painitaan oman suorituskyvyn äärilaidoilla ja hypätään siitäkin vielä yli. Sitä helposti kuvittelee olevansa jotain erikoista, vaikka pyrkimys pitäisi olla kohti tavallisuutta. Mikä myös on saattanut olla joillekin pettymys kun alkuperäinen halu oli tulla pyhimykseksi.

      Edes Oivallus ei takaa mitään, senhän Samikin on todistanut. Eli kyllä meidän kerhommekin pieneen ylimainostukseen välillä syyllistyy, koska yksi kenshu ei kesää välttämättä tee.

      Ja ilmeisesti Koan harjoitustakin voi tehdä silmät kiinni ja oikeasti oivaltamatta, mikä on aika mielenkiintoista mutta ei yllättävää koska ihmisen ainoa ylivertainen kykyhän on itsepetoksen taito.

      Tästä huolimatta tunnen saaneeni harjoitukselta paljon myös yleisenä elämän laadun lisääntymisenä.

      Seinään tuijottajien joukossa olen ollut havaitsevinani saman suuntaista kehitystä eli jonkinlaista maadottumisen ja yleisen merkityksellisyyden tunteen lisääntymistä. Puheet psykooseista tuntuvat siis melko kaukaisilta nykyään.

      Ja vaikka en kaipaa läheistä opettajasuhdetta, niin taidan ensikerran tavatessa tarjota Santelle kaljat ja kunnon kuubalaisen, ihan vaan niistä hyvistä vinkeistä joita olen häneltäkin saanut.

      VesaK

      Poista
    6. Noh, ainakin sen, että "oivallus" tai "kensho" ei välttämättä "takaa mitään" on monen zen-opettajan käytös kyllä todistanut jo ajat sitten (mielestäni mukaan lukien santen ja kanjan). En ihmettele ettei ylläpito tätä tekstiä halunnut julkaista, kun ei tässä nyt oikein mitään uutta tullut ilmi.

      Poista
    7. Hei Vesa,
      Sinulla on mielenkiintoisia pohdintoja.

      Kirjoitat myös seuraavaa:

      "...harjoitusilmapiiri on muuttunut siitä näiden Tapsojen ja kumppanien ajan Rinzai soturimeiningistä meille pohjoismaisille pehmoille sopivampaan hillittyyn Soto meininkiin.

      ...Pissi kun nousee huomaamatta päähän varsinkin tällaisessa ekstriimi lajissa jossa oikeasti painitaan oman suorituskyvyn äärilaidoilla ja hypätään siitäkin vielä yli"

      Luen ja tulkitsen, että ensin kirjoitat pehmoista ja hillitystä ja sitten jo kumoat näkemyksesi kuitenkin seuraavassa kappaleessa...? Vai miten tämä kohta tekstistä pitäisi mielestäsi ymmärtää?

      Poista
    8. ”Pissi kun nousee huomaamatta päähän varsinkin tällaisessa ekstriimi lajissa jossa oikeasti painitaan oman suorituskyvyn äärilaidoilla ja hypätään siitäkin vielä yli”

      Juuri nämä HZC:n jäsenien kertomukset harjoitusmentaliteetista kertovat mielestäni kaikkein eniten. Jarekin kirjoitti täällä blogissa samasta asiasta:

      ”pitkillä rankoilla zazen-jaksoilla venytetään mieli äärimmilleen” ”on mentävä aivan äärimmäiselle rajalla, uudestaan ja uudestaan” jne.

      Ei ole mikään ihme, että psykooseja ja muita mielenterveyden häiriöitä esiintyy tällaisessa ilmapiirissä.

      Poista
    9. Mä luulen, että Vesan mainitsema pissin nousemisen päähän johtuu niiden ”Oivallusten” ja ”kenshojen” mystifioinnista ja glorifioinnista. Sen takia opettajat luulee olevansa jotain erikoista ja oppilaat apinoi sitten perässä. Sama kuviohan on tuttu muistakin henkilöistä ja yhteisöistä, jotka uskoo tietävänsä ”Totuuden” tai muuten olevansa valaistuneempia kuin muut.

      Poista
    10. Ei tuo ollut se teksti. Asia pitäisi kyllä käydä selväksi jos sisälukutaito on edes auttavasti kunnossa. Muutenkin kokonaisuuden hahmottaminen tuntuu muutamilla olevan pahasti hukassa.

      Väännetään siis rautakangesta:

      Siis yleisellä tasolla. Mitä rankempi laji sen todennäköisempää on että lajiin päätyy tyyppejä joilla nousee päähän, tyyppejä jotka aina jollain perusteella nostavat itsensä jalustalle.

      Mutta suhteessa tämän lajin rankkuuteen, tässä joukossa on harvinaisen selväpäisiä ihmisiä ja juuri sen takia että on opeteltu toimimaan oman mielen 'ääriolosuhteissa'


      Ja jos vielä verrataan vaikka supermieskilpailuun, joka myös on xtriimilaji jossa liikutaan äärirajoilla. Sielläkin tulee kolhuja ja luita menee poikki ja ihmisiä on varmasti kuollutkin ja silti leikki jatkuu. Formulakisoista tai Man-saaren TT ajoista puhumattakaan. Ja silti ne saavat jatkua

      Zazen on suhteessa paljon turvallisempaa ja ekologisempaa. Lisäksi vapaaehtoista ja vieläpä harvinaisen hyvin valvottua nykyään.


      Ja vielä... Ovatko sanat kalja ja kuubalainen hankalia vai niiden yhteys Santteen vaikeasti hahmottuvia? Ja mitä mitä muuta tämä voisi tarkoittaa?


      Alkaa tuntua että tänne on kertynyt tyyppejä jotka ovat harrastaneet liian vähän elämää ja aivovoimistelua ja yrittävät nyt väen väkisin luoda uhkakuvia jotta pääsevät hurskastelemaan ja nostamaan omaa häntää.

      Ehkä myös näitä Samin tapaisia defenssin uhreja.

      VesaK

      Poista
    11. Meditaatio, läsnäolo, tietoisuuden kehittäminen jne. ovat mielestäni hyviä juttuja, mutta meditaatiossa äärimmäisyyksiin meneminen jonkin uskonnollisen idean takia ei vaikuta ollenkaan viisaalta.

      VesaK samaistaa zen-harjoituksen xtriimilajeihin, ääriolosuhteisiin, supermieslajeihin ja muihin vaarallisiin juttuihin, joissa tapahtuu tapaturmia ja loukkaantumisia. En yhtään ihmettele, että tässä blogissa esiin nostettuja mielenterveyden häiriöitä tapahtuu zenin parissa.

      Kyseenalaistaisin VesaK:n mainitseman vapaaehtoisuuden osittain. Tietysti voi sysätä kaiken vastuun yksilölle ja sanoa, että Jehovan todistajat, Hare Krishnat jne. lahkot ovat pelkästään vapaaehtoisia. Silti tämän blogin kirjoituksissa on tullut esille, että ihmiset ovat kokeneet uskonnollista painostusta ja manipulaatiota myös Helsinki Zen Centerin puitteissa. Siinä on varmasti eroa kuinka alttiita ihmiset ovat ryhmäpaineelle, autoritäärisille johtajille sekä uskonnollisille ideoille ja dogmatiikalle. Niiden aiheuttaa painetta ei kuitenkaan ole syytä vähätellä.

