sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Sami Mänty-Ahon eroon johtaneet syyt Helsinki Zen Centeristä

Samin alla olevassa kirjoituksessa mainitsemat liitteet löytyvät hänen kirjoituksensa lopusta.


Eroni syyt Helsingin Zen Centerin johtajuudesta vuonna 2010

Jaksan yhä uudelleen ja uudelleen ihmetellä miten monien zenin harjoittajien on mahdotonta avata silmiään tai myöntää oman traditionsa epäkohtia. Väärinkäytöksiä  on tapahtunut suurin määrin kautta historian ympäri maailmaa.  Harjoittaja haluaa suojella auktoriteettiaan kuin hyväksikäytetty lapsi vanhempiaan, koska samalla hän suojelee omaa maailmankuvaansa. Uskonnollisessa kielessä yhteisöä tarkoittava sana on sangha. Yhteisön sisällä sanghaa verrataan usein  perheeseen.  Kukaan ei halua menettää omaa perhettään, eikä vanhempiaan. Sanghassa opettajat edustavat vanhempia. He ovat esimerkkinä ja ihailun kohteena harjoittajilleen. On siis ymmärrettävää, että opettajia puolustellaan, väärinkäytöksiä salaillaan ja totuutta muunnellaan.

Jos lukija on kuitenkin valmis raottamaan mielensä suojamekanismeja ja avoimesti pohtimaan järjestönsä epäkohtia, hän liikkuu vaarallisilla vesillä. Epäily saattaa mielen kiusaantuneeseen tilaan. Uskontojen ja ideologioiden voimaa ei pidä aliarvioida. Irtautumisen on tapahduttava asteittain, muuten kokemus voi olla liian tuskallinen ja uhata omaa identiteettiä ja maailmankuvaa.

Toivon, että lukija saa ajateltavaa kirjoituksestani. Haluan korostaa, että minulla ei ole mitään syytä muunnella totuutta. En kannata mitään tradiota tai ryhmää. En myöskään kuulu mihinkään ryhmään. Puhun täysin omalla äänelläni.  Markus on niitä harvoja zenin harjoittajia, joka otti minuun yhteyttä ja halusi tietää mitä tapahtui eroni jälkeen. Markus järkyttyi kertomastani ja on useampaan otteeseen pyytänyt minua tuomaan asian jollakin tavalla julkisuuteen. Koen vasta nyt olevani valmis tekemään sen. Eroprosessini on ollut raskas. Siihen on myös liittynyt häpeää. Ei siksi, että olisin kokenut toimivani  väärin, vaan siksi, että olen ollut niin aktiivisesti ollut mukana toiminnassa, joka on edesauttanut monien ihmisten pahoinvointia.

Oma taustani

Johdin Helsinki  Zen Centeriä (Hzc) kymmenen vuotta ja erosin traagisesti  syksyllä 2010. Olen harjoittanut säännöllisesti istumameditaatiota, zazenia vuodesta -93. Sain 1995 Tampereen Yliopistossa toimivalta ja Tampereen rinzai -zen-ryhmän vetäjältä Timo Klemolalta vihjeen, että Helsingissä toimii zazen-ryhmä Buddhismin ystävät ry. Timoon oliin tutustunut taijin kautta.

Sitten päädyin Papinkadulle Helsingin Kallioon istumaan Tae Hyen (Mikael Niinimäen) asuntoon, jossa jo silloin harjoitti Hzc.n pitkäaikainen puheenjohtaja ja ensimmäinen sangha-johtaja Timon. Myöhemmin ryhmään liittyi myös nykyinen Hzc.n avainhenkilö Ari.

 Hzc perustettiin vuonna -97. Nykyinen tradition opettaja Sante Poromaa nimitti minut  sangha-johtajaksi vuonna 2001. Läpäisin mu-koanin 1999 ja vuonna 2003 osallistuin noviisi-seremoniaan maallikkovihkimystä varten, jonka vihkimyksen sain kolme vuotta myöhemmin. Harjoitin systemaattisesti traditiomme koan-järjestelmää aina Hekikan-rokun puoliväliin asti. Mu-koanin jälkeen kävin läpi noin 30 "preliminary" koania ja  Mumonkanin kokoelman kaksi kertaa. Harjoittamani koan-määrä  on sama, jonka Kapleau harjoitti Yasutanin Dharma-perijä Yamadan mukaan.

Olen pitänyt daisania (kahdenkeskistä henkilökohtaista ohjausta), kymmeniä retriittejä, toiminut toisena zendo-ohjaajana parilla kymmenellä sesshinillä Ruotsissa, sekä osallistunut Hzc.n hallituksen toimintaan ja kierrellyt aktiivisesti muissa keskuksissa kuten Oulussa, Tampereella, Turussa ja Lahdessa. Lisäksi olen pitänyt johdantokursseja 2000-luvun alusta ja kurssittanut myös useiden muiden järjestöjen jäseniä ja edustajia koko 2000-luvun.