      Poista
  17. En ole kummankaan osapuolen tukija, vaikka pidänkin Samin asiantuntemusta arvossa niin kehon kuin mielen vaivojen ollessa kysymyksessä. Pidän myös keskustelua tarpeellisena. Psykoosi kun on vakava sairaus ja voi uusiutua kerran jälkeen ja olla todellinen maanvaiva. Ja onhan se kerrankin koettuna hurja juttu. Itse olen todistanut psykoosia lähietäisyydeltä jo lapsuudessa ja myös myöhemmin, joten tiedän mistä puhun. Vaikuttaa todella paljon läheisten elämään! Asiallisesti hoidettuna se varmasti saadaan kuriin useimmissa tapauksissa, mutta ensin se pitää tietysti tunnistaa ja tuntuu, että tunnistamisessa on zen gårdenissa ollut ongelmia. Minusta tämä keskustelu on hyvä myös siltä osalta, että varmasti jatkossa Zen gårdenisa tunnistetaan tarkemmin erilaiset tapaukset ja osataan ohjata hoitoon. Itse katsoisin, että meditaatio on todennäköisesti yksi tapa laukaista psykoosi (valitettavasti), koska siinä on aistideprivaatiota, pitkää paikallaan oloa jne. Yksin meditaatio ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan mieli jolla on alttius tällaiseen. Aivan samaan tapaan kuin jotkut sairastuvat pitkäkestoisiin niveltulehduksiin, sokeritautiin jne. ja toiset eivät.

    VastaaPoista
  18. Ensimmäinen edes hiukan ajateltu kommentti vähään aikaan, tässä Samin Iltalehden oloiseksi profiloimassa lööppi-blogissa.

    Silti sinäkin olet silti liikaa kiinni lööppitodellisuudessa ja hurskastelussa kun sanot 'en yhtään ihmettele...' Oletko koskaan edes istunut yhtä 3x rundia? Mitä sinä oikeasti tiedät zazenista?

    Itse ole tuijottanut seinää kohta kuusi vuotta, ja käynyt ruotsissa 5 kertaa 7 päivän setin. Eli minulla taitaa olla hiukan enemään varaa sanoa miltä homma tuntuu ja miten se toimii.

    En ole koskaan väittänyt että kaikkia vastuu on aina yksilöllä tai ettei Z-yhteisöllä olisi mitään vastuuta. Tottakai kaikilla on vastuu ja on typerää ja pahantahtoista, tyypillistä lööppien mailmassa elävien tollojen touhua väittää että tässä putiikissa oltaisiin niin tyhmiä ettei ilmiselvää tapausta tunnisteta. Helsingin keskuksessa käy touhua harrastamaas käsittääksen 3-6 lääkäriä tai sellaiseksi lukevia ja ainakin pari on tunnustautunut psykologeiksi.

    Ja huikeinta on sekoittaa seinään tuijottaminen Jehoviin ja uskontoihin. Ei tämä ole uskontoa kuin muodoltaan ja niille jotka eivät ole ymmärtäneet mistä tässä on kyse. Sellaisia riippuvuussuhdetta etsiviä toki jäsenissäkin on, mutta eiköhän sekin vähitellen heille selviä tai sitten he ovat väärässä paikassa ja mahdollisesti myöhemmin tuntevat tulleensa petetyksi ja haukkuvat putiikin Samin tapaan.

    Näin saattaa käydä varsinkin jos opettaja sanoo heille että olisko jo aika kasvaa aikuiseksi, tulla pois äidin helman alta, miehistyä. Kaikki eivät sitä kestä, koska eivät halua olla rehellisiä ja pahoittavat mielensä, reppanat. Minulta ei ainakaan liikene yhtään sympatiaa tällaisille epärehellisille yksilöille ja heidän tunteilleen. Yhteisössä on toki sellaisia joilla on enemmän ymmärrystä. Näinhän tämä toimii elämässä yleensäkin, minkä ei pitäisi kenellekään tulla yllätyksenä.

    Istuminen voi auttaa kärsivää ihmistä ja suurin osa meistä tähän touhuun päätyneistä on tullut nimenomaan kärsimyksen, usein merkityksen tunteen puuteen takia ja siksi olisi väärin käännyttä ovelta jokainen vähänkin kärsivän tai masentuneen oloin yksilö.

    Elämässäkään ei hyvistä tarkoituksita huolimatta aina onnistuta auttamaan toista ja sama pätee tähänkin. Siksi voidaan vain koko ajan yrittää parantaa omaa toimintaa ja minimoida vahingot kaikin mahdollisin keinoin.

    Samaten vaatimus etä opettajat olisivat täydellisiä ihmisiä, on absurdi.

    Urheilussa, mikä joillekin on uskonto, puhutaan että valmentaja X on täysi mulkku, mutta se saa tuloksia aikaan. Oheisvahinkoina jotkut ottavat sitten nokkiinsa, samittavat ja vetäytyvät defenssiin uhrittamaan.

    Extriimin olemus näin rautakangella kerraten, koska sinä ja muut viralliset jeesustelijat eivät asiaa halua ymmärtää ja tuskin haluattekaan koska se on lööppiuskovaisen elämän sisältö, dissata ja esittää pelastajaa, kaikkien ongelmien ratkaisijaa.

    Panin tekstin nyt tänne viimeiseksi, ehkä helpottamaan viimeisen lisäyksen tunnistamista

    /VesaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä zen-buddhalaisuus on uskonto. Siinä uskotaan jälleensyntymään ja palvotaan perustajahenkilöä, Siddhartha Gautamaa, jonka uskotaan saavuttaneen täydellisen valaistumisen, parinirvanan. Zen-buddhalaisuudessa uskotaan, että Siddhartha Gautaman oppeja ja elämänohjeita seuraamalla muutkin voivat saavuttaa valaistumisen. Valaistumisen uskotaan vapauttavan jälleensyntymästä, elämän ja kuoleman kiertokulusta samsarasta, jonka ominaisimpana piirteenä zen-buddhalaisuudessa nähdään kärsimys, dukkha. Zen-buddhalaisissa rituaaleissa resitoidaan mantroja ja rukouksia, joilla uskotaan olevan maagisia vaikutuksia; niillä muun muassa pyydetään apua tai suojelua valaistumisolennoita, bodhisattvoilta.

      Poista
    2. VesaK:
      ”Ei tämä ole uskontoa kuin muodoltaan ja niille jotka eivät ole ymmärtäneet mistä tässä on kyse. Sellaisia riippuvuussuhdetta etsiviä toki jäsenissäkin on, mutta eiköhän sekin vähitellen heille selviä”

      Tänne blogiinhan kirjoitti Helsinki Zen Centeristä eronnut pappi, jolle ylipappi oli sanonut edustavansa Buddhaa ja siitä syystä papin pitäisi noudattaa hänen käskyjään. Heillä oli gurusuhdekin.

      Eli kyllä uskonnollisia riippuvuussuhteita Helsinki Zen Centeristä löytyy.

      Poista
    3. Zen centeristä ja uskonnosta sen verran että Sante sensei on tosi selkeesti sanonut ettei sen opettama zen ole pelkkä metodi vaan se on zen buddhalaisuutta ja oikein painottanut että se on uskonto.

      Poista
  19. Sormi, joka osoittaa kuuta, ei ole kuu.

    VesaK

    VastaaPoista
  20. Lisää huimaa kuraa ja perinteistä länsimaista hölmöyttä...

    Kukaan ei ole vaatinut minua uskomaan yhtään mihinkään, eikä palvomaan ketään tai mitään. Se että Budhan kuvalle kumarretaan, ei ole perinteistä 'palvontaa', paitsi hölmöille, vaan ainoastaan oman ei-itsen tunnistamista. Buddhapatsas ei sinänsä merkityksellinen ja sen voi puolestani käyttää hätätilassa vaikka polttopuina. Toivotaan ettei sitä kuitenkaan tervi tehdä koska patsas on kaunis esineenä.

    Sen myönnän että ole itsekin osallitunut tällaiseen resitaatioon missä toiveena on ollut auttaminen. En itse usko sellaisen voimaan pätkääkään, paitsi yhteishengen luomisessa ja siksi olen mielelläni mukana tässäkin.

    Sama pätee muihinkin 'palvonta' resitaatioihin: ne ovat vain kunnianosoituksia ja hengen nostatusta. Et ilmeisesti koskaa ole törmännyt hengen nostatukseen vaikka jossain urheilutapahtumassa? Ihan samoilla yleisinhimillisillä lainalaisuuksilla zenissäkin pelataan.

    Samaten 'valaistuminen' on naurettava sana ja sen käyttäminen kertoo vain käyttäjänsä pinnallisesta ymmärryksestä ja kristillisestä indoktrinaatiosta.

    Jokin aika sitten toinen opettaja eli Kanja oli suomessa käymässä ja piti puheena aiheesta 'onko zen uskonto' En ollut itse paikalla koska asia oli minulle jo selvä eli yhdentekevä, enkä olis ryhtynyt uskovaksi koska en tiedä miltä se edes tuntuisi, koska en käytännöllisenä ihmisenä yksinkertaisesti osaa sokeasti uskoa. Puuttuu siis tämä taito. Enkä siis ole ainoa samoin tunteva tässä joukossa, eikä kukaan ole koskaan vaatinut uskomaan mihinkään.

    Osa meidän joukosta oletettavasti uskoo jälleensyntymiseen, mutta ei kaikki. Yhteisössä on liian paljon ajattelevia yksilöitä, jotta edes opettajat voisivat saada omalle jälleensyntymisuskolleen virallisen dogmin ja monopoliaseman, jos sellainen kenellä on.

    Niin ja se esitelmä. Siinä opettaja oli kuuleman mukaan kertonut että touhussa on uskonnollisia piirteitä ja painotuksia, mutta ultimaattisesti tämä ei oleuskontoa vaan harjoitus.

    Silti en sano vain harrastavani istumista. Se olisi vähättelyä. Pyöräilyä harrastan mutta istuminen on jotain niin vahvaa ja intiimiä että siinä tuntee olevan perimmäisten kysymysten äärellä, mutta ei dogmien välityksella, vaan suoraan ja niin että minä-minä-minä katoaa.

    Ja koko homma kiteytettynä "Kun sormi osoittaa kuuta, tyhmä katsoo sormea"

    /VesaK

    VastaaPoista
  21. Kommenttiosio venyi sen verran tylsäksi vääntämiseksi, että tuskin moni jaksaa tänne asti lukea ;-).

    Haluaisin itse tekstissä mainittuna Tapsan huonekaverina korjata asiavirheen:
    Viimeisenä sesshin-päivänä koin istumisen (ja koan-harjoitukseen liittyvän ponnistelun) aikana psykoottiseksi sopivia oireita. Lievempiä oireita oli jo edeltävinä päivinä. En kuitenkaan "mennyt psykoosiin" vaan k.o. oireet liittyivät intensiiviseen keskittymiseen ja infernaaliseen ponnisteluun. Lisäksi ilmaantui lisääntyvästi univaikeuksia ja kyvyttömyyttä rentoutua. Sesshinin jälkeen minut vietiin tapaamaan lääkäriä opettajien aloitteesta, luulisin että kyseessä oli yleislääkäri, saattoi olla psykiatrikin. Olin järjissäni, vaikka järkyttynyt, ja oloni oli kyllä tosi hankala. Sain muutaman tabletin unilääkkeitä jotta saisin nukuttua, ja kehoituksen ottaa iisimmin. En siis ollut 2-3 päivää psykiatrisessa sairaalassa vaan 15 min vastaanottokäynnillä. Itse pelästyin tapahtunutta, ja se oli minulle herätys siitä, että harjoitus, kuten itse sitä tuolloin zengårdenissa tein, ei välttämättä tee minulle ollenkaan hyvää. Henkisesti minulla oli ollut vaikeaa jo jonkun aikaa tätä ennenkin zengårdenissa, en nyt tässä ala erittelemään millä lailla. Jonkun päivän kuluttua sesshinin päättymisestä päätin lähteä takaisin Suomeen. Takaisin en ole mennyt, vaikka vuosien varrella kävin HZC:ssä istumassa muutaman kerran. Minulla oli Suomeen palattuani jonkin aikaa melko hankala olo, en oikein tiennyt miten olisin mieleni kanssa ollut. Se meni kuitenkin onneksi parissa-muutamassa kuukaudessa ohi.

    Tuon ajan zengårdenin harjoitustyyli varmaankin altisti mielenterveyden häiriöiden puhkeamiselle. Itse tiedän varmasti yhden kaverin sairastuneen psykoosisairauteen. Erityisesti sesshineillä tosiaan oli samurai-henki, ja kannustettiin äärimmäiseen ponnisteluun. (En sano tätä mustavalkoisen huonona puolena, ainoastaan, että se on äärimmäisen kova stressi ja voi altistaa ongelmille). Kyseessä oli siis potentiaalisesti vaarallinen extreme-laji. Opettajan kanssa vuorovaikutus oli aika vähäistä ja muodollista, ja itse koen, että psyykkisistä ongelmista olisi voinut keskustella myös länsimaalaisemmin. Tosin vuorovaikutusongelmat opettajien kanssa voivat olla lähtöisin oppilaankin puolelta, ja itsekin menin turhan paljon mukaan "zen-leikkiin", vaikka olisin voinut ottaa asioita esiin suoremminkin. Lisäksi opettajien koulutus oli se mikä oli. Nyt 10 vuotta vanhempana ei varmaan ihan samoja ongelmia olisi syntynyt. Sanotaan nyt kuitenkin vielä, että kyseisessä buddhalaisuuden linjassa oli keskiajan Japanista periytyvä hierarkinen opettaja-oppilas-näkemys, joka ei automaattisesti kannusta tasavertaiseen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Tyyli on hyvinkin saattanut muuttua myöhemmin, siitä en tiedä mitään.

    T. Tapsan huonekaveri (Terkut Tapsa jos luet tämän!)


















    VastaaPoista
  22. Moi Huonekaveri,

    Hyvä, kun korjasit tuon lääkärikäynnin kesto puolen. Olisi kait täytynyt luetuttaa sulla vielä teksti ennen julkaisua. =)

    t. Tapsa

    VastaaPoista
  23. Kiitos Tapsalle ja Tapsan kämppäkaverille rakentavasta keskustelusta. Kaikista täällä lukemistani viesteistä teidän ovat mielestäni kiinnostavimmat. Omia kokemuksia, myös negatiivisia, eikä vastakkainasettelua.

    Olisiko täällä rakentumassa jopa jonkinlainen konsensus? Tältä minusta tuntuu, mutta näistä saa vapaasti väittää vastaan:

    - Seinään tuijottaminen luo yllättäviä, outoja positiivisia mielentiloja mutta ei ole vaaratonta.

    - HZC/Zengårdenin harjoituksessa on ollut myös ongelmia. Niihin on ainakin osittain puututtu, vaikka työtä varmasti on vielä.

    - Japanilaisen tradition soveltaminen mekaanisesti ei sovi sellaisenaan Pohjoismaiden kontekstiin. Erityisesti auktoritaarisia hierarkiasuhteita ja uskonnollisen ritualisoinnin lisääntymistä pitää varoa.

    - Blogin ylläpito, HZC, ja Kanja ja Sante yrittävät kaikki luoda hyvässä tarkoituksessa pitkän historian omaavalle meditaatioharjoitukselle mielekkäät puitteet. Inhimillisiä virheitä tehdään, niitä pitää saada kritisoida avoimesti--toivottavasti siten tehdään asioita aiempaa fiksummalla tavalla.

    VastaaPoista
  24. Oletko muuten huomannut että ne joilla ei ole mitään varsinaista sanottavaa aloittavat usein kommenttinsa toteamalla edelliset kommentit huonoiksi, asiaa juurikaa

    perustelematta?