Sangha-johtaja aikanani jäsenmäärä kohosi parista kymmenestä yli sataan. Jäsenmäärän lisääntyessä loin uuden johtamiskulttuurin, jossa ei johdettu perinteisellä aasialaisella hierarkisen autoratiivisella tavalla, vaan niin kutsutulla "team leadership"- tyyppisellä tavalla, jossa yhteisö tai tiimit päättävät yhdessä kuinka asioita järjestössä toteutetaan. Suurin tekijä systeemin luomiseen oli uuden zendon hankinta Kalevankadulle, jolloin yhdistyksen puheenjohtaja Ari  oli vahvasti puuhamiehenä. Tuolloin Ari halusi omavaltaisesti tehdä asioita suunnitelmiensa mukaisesti, sen sijaan että yhteisö olisi tehnyt paikasta oman näköisensä.  Ari joutui kokemaan hänelle tuskallisen vallanmenetyksen kun pakotin hänet luopumaan johtamistavastaan ja järjestin suunnittelukokouksen, jossa yhdessä päätettiin mille tuleva zendo näyttäisi ja miten se remontoitaisiin. Tämä oli suuri kriisi ja valtataistelu zen-centerin sisällä, josta rivijäsenet eivät tienneet mitään ja josta Arin kesti toipua pitkään. Se kuitenkin oli tärkeä alku uudelle johtamistavalle, jota suojelin ja halusin kehittää loppuun asti. Toki kaikessa toiminnassani ja päätöksissäni minun oli aina kysyttävä opettajien lupaa ja suostumusta. He olivat tradition ehdoton auktoriteetti.

Sangha-johtajuuteni ohella opetin taijia Tapanilan Erällä vuodesta -96 ja olen työskennellyt fysioterapeuttina sairaaloissa, terveysasemalla ja yksityisellä vastaanotollani. Lisäksi olen opiskellut kiinalaista lääketiedettä, psykologiaa ja psykoanalyyttisestä psykoterapiaa. Uskon, että minulla on vähintäänkin kohtuullinen kuva zenin harjoittamisesta ja harjoittajista, sekä ihmisestä psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena.

Pääsin vuosien saatossa lähelle molempien opettajien elämää ja useimpien avainhenkilöiden elämää. Monet avautuivat minulle vaivoistaan ja huolistaan, kuten myös opettajat.  Jotkut nykyiset Hzc.n ohjaajatkin kävivät luonani vastaanotolla. Terapeuttinen taustani ja asemani Hzc.llä mahdollisti sen, että tiesin hyvin tarkkaan, mitä kulissien takana tapahtuu. Mitä enemmän tiesin, sitä vaikeammaksi oloni kävi sangha-johtajana.  Lopulta vuoden 2010 tapahtumat vahvistivat johtopäätöksiäni ja ajoivat minut tilanteeseen, jossa ei jäänyt muuta järkevää vaihtoehtoa kuin erota. Eroani helpotti myös se, että sain täyden tuen epäilyksiini Barry Magidilta, joka on zen-opettajan pätevyyden lisäksi psykoanalyytikko ja Albert Low.lta, joka oli Kapleaun ensimmäinen dharma-perillinen, mutta päätti opettaa vain maallikkona Montreal Zen Centerissä.

Eroprosessi oli kivulias. Olinhan omistanut koko aikuisikäni zenille. Minulla oli myös paljon rakkaita ihmisiä zendolla ja vahva sidos opettajiin. Jotkut harjoittajista koin läheisiksi ja toisiin oli muodostunut opettajuuteen verrattava suhde daisanin ja johdantokurssien kautta. Luopumisprosessi oli hyvin raskas, mutta vielä raskaammalta tuntuivat ne syyt miksi erosin. Opettajien käytös ja traditiomme epäkohdat olivat sen laatuisia, etten nähnyt enää mitään mahdollisuutta jatkaa.

Ero ei osunut vain omalle kohdalleni. Oulun zenin sangha-johtaja Ari-Pekka  erosi myös. Tiesin Ari-Pekan omasta prosessista ja epäilyistä jo vuotta aiemmin, jolloin AP soitti minulle ja halusi kertoa kokemistaan ristiriidoista. Ari-Pekan päätös oli kypsynyt pitkään mutta uskon, että keskustelut kokemuksistamme tukivat molempien päätöksiä puolin ja toisin. Kaikesta huolimatta Ari-Pekka halusi vielä  järjestää äänestyksen traditiossa pysymisestä. Kaikki äänestivät eroamisen puolesta, vain yksi henkilö oli tuolloin vastaan eroa Oulun sanghassa.

Myös pisimpään toiminnassa mukana ollut psykologi Timo, joka oli Hzc.n ensimmäinen sangha-johtaja, erosi muutamaa päivää ennen minua. Timo oli työskennellyt Hzc.n hallituksen puheenjohtajana useamman vuoden ja vastasi sunnuntain istumisista. Tiesin, että Timo oli kokenut pitkään epäluottamusta niin opettajia kuin eräitä ohjaajiakin kohtaan. Hän kantoi hyvin voimakasta vastuuta ihmisten psyykkisestä hyvinvoinnista ja joutui myös kohtaamaan läheltä erään jäsenemme itsemurhan 2000-luvun alkupuolella.  