    Sinänsä olen samaa mieltä pääpirteissään, vaikka yhteenvetosi on kyllä melkoisen pinnallinen. Tietysti työtä aina on, mutta tässä implisiittisesti

    viittaat näihin kiistoihin mitä joskus on ollut ja varmasti on jatkossakin, koska ihmisistä tässä on kyse ja laji on extreme. Toisinsanoen olet itse luomassa

    vastakkainasettelua vaikka muuta väität. Sitäpaitsi vastakkainasettelu ei ole huono asia, jos se vie asiaa eteenpäin. Eli lopeta jo hurskastelu ja kehitä mieluummin jotain järeämpää sanottavaa.


    Itseasiassa Tapsan tarinassa ei oikeastaan ollut mitään yllättävää tai uutta. Samoin 'kämppis' lähinnä vain korjasi Tapsan liioittelua.

    Isoin ongelma Tapsa tarinassa on se että hän ei tunnusta suoraan, vaikka siihen viittaakin, sitä selvää faktaa että 'henkisissä' piireissä liikku selvästi keskivertoa

    enemmän mielenterveyden ongelmista kärsiviä yksilöitä, kuten hän itse ja kämpis itsestään todistavat. Tämä on traditiossa periaatteessa aina tiedostettu, vaikka

    selvästikään sitä ei aina ole osattu onnistuneesti hoitaa.

    Toinen syy on varmasti ollut perinne ja se että opettajat ovat itse saaneet avun omaan 'elämäntuskaansa' tällä metodilla ja sen japanilaisella versiolla. Ehkä mukana

    on myös turhamaisuutta yms. En osaa sanoa, mutta tuskin opettajatkaan sellaiselle täysin immuuneja ovat.

    Et myöskään vaivaudu ymmärtämään meditaation ja meditaation eroa. Perusistuminen tekee hyvää lähes kaikille, mutta koan harjoitusta ei kannata alkaa runnomaan

    ennenkuin pää on kunnossa ja opettaja antaa luvan. Tiedän että moni kinuaa opettajalta lupaa, kun se on niin miehekästä runnoa jotain MU koania.

    Meditaatiolla on tieteellisesti todistettuja terapeuttisia ominaisuuksia, mutta joillekin harvoile se ei sovi, vaikka hän itse kovasti haluaisi. Oletko se sinä joka

    tulee jakamaan sisään pyrkivät mustiin ja valkoisiin ja annat porttikillon kärsivälle ihmiselle jota touhu ehkä auttaisi?


    Yksi asia on kuitenkin vielä tarkastelematta. Samikin puhui niistä ja ihan perustellusti, eli koanharjoituksista. Niitä ei ole taidettu päivittää sitten keskiajan.

    Niissä voisi olla uusittavaa kuten vanhoissa virsissä.

    Tuskin niistä vaipanvaihtoon tai it ongelmian ratkasijoiksi on. Ehkä joukkoon sopisi muutama ihmissuhteita ja läheisriippuvuuden syvintä olemusta luotaava koan.

    Siinä voisi olla meidän antimme traditiolle.

    /VesaK

    VastaaPoista
  25. Vesa,

    Koan-pointtisi oli hyvä, ja asiasta olisi mielenkiintoista saada aikaan keskustelua.

    Tää kommentti:

    " 'henkisissä' piireissä liikku selvästi keskivertoa enemmän mielenterveyden ongelmista kärsiviä yksilöitä, kuten hän itse ja kämpis itsestään todistavat."

    ymmärrettävästi ärsyttää minua asianosaisena, koska et oikeasti mun tekstistäni voi päätellä, mikä syyni ja motivaationi on ollut hakeutua zenin pariin/zengårdeniin, etkä tietää, olenko kärsinyt mielenterveyden ongelmista ennen, jälkeen, tai riippumatta zenin harjoittamisesta niinkuin harjoitin. Tapsaakaan et taida tuntea, ainakaan hyvin. Tempaisit siis perusteet mielipiteellesi ihan tuulesta, sinänsä en sano, että mielipiteelle ei muuten saattaisi hyvinkin olla perusteita.Tän koko blogin pointti on tradition, uskonnon tai lahkolaisuuden potentiaaliset vaarat ja haitat, kyllä niitä saattaa oikeasti olla. Se ei silti tarkoita että hommassa joko on järkeä tai ei, mutta haitat on hyvä tiedostaa, esim. lääkepakkauksissakin pitää ilmoittaa mahdolliset haitat. Vaikka lahko tekisi hallaa ainoastaan ihmisille, jotka ovat sille jostakin syystä alttiita, esim. perinnöllisesti, psyykensä rakentumisen kautta, efekti on ihan yhtä todellinen ja sillä on näille yksilöille merkitystä. Siksi asia pitää tiedostaa, myös tradition sisällä, ja siihen pitää osata reagoida, se on hyvää ammattitaitoa. Ymmärtääkseni tämä oli alusta alkaen myös Samin tavoite ja tämän blogin olemassa olon syy. Kiitos.

    T. Tapsan kämppis

    VastaaPoista
  26. Kämppis,

    Miksi minun pitäsi tuntea teidät henkilökohtaisesti? Eihän me olla missään terapiasuhteessa. Äkkiä voisi kuvitella että pelkkä sisälukutaito riittää tässä vaiheessa. Samaten jos kirjoitat niin epäselvästi että siitä saa värään käsityksen, niin edelleen ongelma on siellä päässä.

    Samaten on ihan turha pyöritellä etteikö uskonnollisissa yhteisöissä, tekisi mieli sanoa huuhaa- piireissä mutta en sano koska se käsitettäisiin väärin, liikku keskivertoa selvästi enemmän labiileja yksilöitä.

    Samaten zenin aloittamisessa valtaosalla on taustalla vähintäinkin tyhjyyden tunne tai yleinen viihtymättömyys, minkä taustalla on milloin mitäkin psyykkistä.

    On tietysti välttämätöntä että ongelmista puhutaan koska ongelmatonta ihmisyhteisöä ei ole olemassa ja kaikenlaista väärinkäyttöä tapahtuu juuri näissä mielen kanssa vehtaavissa yhteisöissä.

    Mutta ip-lehdistä ja Suomi24 areenalta tuotu sääli ja uhritusläppä, mitä tässä blogissa on harrastettu, se haisee. Ja vielä enemmän moinen nyppii takia koska itse koen saaneeni hyvin paljon tältä harjoitukselta. Ja pakko myös sanoa että olen nähnyt tätä 'henkistä' skeneä melko laajasti, fouskovista jehoviin ja erilaisiin psykoterapioihin. Niihin verrattuna HZC:n joukko on harvinaisen täyspäistä väkeä.

    Samin hysterisyyden ansiosta keskustelu on nyt sitten kerännyt näitä lööppeihin uskovia kärpäsiä, jotka luovat uhakakuvia mystisistä lahkoista jossa opettajat panevat kaikkia vuoronperään, vievät kaikkien rahat ja omahyväisinä polttavat paksuja sikareitaan.

    Tästä syystä koin velvollisuudekseni puhkoa näiden teeskentelijöiden kuplia ja yrittää palauttaa keskusteluun ymmärrettävään kontekstiin ja lähemmäs todellisuutta.

    Lisäksi julkinen keskustelu meditaatiosta on hankalaa, koska harva käsittää miksi kukaan täyjauhoinen ylipäätään voi tuijottaa seinää tuntitolkulla ja huudella suurella tunteella MU, MU, MU. Tämä siitä syystä että meditaatio ja oivaltaminen ei ylipäätään kuulu länsimaiseen uskomista ja alistumista ihannoivaan kristillis-pedofiiliseen kulttuuriin.

    Touhu menee siis jo lähtökohtaisesti suurimmalle osalle liian korkeelta yli ja muuttuu joksikin arveluttavaksi ja pelottavaksi mystiikaksi ja kissojen kiduttamiseksi.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  27. Yriteään siksi nyt vielä kerran vääntää yksinkertiainen asia rautakangesta

    Harjoitus vertautuu ehkä parhaiten vuorikiipeilyyn. Täysin vapaaehtoiseen touhuun jossa opettajan tehtävä on kannustaa eteenpäin, parhaan taitonsa mukaan. Tämä on hänen duuninsa. Joskus opettaja/retkenjohtaja joutuu potkimaan oppilasta/retkikuntaa eteenpäin, jotta tämä/nämä uskaltaisi ottaa ratkaisevan askeleen ja päästä näköalapaikalle.

    Kaikkia ei voi ilmeisten ongelmien takia ottaa retkelle mukaan, mutta aina ei arviointi onnistu 100%, kuten ei vuoristokiipeilyssä tai elämässä ylipäätään ja kuhmuja tulee. Matkan vetäjästä on varmasti myös kurjaa sanoa joillekin että et kelpaa, mutta silti tämä vänkää mukaan ja joskus pääsee, säälistä. Voi myös olla että matkallakäy ilmi että joku ei tule selvitymään ja hänet pitää lähettää kotiin, mikä tietty on ikävää. Vaihtoehtoja jokainen osaa kehitellä lisää.

    Sen mystisempää tämä ei ole ja rituaalitkin on rakennettu vain sen mukaan että niiden on todettu auttavan tuloksien aikaansaamisessa. Ehkä osa niistä kaipaa hienosäätöä, mutta ulkopuolinen ei sitä voi sanoa, koska ei ymmärrä mistä hommassa on kyse. Ja kertauksena vielä että kyse ei siis varsinkaan ole psykoterapiasta missä ensisijaisesti hoidetaan mielen ongelmia, tai ainakin yritetään.

    Mihin se johtaisi jos vuorikiipeilyn lomassa joku alkaisi vaatimaa erikoiskohtelua jonkin oman rajoituksensa vuoksi? Kyllä matkanjohtajan/opettajan velvollisuus rajautuu siihen että hän sanoo että lopeta jo tuollainen säälittävä touhu tai mene kotiin kasvamaan ja tervetuloa takaisin kun rahkeet riittää.

    Saattaa myös olla että resurssien niukkuus aiheuttaa osan ongelmista. Eli jos yhteiskunta tukisi touhua edes hiukan, niin se voisi parantaa toiminnan laatua. Mielestäni yhteisövero pitäisi ohjata tällaisille henkisen kasvun yhteisöille, sen sijaan että kaikki menee kirkolle, sen tyhjien ja tarpeettoman prameiden, jopa kornien, pytinkien ylläpitoon.


    /VesaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Vesa,

      Sulla on mielestäni paljon hyviä pointteja ja terveen olonen asenne tohon zen-touhuun, vaikuttaisit olevan kutakuinkin jalat maassa.

      Samaan aikaan saan sun jutuista sellaisen kuvan, että et varmaan ole ihan hirveän syvällisesti perehtynyt zeniin kohdistuvaan kritiikkiin, tai et välttämättä oikein ota vakavasti tai edes halua ymmärtää "vastapuolta". Saatan toki olla erehtynytkin, sillä tää on vain mun subjektiivinen vaikutelma.

      Esim. sun väite "rituaalitkin on rakennettu vain sen mukaan että niiden on todettu auttavan tuloksien aikaansaamisessa." on mielestäni, kaikella kunnioituksella, aika nai-ivi näkemys. Esim. uskontotieteeseen ja/tai psykologiaan perehtymällä löytää halutessaan aika paljon vaihtoehtoisia vinkkeleitä jos haluaa laajentaa horisonttiaan. Ja sanon tämän nyt entisenä zen-harjoittajana.

      Suosittelen lukemaan tän artikkelin jos yhtään kiinnostaa kriittisten näkemysten ymmärtäminen: http://www.thezensite.com/ZenEssays/CriticalZen/Means_of_Authorization.htm

      Tossa artikkelissa Stuart Lach, eli äijä joka hitsas vuosikausia zeniä ennen kuin lähti zen-traditiosta, kertoo mikä hänen mielestään zenissä mättää. Mainittakoon, että sama mies kertoo kritiikistään huolimatta myös saaneensa todella paljon irti zen-harjoituksesta vuosien varrella, eli kyse ei nähdäkseni pitäisi olla mistään överi biasoituneesta paatoksesta.

      T. Entinen zenin hitsaaja

      Poista
    2. Kiitos linkistä, todella kiinnostava ja syvällinen artikkeli.

      Poista
  28. Artikkeli oli hyvä, samoin vastine siihen ja vastineen vastine. Oma kokemukseni tukee erityisesti väitettä, että opettajansa osalta harjoittajalla pyrkii olemaan "sokea piste". Harjoittaja on ehdollistunut tradition tarjoamaan tapaan ymmärtää automaattisesti opettaja valaistuneeksi henkilöksi, joka edustaa buddhuutta tässä hetkessä ja paikassa, vakuutena toimii katkeamaton perimyslinja Buddhasta lähtien, jossa valaistunut on tunnistanut ja hyväksynyt valaistuneen. Näin opettajan toiminta nähdään absoluuttista edustavana, ja harjoittaja ei sitä voi tradition sisäisen logiikan mukaan kyseenalaistaa, koska absoluuttisesta kumpuavaa toimintaa ei voi valaistumattomasta näkökulmasta ymmärtää. Toimi opettaja siis kuinka hyvänsä, oppilas ehdollistuttuaan tähän tulkintaan näkee opettajan toiminnan näiden silmälasien läpi. Opettajan ei itse tarvitse kannustaa oppilaita tähän tulkintaan, koska se on sisäänrakennettu traditioon ja sen teksteihin ja rituaaleihin. Lachin mukaan, kun tiettyyn instituution rooliin, eli mestariksi, joudutaan valitsemaan todellisia ihmisiä, ja historiallisesti on ollut havaittavissa myös muita kuin "spirituaaliseen saavutukseen" perustuvia motiiveja "kruunun luovuttamiseen", väistämättä syntyy kuilu ideaalin (oppilas ymmärtää opettajansa toteuttavan absoluuttia) ja käytännön (esim. mestarin todelliset, inhimilliset toimintaa ohjaavat motiivit) välille. Tämä on siis Lachin tekstin referointia. Lisäksi tulee mieleen, että tradition tarjoamien opettajaan liitettävien ominaisuuksien lisäksi harjoittajalla saattaa olla myös omia kuvitelmia, jota opettajaan liittää, ja joka ohjaa havaintojen tulkintaa ja ymmärtämistä. Zenin harjoittaja saattaa siis ironisesti olla laput silmillä uskontonsa ehdollistamana, vaikka harjoituksen tarkoitus olisi teoriassa tällaisesta vapautua. Kaikki instituutiossa ei välttämättä kuitenkaan tue tätä vapautumista, vaan näiden rakenteiden olemassa olon syy on tradition jatkuvuus; senhän voi nähdä evolutiiviselta kannalta niin, että instituution jatkuvuutta ja vakautta ylläpitävät rakenteet pärjäävät kilpailussa, yleistyvät ja kestävät ajan hammasta.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  29. En kirjoita tätä ollenkaan siinä merkityksessä, että arvostelisin entisten opettajieni toimintaa. Pointti on se, että itse näin opettajat paljolti tästä ehdollistuneesta vinkkelistä. Mielestäni tämä tuotti ehkä isoimmat ongelmat itseni osalta Zengårdenissa harjoittaessani. Kuvittelin esimerkiksi, että huolimatta jo silloin tiedostamistani vuorovaikutuksen ongelmista välillämme, opettajat valaistuneisuudessaan havaitsevat missä harjoitukseni kanssa menen, mitä ongelmia minulla on, mitä tarvitsen. Kuvittelin, ettei asioita eksplisiittisesti tarvitse käsitellä, ikään kuin opettajat näkisivät kaiken itsestäni, minkä itsekin havaitsen. Kuvittelin, että kaikille meistä se, mitä tapahtuu, on läpinäkyvää. Lisäksi kuvittelin, että jos homma ei toimi, sen täytyy olla pelkästään itsestäni kiinni, koska opettajien toimintahan on määritelmän mukaan täydellistä. Tämä johti uskoakseni siihen, että todellisuudessa vuorovaikutus välillämme oli hyvin puuttellista, ja ei ollenkaan palvellut tarkoitusta, päinvastoin tuotti ongelmia. Tähän vuorovaikutuksen puutteellisuuten toi lisänsä myös zeniin liittyvä rituaalinomaisuus ja "draama", jossa dokusan ja koanien käsittely on vuorovaikutustilanne, joka todellisuudessa toteuttaa myös tiettyä muotoa, vaikka teoriassa toiminta on spontaania. Mielestäni omalla kohdallani tämä zen-leikki ei johtanut juuri mihinkään, uskoakseni parempi olisi ollut käyttää niitä vuorovaikutuksen tapoja ja taitoja, joita olemme kultturissamme oppineet käyttämään, se tekisi vuorovaikutuksesta toimivampaa ja joustavampaa. Voi tietysti olla, että se olisi este tietystä sosiaalisesta roolista/kaavojen mukaan toimimisesta vapautumiselle? Zenin eksotiikka saattaa luoda myös "tilaa", jossa jotain uutta voi löytyä?