Psyykkiset ongelmat yhteisössä

Noin kolmasosa suomalaisista, jotka olivat asuneet Zengårdenissa pidempään (yli 3kk.) saivat psyykkisiä oireita. Ihmisillä oli unihäiriöitä, ahdistusta ja masennusta. Tiedossani on kolme suomalaista, jotka joutuivat psykoosiin sesshinillä. Yhden heistä toimitin sairaalaan kesken sesshinin. Tuolloin huomasin kuinka osaamattomasti Sante ja Metta toimivat. Metta oli tuolloin ykkösohjaajana ja Sante opettajana. Ahdistunutta ja harhaista ihmistä pidettiin sesshinillä useita päiviä ja tilannetta vain tarkkailtiin. Psykoosin vakavuutta ja hoitoa ei tunnistettu. Se on minusta käsittämätöntä vastuuhenkilöiltä mielen harjoituksessa, jossa ihmiset saavat systemaattisesti nukkua liian vähän, heillä on usein voimakkaita kipuja ja he joutuvat kovan henkisen paineen alle.

2000-luvun alkupuolella eräs suomalainen joutui vaikeaa psykoosiin Zengårdenissa. Ehkäpä se kertoo jotain opettajan avuttomuudesta, kun Kanja oli tuolloin kehottanut henkilöä rauhoittumaan ja ottamaan kuuman kylvyn. Tämän minulle kertoi psykoosiin joutuneen henkilön paikalla ollut puoliso.

Pahinta ei ollut opettajien osaamattomuus, vaan välinpitämättömyys. Ihmisten oirehtimista ei otettu tosissaan. Ahdistuneita tai unihäiriöistä kärsiviä harjoittajia saatettiin pitää zengårdenissa huonossa tilassa pitkään. Oireet pahenivat ja heidän oli pakko palata Suomeen. Muistan hyvin yhden henkilön, joka joutui heti sairaalahoitoon palattuaan Suomeen. Hän kävi vastaanotollani hyvin ahdistuneena tämän jälkeen. Tuntui kurjalta katsoa vierestä kuinka paljon syyllisyyttä, häpeää, riittämättömyyttä ja epäonnistumisen tunteita ihmiset kokivat kun eivät olleetkaan pärjänneet Zengårdenissa. He vertasivat poikkeuksetta itseään vahvoihin "zen-soturin" kaltaisiin harjoittajiin (istuvat pitkään, nukkuvat vähän ja ovat lujia). He eivät halunneet edes valittaa tai syyttää muita, koska se olisi tuntunut turhalta egoismilta, vaan tunteet kääntyivät sisäänpäin masennukseksi.

Huomasin miten monella Zengårdenissa pidempään asuvalla oli kaventunut sosiaalinen turvaverkko. Suhteet perheeseen, ystäviin, työhön tai opiskeluun olivat etääntyneet. Joidenkin läheisille oli vaikeaa hyväksyä kumppanin tai lapsensa ratkaisu muuttaa "jumalan selän taakse" viettämään erikoista elämää.

Myös Zengårdenista paluun kanssa useat saivat tehdä psyykkistä työtä. Sopeutuminen arkeen, työhön ja opiskeluun ei ollut aina helppoa. Minä olin usein se ihminen, jolle harjoittajat tulivat selvittelemään ongelmiaan. Jouduin auttamaan Zengårdenissa asuvia monasti, vierailinhan siellä 3-4 kertaa vuodessa viimeisten kymmenen vuoden ajan. Kuulin paljon ihmisten kertomuksia ja heidän omia kokemuksiaan arjestaan  ja on pakko todeta, että näistä monista kokemuksista on zen-romantiikka kaukana. Useat kokivat, että opettajat ovat liian vähän zengårdenissa ja se oli ihan totta ja aiheellista paikassa, jossa ihmiset tarvitsisivat täyden tuen.

Perustarpeet eivät toteudu, eikä niitä halutakkaan huomioida

Perustarpeiden toteutumattomuudesta Dharman on ehkä koskettavin esimerkki. Dharman oli "päämunkki" ja pappi Zengårdenissa pitkään. Hän vastasi lähes kaikista käytännön järjestelystä ja toimi sesshineillä ensimmäisenä zendo-ohjaajana. Dharman oli myös pidetty henkilö.  Parin vuoden "päämunkkiuden" jälkeen Dharman alkoi oireilla. Hän oli selvästi ahdistunut. Hän kertoi kokevansa voimakkaita vihan tunteita. Kun Dharmanin ainoa ystävä Niklas lähti zengårdenista, hänelle jäi vain se 24-tuntinen työ johtajana. Muistan miten hän oireili vakavasti jo puolivuotta ennen lähtöään. Sanoin Kanjalle, että Dharman tarvitsisi myös muuta elämää. Ehdotin Kanjalle systeemiä, jossa Dharman olisi kaksi viikkoa Zengårdenissa ja sitten tietyn ajan Tukholmassa, jotta hän saisi tervettä vaihtelua. Samalla hän voisi pitää yhteyttä tuttuihinsa. Kanjan mielestä se ei ollut hyvä idea, koska "systeemi ei toimi niin". Seuraavalla kerralla kun Kanja vieraili kotonani Suomessa tulostin hänelle vihjeeksi Maslowin tarvehierarkian, josta käy ilmi riittävän hyvin ihmisen perustarpeet (esim. rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarve, arvostuksen tarve, itsensä toteuttamisen tarve jne.)

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Dharmanin tila huononi. Hänestä tuli yhä alakuloisempi ja väsyneempi. Tietysti hän yritti parhaansa. Vain harvat tiesivät hänen tilastaan. Sesshinin jälkeen 2008 hän katosi. Kukaan ei tiennyt minne hän meni. Kaikki olivat huolissaan. Parin päivän päästä hän sitten tuli takaisin ja kertoi minulle, ettei kestänyt enää ja että hänen oli pakko mennä muualle. Seuraavana keväänä hän lähti kokonaan Zengårdenista. Hänellä oli selkeitä burn-out-oireita. Olin järkyttynyt miten vähän hän sai tukea opettajilta koko aikana. Kaikki oli hyvin, niin kauan kun hän selvisi tehtävästään. Kanja soitti minulle Dharmanin lähdöstä ja totesi että Dharmanilla täytyy olla jotain "omia psyykkisiä käsittelemättömiä asioita, kun oli niin ahdistunut." Kanja  ei vain voinut myöntää tai edes ajatella, että Zengården ei ole terveellinen ympäristö pitkään asuville. Varmasti Dharmanilla oli omia käsittelemättömiä asioita mutta nyt kaksikymmentä vuotta harjoittaneena uskon, että niitä on kaikilla ja että zen-harjoituksella omista psyykeen ongelmista tai vaikeuksista voidaan ratkaista vain murto-osa.

Kesällä 2009 sangha-johtajien kokouksessa monet surkuttelivat  dharmanin menetystä. Kanja ylimielisesti tokaisi kaikille: "We are not depended on Dharman, we have Metta."  Dharman istui vieressäni. Tunsin sääliä Dharmania kohtaan. Hän oli vuosia laittanut koko elämänsä likoon zengårdenissa ja saa Kanjalta tuollaisen kommentin. Vaikka kommentti olisikin ollut totta, se paljasti perusasenteen,  jossa ihmisten tunteita ei huomioida ja yhteisön jokainen osa oli korvattavissa.

Koin myös itse Kanjan kylmän kovat kommentit puoli vuotta myöhemmin kun oma äitini oli kuollut muutama viikko aiemmin suusyöpään ja isäni joutunut sairaalaan. Kanja sanoi "Everybody´s mothers dies". Kommentti on tietysti  totta, mutta se tuntui kylmältä ja tunteettomalta siinä tilanteessa, jossa surutyöni oli täysin kesken ja olin alakuloinen.

Dharmanin lähdön jälkeen zengårdenista, vastuuhenkilöksi palasi Metta. Hän ei ollut erityisen pidetty henkilö. Metta oli puolalaissyntyinen iäkkäämpi nainen, joka puhui  epäselvää englantia. Hänellä oli myös heikko stressinsietokyky ja hän turhautui helposti sesshinien aikana kun jotakin arvaamatonta tapahtui. Puhun tässä nyt ohjaajan näkökulmasta, koska toimin hänen alaisuudessaan toisena zendo-ohjaajana monilla sesshineillä. Kanjalla ja Santella oli toistuvasti vaikeuksia Metan kanssa. Hän oli jääräpäinen ja Kanjan mukaan hyvin kilpailuhenkinen. Kanja avautui minulle muutaman kerran heidän välisistä ongelmistaan. Opettajat olivat pakotettuja nimeämään Metan zengårdenin vastaavaksi, koska heillä ei ollut todellisuudessa ketään muutakaan tähän tehtävään. Siksi Kanjan kovat sanat Dharmanille jäivät erityisesti mieleen ja tuntuivat absurdeille. Yritin ehdottaa Kanjalle Kiskon klinikalla käytettävää johtamismallia, jossa  harjoittajat vuorottelisivat ykkösohjaajan tehtävässä. Näin he saisivat jaettua johtajuutta, kevennettyä johdon takkaa ja opetettua tärkeitä rutiineja uusille vastuuhenkilöille. Lisäksi yhteisö olisi vähemmän yhden henkilön varassa. Ehdotukseni oli tietysti hierarkista järjestelmää vastaan, eikä millään tavoin perinteinen. Kanja tokaisikin minulle ehdotukseeni: "It won´t probably work here." Aiheeseen ei sen jälkeen palattu.

Pian tämän jälkeen Kanja valitti minulle Metan käytöksestä ja kertoi Santen ratkaisseen asian tekemällä kyselyn Zengårdenissa asuvilta harjoittajilta. Kyse oli yritysmaailmassa käytetystä kaavakkeesta, jonka Sante oli saanut ja se mittasi johdon ominaisuuksia alaisten näkökulmasta. Lopputuloksena Metta sai vain välttävän arvosanan, mutta Sante ei paljastanut tuloksia, vaan pitikin palautteen pöytälaatikossaan. Kanja sanoi Santen toimineen näin siltä varalta jos Metta vielä heittäytyisi hankalaksi tai asettuisi poikkiteloin. Tämä kaikki tapahtui viimeisen vuoteni aikana ja se tuntui minusta hyvin lapselliselle, taitamattomalle ja kurjallekin, vaikka en erityisemmin itsekään arvostanut Mettaa. Monien mielestä Metan ei koskaan olisi kuulunut olla johtaja hänen persoonallisuuden vuoksi.