    Lach toi esiin artikkelissaan, miten alussa mainitut ongelmat voivat johtaa esimerkiksi oppilaiden hyväksikäyttöön ja miten opettajan rooli pyrkii tietyllä tavalla olemaan valheellinen. Tähän en itse ota kantaa, kun minulla ei ole siitä oikein näkemystä. Oma kokemukseni taas valottaa vähän toista aspektia, miten todellisuudesta poikkeavat kuvitelmat voivat aiheuttaa ongelmia vuorovaikutukseen.

    T. Kämppis

    VastaaPoista
  30. Joudun korjaamaan sanomisiani. Katsoin asiaa täysin subjektiivisesti. Tunnen nimittäin olevani melkoisen immuuni näille psyykkisen alistamisen peleille. En kertakaikkiaan kykene näkemään itseäni kenekään edessä nöyräilemässä. En myöskään pysty uskomaan että nöyristely ja nöyryyttäminen palvelee oman egon 'tappamista' Se on vain egoleikin toinen versio, kolikon toinen puoli. Silti voin kumartaa opettajille, koska myös hän kumartaa samassa buddhan näkemisen hengessä.

    Rituaalien tarkoitus on toimia tukena ja turvana, mutta kuten sanotte ja kuten ihmisen mielestä tiedetään, ihminen hurahtaa helposti itsepetokseen ja tekee (varsinkin)rituaaleista sisällön ja nöyräilystä ei-itsen halpisversion, koska se on paljon helpompaa kun huipulle kiipeäminen, eli jää tuijottamaan sormea.

    Rituaalit ovat siis kaksiteräinen miekka ja jos opettajat ovat japanilaisen alistumistradition perillisiä alenevassa polvessa, niin se tietty antaa oman värinsä kuvioon.


    En siis epäile tai yritä väittää eteikö ongelmia olisi ollut, vaikka en itse ole moisiin törmännytkään, mutta tätä asiaa on nyt jauhettu niin pitkään ja hartaasti että uskon opettajien ja suuren seinään tuijottajien enemmistön tiedostavan kuvion mahdolliset ongelmallisuudet aika hyviin.

    Ja eihän harjoituksen maihinoususta länteen ei taida olla kuin jotain ~60v ja suhteessa siihen väitän että kuvio on kehittynyt todella suurin harppauksin kohti meillä toimivaa muotoa ja silti säilyttänyt ydinfunktionsa, mikä lopulta on tärkeintä.


    Sitäpaitsi me olemme juuri nyt muokkaamassa kultturia aikaan ja paikkaan kokoajan paremmin sopivaksi. Siksi meillä on vastuu lapsesta, ettei se vaan katoa pesuveden mukana.


    Btw. Termi 'hitsata' tuottaa dejavu ilmiön :)

    /VK

    VastaaPoista
  31. Uskontojen Uhrien Tuki ry on tutkinut tämän blogin väitteitä.
    Linkki UUT-blogiin löytyy tämän sivu ylälaidasta.
    Nyt on oikein asiantuntijavoimin todettu, että zen ei sovi kaikille.

    En ymmärrä tätä pöhinää zenin ympärillä.
    Ne Samin ja Timon haukkumat Senseit ovat
    aivan alusta lähiten sanoneet samaa:
    ZEN EI SOVI KAIKILLE.

    VastaaPoista
  32. Erään rinzai temppelin tiedoitus zen opettajien asemasta:


    DAIYUZENJI - POLICY REGARDING ORDAINED OR TEACHER STATUS IN ZEN

    In response to many misconceptions that are evident regarding the roles of ordained persons in Zen
    Buddhism as well as Zen teachers, including those with the title of Roshi or “Zen master”, Daiyuzenji
    has adopted the following policy and definitions:

    1.Ordination in the Zen tradition, whether it be fully celibate, monastic ordination (commonly
    translated as “monk” and “nun”) or modified, non-celibate ordination (sometimes called
    “priest”), signifies only that the ordained has made a personal life commitment to Buddhist
    practice. It does not entail or imply the conferral of any spiritual authority, pastoral leadership
    or counseling role. Ordained persons are not necessarily trained to offer spiritual or
    psychological counseling to others. They may choose to relate their own individual
    experiences of Zen practice; however these experiences may not be relevant to other persons,
    and should not be viewed as authoritative.

    2.Persons certified as Zen teachers (whether they be ordained or laypersons) are qualified to
    teach others the methods of Zen practice, such as meditation. However, they are not
    necessarily trained as spiritual authorities, pastoral advisers or psychological counselors, and
    are not to be viewed as such. They are to be viewed simply as experienced peers in the
    practice of Zen. The term “Zen master” (Roshi or Rokoji), when used, does not imply a
    hierarchical position above others in the sense of “master above disciples”, but rather mastery
    of (i.e. proficiency in) the methods of Zen practice.

    3.Buddhism is not a religion as commonly defined in Western cultures. The practice of
    Buddhism, including Zen, does not require the acceptance of or adherence to particular
    doctrines regarding a spiritual reality. Buddhism does not enjoin a belief in any deity, or any
    code of morality conferred by a higher, non-human spiritual power. Teachings given by Zen
    ordained persons and/or teachers regarding Buddhist philosophy, theory and practice are
    therefore not pronouncements of doctrine, are not formally endorsed as dogma
    organizationally or institutionally, and do not represent an exhortation to accept or believe, the
    refusal of which entails consequences.

    4.Persons practicing Zen are responsible for their own spiritual development, beliefs and
    psychological well-being. They are encouraged to seek out formal spiritual direction or
    psychological counseling as needed from therapists or other persons trained in those
    professional disciplines.



    Mitä mieltä olette, onko zengårdenissa opettajien asema erilainen verrattuna yllä olevaan tekstiin?


    www.daiyuzenji.org/Teachers.html









    VastaaPoista
  33. Hei Tapsa.

    Itsekin talossa samaan aikaan olleena, sain sellaisen kuvan että sinä olit Zengardenissa lähinnä yhden erittäin läheisen ystävän takia. Tämä ystävä oli tuohon aikaan todella hurahtanut Zeniin ja erittäin hyvä vetämään muita perässään. Voisiko olla niin, että tämä ystävä oli ehkä se suurin syy miksi jaksoit niinkin kauan masennuksesi kanssa paikassa jossa et halunnut olla.