Opettajat alentavat harjoittajia monelle tavalla

Simon, Suomen ensimmäisen zen-papin tarina on eräs ikävimmistä, joita olen kohdannut. Simo,  joka oli dharma-nimeltään Bodhi asui pitkään useita vuosia Zengårdenissa. Hän olisi halunnut pitää taukoa koan-harjoituksesta, mutta opettajat sanoivat ettei se sovi, koska hän oli pappi ja papin oli käytännössä elettävä kuten opettajat määräsivät. Simosta vuosien koan-harjoitus kuitenkin tuntui ahdistavalta ja hän pyysi opettajilta uudelleen lupaa tehdä jotain muuta. Santen mielestä se oli egoistista. Hän toisti useaan kertaan että Simolla on valtava ego. Simo ihmetteli asiaa ja pyysi selitystä mitä Sante egolla tarkoittaa jos oppilas haluaa seurata omaa sydäntään. Sante vastasi egottomuuden tarkoittavan nöyryyttä ja opettajien tottelemista. Simolle kehittyi tästä suuri ristiriita, koska hänen Japanissa ollessaan Tangen-roshilla ei ollut tällaista egon ja ei-egon dualistista vastakkainasettelua, vaan kaikki kuului samaan kokonaisuuteen.

Santen ja Simon välit alkoivat hiljalleen kiristyä. Lopulta Sante sanoi, että jos Simo ei luota opettajiin, hän ei voi jatkaa Zengårdenissa asumista. Santelle luottamus oli täysin mustavalkoista. Hänestä Simo ei olisi saanut tehdä oman sydämensä mukaan, vaan totella ainoastaan opettajia. Kaikki muu oli hänestä egoistista. Lopulta Sante sanoi, että Simolla on  "gigantisk ego" ja että se kasvaa kasvamistaan jos jatkaa sen kuuntelemista. Lopulta Sante heitti Simolle täysin järjettömän, mutta uskoinnoissa niin usein esiintyvän vastakkainasettelun: "Opettaja täällä edustaa buddhaa. Luotatko sinä buddhaan vai egoon?"

Simo kertoi hälytyskellojensa alkaneen soida. Hän kysyi Santelta millä perusteella hän väittää itseään buddhaksi ja Simoa egoksi. Santen ainoa vastaus oli: "Sinä lähdet Zengårdenista viimeistään huomenna." Simo oli järkyttynyt. Hän oli asunut Zengårdenissa vuosia. Käytännön järjestelyt poismuuttamista varten näin nopeasti olivat erittäin hankalat, mutta hankalinta oli järkytys. Simo kertoikin minulle: "Se oli Santelta törkeästi tehty, mutta toisaalta minulla ei ollut enää mitään mihin jäädä."

Jos olisin itse kuullut Simolta tämän tarinan tuolloin heti hänen potkujensa jälkeen, niin en olisi uskonut. En olisi päästänyt sitä tunnesuojauksestani läpi. Sen sijaan uskoin opettajia täysin, kun he sanoivat, että Simo käyttäytyi todella itsekkäästi ja että hän oli lyönyt nyrkin seinän läpi. Simon mukaan mitään tällaista ei tapahtunut. Nyt jälkikäteen kaikki tämä opettajien vääristely kuulostaa johdonmukaiselta ja samanlaiselta kohtelulta, jonka minä sain osakseni aivan viimeisten viikkojen tapahtumissa.

Ahdistus ja unihäiriöt ovat Santesta harhaa

Eräs henkilö asui Zengårdenissa ja alkoi kärsimään univaikeuksista. Kun vaikeuksia oli jatkunut pari viikkoa, henkilö luonnollisesti ahdistui enenemissä määrin. Ongelmaan ei kukaan kiinnittänyt tarpeeksi huomiota (mikä on kummalista, koska uni on aivan perusasia mielenterveyden kannalta). Tämä henkilö monen Zengårdenissa asuvan tapaan koki syyllisyyttä, eikä halunnut luopua haaveestaan asua siellä suunnittelemaansa aikaa. Hänen ahdistuksensa syveni ja henkilö alkoi miettimään vakavissaan kotiinlähtöä. Hän kertoi kotiinlähtö ajatuksistaan santelle, joka vastasi: "Thats´s makyo!" (Se on harha!).  Lisäksi Sante kannusti tämän henkilön vaimoa jäämään zengårdeniin ja kertoi heidän olevan erilliset henkilöt ja että vaimon pitäisi tehdä oma itsenäinen ratkaisunsa. Tarinan henkilöltä kesti kauan palautua uniongelmista ja traumastaan. Lisäksi se vaikutti hänen parisuhteeseensa, koska vaimo jäi Zengårdeniin.

Kuulin myös kuinka opettajat toivoivat eräästä oppilaastaan jatkajaa traditiolle. Kun he kuulivat tämän olevan raskaana, Kanja totesi olevansa pettynyt tilanteeseen. Kanja sanoi tämän siis suoraan raskaaksi tulleelle naiselle!  Kanja itse oli aikoinaan tehnyt päätöksen valita zen-uran perhe-elämän sijasta. Sante oli tuolloin jopa kysynyt lasten hankkimisesta Kapleaulta, joka oli vastannut: "Kuka tahansa voi hankkia lapsia, mutta kuka tahansa ei voi olla zen-opettaja." Mitä kertoo harjoittajasta se, että hän kysyy opettajaltaan lasten hankkimisesta? Ja mitä kertoo se, että opettaja  vastaa?

Monet zen-traditiot eivät hyväksy harjoittajaa opettajaksi tai papiksi, jos hänelle on huollettavia lapsia tai työura. Opettajien tulee siis luopua omasta tarvitsevuudestaan ja omistautua muiden auttamiselle. Paitsi, että tällaiset säännöt sisältävät suurta idealismia, ne johtavat omien tarpeiden kieltämiseen.  Ei ihme, että väärinkäytöksiä ja hyväksikäyttöjä sattuu uskonnollisissa piireissä, koska oma tarvitsevuus pyrkii väkisin murtautumaan esiin.

Vastaavia esimerkkejä on niin paljon tiedossani, että voisin kertoa niistä kirjan verran. Olennaista on kuitenkin se, että näihin kaikkiin tarinoihin liittyy opettajien ylemmyydentuntoista ja jopa toisia alentavaa käyttäytymistä. Suurin osa riviharjoittajista varmasti kokevat opettajat ystävällisinä ja myötätuntoisina ja heidän on vaikea ymmärtää tai uskoa kertomaani. On kuitenkin selvää, että kuka tahansa henkilö on ystävällinen aluksi kun suhde ei ole kehittynyt, vasta myöhemmin ja erityisesti tiukoissa tilanteissa ihmisten persoonalliset piirteet tulevat esiin. Lisäksi oppilaat siirtävät omia idealisaatioitaan opettajiin ja kuvittelevat heidät pyhiksi tai myötätuntoisemmiksi ihmisiksi. Traditio, kaavut ja muu kulisissi tukee täydellisesti näiden fantasioden ja ideaalien syntymisessä.

Ideaalisaatiot

Vuosien aikana huomasin miten ihmiset idealisoivat opettajia ja ohjaajia. He kuvittelevat miten  keskittynyttä heidän zazenissa on. He fantasioivat miten vaivattomasti ja tyynesti he istuvat pitkiä aikoja ja miten he säteilevät myötätuntoa ja viisautta ympäristöönsä. Monen mielestä opettajat ovat egottomia luopuessaan lapsista ja työuristaan antaakseen itsensä suuremmalle tarkoitukselle. Itseltänikin kesti vuosia ennen kuin silmäni alkoivat hiljalleen avautua ja idealisaatiot heikentyä.

 Kun kuulin ensimmäisistä psyykkisistä ongelmista en halunnut uskoa, että opettajissa olisi jotain vialla, vaan omassa mielessäni suojelin heitä ja omaa uskoani. Muistan miten 2000-luvun puolivälin tienoilla sattui  kaikkea ikävää zengårdenissa. Silloin kysyin ensimmäisen kerran  itseltäni kuinka hyvin opettajat ovat käsitelleet omia psyykkisiä ongelmiaan.  Nyt näkemykseni on, että huonosti. Katson, että järjestelmä ja autoritaarinen asema  ovat suojakuori, joka suojaa opettajien haurasta ja käsittelemätöntä sisintä. Mikä muu selittäisi opettajien käytöksen, jossa he toistuvasti siirtävät omia hylkäämisen kokemuksiaan läheisiin oppilaisiinsa. Mikä muu selittäisi lukuisat zen-väärinkäytökset maailmalla. Zen-harjoitus tai traditio eivät ratkaise tällaisia psyykkisiä ongelmia, vaan päinvastoin toimii "suojabunkkerina", johon piiloudutaan arjelta ja omalta hauraalta tunne-elämältä.

On tärkeää ymmärtää, että opettajat ovat tavallisia ihmisiä. Heillä on avioeroja , masennusta ja päihdeongelmia aivan samoin kuin muillakin. Tuntemillani Helsinki Zen Centerin ohjaajillakin on ongelmia. Jollakulla on hyväksikäyttötaustaa, toisella alkoholiongelmaa, kolmannella masennusta jne.  Suurin ongelma on se, että heitä usein pidetään erinomaisina ihmisinä ja traditio tukee tällaisia epärealistisia fantasioita lavastuksellaan.  Myös valaistumiseen ladataan monenlaista kuvitelmaa.  Surullisinta tarinassa on se, että opettajat ja ohjaajat usein itsekin uskovat olevansa "valittuja", karmisen tiensä kulkijoita, joiden kohtalona on elää bodhisattvista elämää tai pelastaa ihmisiä ulos "palavasta talosta."