    Yllä oleva oli vain subjektiivinen näkemykseni ja jos olin väärässä, unohtakaa koko juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entä mikä on opettajien rooli ja vastuu? Ovatko hekin ”todella hurahtaneita zeniin ja erittäin hyviä vetämään muita perässään”? Samin tietojen mukaan 1/3 Zengårdenissa pitempään asuneista on saanut mielenterveysoireita ja Tapsan kanssa samaan aikaan Zengårdenissa asuneista jopa reilut 2/3. Tapsa kertoo halunneensa lähteä Zengårdenista huonon vointinsa takia, mutta opettaja yritti suostutella häntä jäämään. Hän kertoo myös, miten jatkuvista uniongelmista kärsinyt henkilö halusi lähteä Zengårdenista, mihin opettajan vastaus oli: ”ne uniongelmat ovat makyota, sinun pitäisi jäädä Zengårdeniin.”

      Poista
  34. Linkki 450 sivuiseen väitöskirjaan nimeltä Student Experiences of Betrayal in the Zen Buddhist Teacher/Student Relationship

    sweepingzen.com/caryl-gopfert-zen-buddhism-dissertation/

    VastaaPoista
  35. Osataan sitä muuallakin:

    http://www.hs.fi/ihmiset/Buddhalaismunkki+Santeri+Ahola+pettyi+ja+luopui+kaavustaan/a1387524518116

    VastaaPoista
  36. LÄSSYN LÄSSYN. VAARALLISTA TOUHUA YLIPÄÄTÄÄN KAIKKI GURUILUT. OSHOKIN VÄITTI OLLEENSA BODDHIDHARMAN KAVERI. JA VIELÄPÄ MUISTAVANSA NUO RETKET TYYPIN KANSSA. PITÄKÄÄ OMA ARVOKAS ELÄMÄNNE ÄLKÄÄKÄ KUUNNELKO GURUJA JOTKA VOIVAT AIHEUTTAA VAKAVIA ONGELMIA MIELENTERVEYDELLE.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä. Täysin samaa mieltä.

      Poista
    2. Helsinki Zen Centerin opettajat = guruja

      Poista
    3. Aiempi kirjoitukseni, jossa mainitsen guruista on lähinnä kirjoista saatua esimerkkiä. Zen-centerin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. On ihmisiä, jotka voivat herkästi alkaa miettimään itse asioita, jotka voivat aiheuttaa heille ongelmia. Tällä tarkoitan lähinnä niitä, jotka lukevat esim. jonkun kokemuksia aiemmista ns. elämistään. ZEN on elämistä tässä ja nyt. Zen Center on hyvällä tarkoituksella ja asiallisesti järjestettyä toimintaa. Sillä ei ole mitään tekemistä lennokkaiden mielikuvien kanssa.

      Poista
    4. Zen buddhalaisuudesta löytyy kyllä melkein yhtä kipeitä tyyppejä kuin osho. Tässä on joitain linkkejä joihin voit tutustua:

      sweepingzen.com/rinzai-ji-still-in-control-of-joshu-sasaki-say-insiders/

      www.shimanoarchive.com/

      sweepingzen.com/caryl-gopfert-zen-buddhism-dissertation/

      Poista
  37. Tästä aiheesta vielä sen verran että kyllä noista edellisistä elämistä on intoiltu zen yhteisöissäkin. Esim. shasta abbey luostarin sekoiluista on raportoitu laajasti entisten jäsenten keskustelupalstalla. Palstalla kerrotaan että 80- luvulla paikan roshi ja muut johtohenkilöt kertoivat olleensa edellisissä elämissään esim. bodhidharma, ristin pyhä johannes, jeesus yms. obcconnect.forumotion.net/t265-teachers-visions-past-lives-zen-methods-and-more

    Zengårdenin Sante taas on opetuspuheessaan kertonut vanhemmalla iällään alkaneen uskovansa kummituksiin.

    Eli kyllä zen ihmisilläkin voi olla lennokkaita mielikuvia. :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muistaakseni Sante tiesi kertoa että kummitukset on jääny johonki luuppiin jossa ne junnaa ja kummittelee. Ruokaresitaatiot ja ruoka uhraukset auttaa tietysti kummituksia koska ne on nälissään ku ne vaan junnaa siinä luupissa kokoajan

      Poista
    2. Onhan tämä asia mitä kutsumme universumiksi tosi outo paikka, mutta mielestäni tuollaisissa kummitus opetuksissa on enemmänkin kyse siitä että opettaja haluaa antaa kuvan että hänellä olisi jotain ihmeellistä tietoa ja ymmärrystä asioista mitä muilla ei ole. Tosin kyllähän tuo tapahtuu jo zen opettaja statuksella


      Poista
    3. "Joo, muistaakseni Sante tiesi kertoa että kummitukset on jääny johonki luuppiin jossa ne junnaa ja kummittelee. Ruokaresitaatiot ja ruoka uhraukset auttaa tietysti kummituksia koska ne on nälissään ku ne vaan junnaa siinä luupissa kokoajan"

      Entä jos nämä retriiteillä ja Zengårdenissa tapahtuvat ruoka-uhraukset lopetettaisiin? Lähtisivätkö kummitukset pois jos niitä ei enää ruokittaisi?





      Poista
    4. Suosittelen ottamaan yhteyttä Pirkko Jalovaaraan, hän on tunnettu maallikkosaarnaaja joka on karkoittanut lukemattomia pahoja henkiä.

      Poista
    5. En suosittelisi kyllä Pirkko Jalovaaran palveluksia. Jalovaara on opettanut esim. että psyykelääkkeet ovat keino millä paholainen menee ihmiseen.

      http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013022516718726_uu.shtml


      Tosin Helsinki zen centerin metodit pahojen henkien karkoitukseen tuntuvat nekin hieman epäuskottavilta:

      www.zazen.fi/whatIsZen/ceremonies/homeCleansing.html

      Kodinpuhdistusseremonia

      Kolme prostraatiota
      Lyhyt zazen (10 minuuttia tms.)
      Prajna Paramita
      Kanzeon (7 kertaa)
      Sho Sai Myo (5 kertaa)
      Puhdistusmantra: kotia kierretään myötäpäivään kolme kertaa. Resitoidaan puhdistusmantraa ja kilistetään kelloja aina mantran lopussa
      10 suuntaa, 3 maailmaa...
      Neljä Valaa
      Kolme prostraatiota
      Kumarrus Buddhaa kohti, kumarrus toisia kohti

      Puhdistusmantra

      Gate gate,
      Paragate
      Parasamgate
      Bodhi, Svaha!

      Poista
  38. Hei kaikki Zenistä kiinnostuneet,

    Tässä on uusi mieltä avaava kirja Zen opettaja Andre Halawilta jossa esim. opastetaan miten päästää irti muodollisesta zazenista, kun siitä on tullut pakollinen riippakivi.

    originalmindzen.blogspot.fi/2013/11/brand-name-zen.html?m=1

    " Brand-Name Zen takes a bold and daring look at the current decadence of modern Western Zen. It poses very important questions regarding the entire Western Zen institution, such as what is the true function of Dharma Transmission? How has zazen become the signature Zen “pose”? How have kōans been appropriated as a means to establish and maintain authoritarian power structures?"

    VastaaPoista
  39. hyvä artikkeli

    Exploring the shadow sides of meditation

    obcconnect.forumotion.net/t880-exploring-the-shadow-side-of-meditation-jeff-warren

    VastaaPoista
  40. Kukaan ei varmaan enää lue näitä kommentteja mutta olen kirjoitellut tänne kaikkea vähän ilkeämielistä huvikseni koska uskonnot kuvottaa minua jostain syystä, varmaankin esim. sairaiden kulttien ja typerien uskomusten ja pedofiilipappien yms paskan takia.

    Kumminkin tuntuu että kun pääsee hyvään meditaatio pieruun niin tuollaiset asiat ovat toisarvoisia, mikä ihmeellinen universumi tämä onkaan kaikessa häiriintyneisyydessään!