Valaistuneet opettajat

Opettajista tarjotaan harjoittajille useita fantasioita. Opettajat ovat sonnustautuneet eräänlaisen tradition supersankarin viittaan. He välittävät vuosisatoja vanhaa viisauden ja myötätunnon perinnettä.  Opettajat saapuvat saliin rumpujen saattelemana ja istuuntuvat buddhan eteen korokkeelle. Jokainen aamu sesshineillä resitoidaan edesmenneiden opettajien nimiä. He ovat patriarkkoja, joilla on absoluuttinen valta. He ovat vaihtaneet nimensä, luopuneet urastaan ja omistaneet boddhisattvoina koko elämänsä toisten auttamiselle, ja ennen kaikkea he ovat valaistuneita.

Prostraatio eli polvikumarrus, jonka oppilas tekee useasti päivässä sesshinillä kohti alttarilla istuvaa buddhaa, tapahtuu tämän lisäksi ainoastaan dokusanissa opettajalle. Sesshinin jälkeen loppuseremoniassa ihmiset kävelevät korokkeella istuvan opettajan ympärillä ja tekevät kukin vuorollaan kumarruksen hänelle. Sesshinin loppulounaalla opettajille ja ohjaajille on varattu omat erityiset paikat ruokapöydän keskeltä. Ihmiset heidän välittömään läheisyyteensä ovat myös valikoituja.

Miten tämä ei voisi vaikuttaa syvälle ihmisen mieleen; sekä opettajien, että oppilaiden.  Jokaisessa kulttuurissa, ammattiryhmässä ja tutkimuksissa on havaittu kuinka valta korruptoi. Zenissä opettajilla on absoluuttinen positio. Moni nuori harjoittaja haaveilee salaisesti olevansa jonakin päivänä opettaja. Harva tietää kuinka paljon seireenien tuoksua ja kilpailua on uskonnollisessa järjestössä. Se on hyvin kiellettyä. Traditioissa piilee rutkasti salaista ylemmyyden tuntoa ja hienoutta. Kokemuksesta voin sanoa tämän. On hienoa olla tärkeä vastuu henkilö. On hienoa olla nöyrä toisten auttaja ja egoton. Eikö kaikki tämä olekin hyvin ristiriitaista, mutta kovin inhimillistä kaikessa narsistisuudessaan.

Ulkopuolisen näkökulmasta katsoen opettajat ja zenin rituaalit ovat osa uskonnollista lahkoa ja kaukana tavallisesta arkielämästä.  Opettaja on asetettu jalustalle ja hän on konkreettisesti palvonnan kohde. Minuuden kieltämisellä tai buddhalaiselle filosofoinnilla ei voi muuttaa sitä tosiasiaa, kuinka paljon tämä vaikuttaa suggestiivisesti ihmisiin. Opettajat saattavat puheen tasolla kertoa olevansa tavallisia pulliaisia, mutta käytäntö objektiivisesti ajatellen on aivan jotain muuta. Tällaista puheen ja todellisuuden välistä ristiriitaa olen zenissä  kokenut paljon.

Kun keskustelimme Kanjan kanssa kultin ja lahkon eroista ja sanoin puolivitsillä, että olemme kultti, hän sanoi: ”Ei, me emme ole kultti, me olemme lahko. Kultti on jotain sellaista, missä ihmiset viedään keskelle ei mitään ja heille sanotaan mitä pitää tehdä.” Minua huvitti, koska olimme juuri silloin Zengårdenissa eristyksissä maaseudulla ja oli kesäkokous, joka oli hyvin autoritäärisesti järjestetty ja jossa kaikkien asukkaiden oli tehtävä niin kuin sanotaan.

Kultti tai lahko, on selvää, että kyseessä on uskonnollisesta toiminnasta ja lavastuksesta, joka rituaaleineen erottuu valtavirrasta ja nykypäivän ihmisten arjesta. Se tekee tavallisesta istumisesta ja olemisesta erityistä. Se korostaa auktoriteettien valtaa ja hierarkista arvo-asteikkoa. Tällaiset järjestöt ovat haitallisia ja jopa vaarallisia monien harjoittajien mielenterveydelle.

Maailmalla opettajien väärinkäytökset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kumma kyllä, arvostetuimmat länteen tulleet japanilaiset opettajat sekaantuivat oppilaisiinsa myös seksuaalisesti esim. Eido Shimano Roshi, Katagiri Roshi, Maezumi Roshi ja Seung Sahn.

Monien näiden hyvin valaistuneina pidettyjen opettajien dharma-perilliset jatkavat yhä. Väärinkäytöksiä on lukuisia. Traditio ja kirjallisuus kertovat mielellään sankaritarinoita ja epäkohdista vaietaan.  Myöskään ihmisen arjen elämässä olevista tärkeistä asioista kuten tunteista, seksuaalisuudesta ja läheisistä ihmissuhteista ei puhuta. Harjoitin pitkän matkaa tradition koan-järjestelmää, eikä yhdessäkään koanissa käsitelty edellä mainittuja ihmisyyteen liittyviä perusasioita. Nämä asiat ovat mielestäni käytännön elämässä paljon olennaisempia kuin tyhjyyden filosofia tai tuntitolkulla zazenissa istuminen.