    Toivon kaikille hyvää loppuelämää



    VastaaPoista
  41. Lukiko kukaan eilisestä Hesarista siitä Esa Saarisen puukottajasta. Kainalojutussa psykiatri arvioi puukottajaa, joka oli pettynyt idoliinsa ja päätti tuhota hänet.
    Artikkelissa tämän tyyppisiin tapauksiin erikoistunut psykiatrian erikoislääkäri Gustav Schulman arvioi puukottajaa: "Hän on idealisoinut Esa Saarista hyvin vahvasti. Ilmeisesti kyseinen henkilö oli hakenut Saariseen kontaktia, mutta kokenut tulleensa jotenkin torjutuksi, mikä on aiheuttanut hänessä valtaisan pettymyksen tunteen."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zenin parissa on paljon idealisointia ja projisointia. Traditioon kuuluu oleellisena osana perustajansa Buddhan idealisointi. Lisäksi siihen kuuluu idealisointi itse traditiota ja zen-harjoitusta kohtaan sekä historiallisia mestareita ja nykyisiä opettajia kohtaan. ”Valaistumista” ja ”valaistuneita” henkilöitä idealisoidaan.

      Traditio ja sen opettajille luoma asema saa opettajat idealisoimaan itseään sekä suhdettaan oppilaisiin. Oppilaat ja opettajat projisoivat kaikenlaista toisiinsa. Näistä kertomuksista tulee esille se valtava molemminpuolinen pettymys, kun opettajat eivät olekaan valaistuneita viisaita, eivätkä oppilaat pysy nöyrinä ja kiitollisina opetuslapsina vaan rikkovat tabuja ja uskaltautuvat kritisoimaan opettajia ja ryhmän toimintatapoja.

      Poista
  42. Voisiko joku asiasta enemmän tietävä kommentoida Ordinary Mind (Tavallinen Mieli) zendon viimeaikaisia tapahtumia?

    Väitetään, että opettaja Karen Terzano on käyttänyt nuorempien miespuolisten oppilaidensa kanssa päihteitä ja tässä yhteydessä myös seksuaalisesti ahdistellut ainakin yhtä oppilasta. Päihteiden käyttöä selitetään siihen liittyvän häpeän vähentämisellä, mikä kuulostaa todella kummalliselta selitykseltä. Jos sukupuoliroolit olisivat toisinpäin (vanhempi miesopettaja harjoittaisi samankaltaista toimintaa nuorempien naisoppilaidensa kanssa) asiaa varmaan pidettäisiin vakavampana rikkomuksena, mutta käytännössä ei ole väliä miten päin sukupuoliroolit menevät - asia on aivan yhtä vakava molemmin päin.

    Onko tällä huhulla perää? Ordinary Mind mainostaa toimintaansa sillä, että opettaja Karen Terzano on psykologi ja psykoterapeutti, joten tämä vielä entisestään pahentaa asiaa, mikäli tämä siis pitää paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi toisten ihmisten seksuaalisuus kuuluisi täällä käsiteltäviin asioihin?
      Haluammeko oikeasti avata myös omat herkät seksuaaliset toilailumme pahantahtoisen kritiikin revittäväksi?
      Ylläolevan viestin kirjoittaja aloittakoon itsestään.

      Poista
    2. En tiedä kysymyksen esittäjän perimmäisiä motiiveja, mutta tuskin tässä tuo seksuaalisuus on se merkitsevä keskustelunaihe. Mikäli tuo huhu pitää puoliksikin paikkansa voin kyllä keksiä montakin syytä miksi tästä aiheesta kannattaisi jutella nimenomaan tällä keskustelufoorumilla.

      Suurin syy on varmaan se, että HZC:n opettajia on tällä foorumilla arvosteltu ja kritisoitu juuri heidän psykologisesta kyvyttömyydestään kohdata mielenterveysongelmaisia harjoittajia. Tästä syystä varmaan moni tätä blogia lukenut zenistä kiinnostunut on mennyt mieluummin johonkin toiseen ryhmään harjoittelemaan zazenia - esimerkiksi juuri Ordinary Mindiin, joka mainostaa toimintaansa opettajan psykologisella osaamisella. Tuon huhun mukaan kuitenkin OM:n opettajan osaaminen (ja realiteettientaju) on vähintäänkin kyseenalaista, joten tasapuolisuuden nimessä tällä foorumilla tulisi nostaa tällaisetkin asiat keskusteluun - ei kai tämän foorumin tarkoitus ole yhden tietyn tradition dissaaminen vaan avoin keskustelu kaikista ongelmista mitä näissä zen-traditioissa ylipäänsä on.

      Poista
  43. Näyttäisi siltä, että tässä on opettajalle sattunut "työtapaturma". Zen-opettajathan ovat perinteisesti käyttäneet taitavia keinoja eli upayaa oppilaidensa ohjaamisessa. Lukuisat tarinat vanhoista mestareista kertovat miten perinteisten keinojen sijaan on käytetty intuitiivisia ja hieman yllättäviäkin lähestymistapoja oppilaiden herättämiseksi. Tämä näkyy siinä miten esimerkiksi HZC:n opettajat ovat kehottaneet psykoottisia oppilaita ottamaan kuumia kylpyjä ja jatkamaan harjoitusta tai siinä miten OM:n opettaja on pyrkinyt hoitamaan päihdeongelmaisia(?) oppilaitaan päihteidenkäytön avulla.

    Ongelma upayan tai intuition käyttämisessä on kuitenkin se, että valaistuneen mielen sijaan toimintaa saattaa yhtä hyvin johtaa ego, kuten tässä tapauksessa näyttää käyneen. Upayan käyttö vaatii erittäin edistynyttä ja valaistunutta mieltä - muutoin mennään helposti metsään niinkuin tässä tapauksessa näyttää käyneen. Etenkin päihteidenkäyttö lisää tietysti riskiä egon ylivallasta - senhän vuoksi jalo kahdeksanosainen polku kehottaa polun kulkijoita pidättäytymään kaikista mieltä sumentavista aineista.

    Keskeistä tässä olisi nyt miettiä miten ehkäistään tässä mainittujen oppilaiden uhriutumista ja toisaalta vastaavien työtapaturmien ilmaantumista jatkossa. Varmaankin ainakin Buddhan polun seuraaminen päihteistä kieltäytymällä olisi jatkossa tarpeen niin opettajalle kuin oppilaillekin OM:ssa.

    VastaaPoista
  44. Äiti Amman entinen lammas on kirjoittanut muistelmansa 20 vuodesta Amman kanssa. On kyllä kipeetä meininkiä toi gurun palvonta


    www.amazon.com/gp/aw/d/0989679403?pc_redir=1398071357&robot_redir=1

    VastaaPoista
  45. voin vahvistaa todeksi tuon aiemman kysymyksen ordinary mindin opettajan toiminnasta. selvästikään terzano ei ole riittävän kypsä opettajaksi ja näistä asioista olisi hyvä tietää kaikkien jotka ovat aikeissa alkaa kyseisen lafkan jäseniksi ja oppilaiksi. nähtäväksi jää onko terzanon omalla opettajalla magidilla selkärankaa suhtautua asiaan samalla kriittisyydellä kuin hän suhtautuu muissa lafkoissa tapahtuneisiin vastaaviin juttuihin vai painetaanko omassa pesässä tapahtuneet villaisella. veikkaan jälkimmäistä. tärkeintähän tässä varmaan hänellekin on vain saada omaa lafkaa levitettyä maailmalle. asianmukainen reaktio olisi terzanon siirto pois suomen haaran johdosta ja sehän tarkoittaisi koko levittäytymisyrityksen kariutumista. helpompi painaa koko juttu villaisella ja selitellä asiat parhain päin. toivottavasti joku sisäpiiriläinen jossain vaiheessa uskaltautuu kirjoittamaan tänne tarinansa. saavat ihmiset tietoa siitä mihin ovat päätään työntämässä.

    VastaaPoista