Kokopäiväisen harjoituksen ihannointi ja ongelmat

Tiukka ja konservatiivinen traditio on omiaan siirtämään opetusten lisäksi myös traumojaan sukupolvelta toiselle. Tärkein siirto tapahtuu kokopäiväisessä harjoituksessa ns. full-time-harjoituksessa. Zengårdeniin pidemmäksi ajaksi muuttaminen tarkoittaa elämänsä jättämistä "yhden kortin" varaan, jolloin muun elämän psyykettä suojaavat tekijät kuten parisuhde, työ tai harrastukset menettävät voimaansa.  Jos zen-elämä ei syystä tai toisesta sujukaan, on suurena vaarana pudota täydelliseen tyhjiöön. Näin ihmisiä, joilla ei tuntunut enää olevan muuta vaihtoehtoa kuin asua Zengårdenissa ja he roikkuivat siellä pitkään, vaikka se oli heille helvettiä. Muualla tällaista ilmiötä kutsutaan laitostumiseksi.

Jouduin katsomaan kuinka monet nuoret menivät Zengårdeniin suurin unelmin. He ihailivat opettajia ja heillä oli varsin idealistisia kuvia harjoituksesta ja valaistumisesta. Monet olivat tyytymättömiä itseensä, harjoitukseensa, elämäänsä tai läheisiin ihmissuhteisiin. Jotkut harjoittajista saattoivat haluta viettää luonnonmukaista elämää maaseudulla poissa arjen oravanpyörästä ja sen turhuudesta kaikkine "esteineen." Minusta oli kummallista, miksi lähes kaikki vastuussa olevat avainhenkilöt eivät olleet asuneet Zengårdenissa ja silti traditio painotti kokopäiväistä harjoitusta niin paljon.

Miksi sitten traditio korostaa full-time harjoituksen merkitystä?  Yhtälö on hyvin selvä. Koska se ei voi jatkua ilman sitä. Pappeus vaatii zen-gårdenissa asumista, opettajuus taas vaatii  pappina olemista . Henkilön on myös muutettava nimensä ja käytettävä tietynlaisia yksinkertaisia vaatteita myös ”siviilissä.” Traditio ei voi elää ilman jatkajaa. Rochester Zen Centerin päärakennuksessa on kyltti, jossa lukee: Opettajan tärkein tehtävä on löytää jatkaja. Tällaisessa asetelmassa traditio ei siis ole ihmisiä varten, vaan ihmiset traditiota varten.

Pitkään Zengårdenissa asunut vastuuhenkilö ja zen-ohjaaja sanoi minulle: "Ihmiset ovat kuin osakkeita Zengårdenissa. Kun opettajien mielestä lupaavan tuntuinen nuori elää ja asuu siellä, niin häneen panostetaan. Jos hän ei myöhemmin syystä tai toisesta olekaan opettajien ihanteen mukainen, hänet unohdetaan, jonka jälkeen opettajat etsivät uusia kohteita.  Tiedän myös omalta kohdaltani miten opettajat panostivat minuun ja yrittivät manipuloida minua asumaan zengårdeniin useaan otteeseen. Muistan miten Sante sanoi minulle 2009 kesällä: "You would be a great teacher, if you just would stop resisting." Santen lause oli manipulatiivinen, mutta myös syyllistävä.  Miksi olisin halunnut zengårdeniin, jossa monet kärsivät psyykkisistä ongelmista ja jossa katsomani tärkeät perustarpeet eivät toteudu.  Karl,  joka johtaa Glaskow.n ryhmää sanoi minulle kerran Zengårdenissa: "Jos joutuisin asumaan täällä useamman kuukauden tulisin hulluksi."

Opettajat ovat itse selviytyneet harjoituksen kovuudesta tunteita kieltävällä omistautuvalla kovalla asenteella. Se on osa heidän varhaista historiaa. Olihan Sante (Henrik) vuosia isoveljensä kiusaamisen kohde, jota vanhemmat  eivät tarpeeksi puolustaneet. Kanjan isä taas teki itsemurhan tukehduttamalla itsensä pakokaasulla autoonsa, kun kanja oli pieni lapsi. Kanjan ( Karin ) äiti taas ei koskaan emotionaalisesti toipunut traumastaan.

 Huomasin, että opettajat eivät olleet käsitelleet syviä emootiotaan millään tavoin. Heillä oli usein terapioita ja terapeutteja alentavia kommentteja. He saattoivat joskus rohkaista ihmisiä terapiaan ja joskus taas kyseenalaistaa terapiat. Todellisuudessa he eivät koskaan itse ole olleet psykoterapiassa tai edes työnohjauksessa. Aloin huomaamaan, kuinka taantuneita opettajat olivat joiltakin osin. Ymmärsin, että he siirsivät traumojaan myös oppilaisiinsa. Kanja onkin kertonut  että saattaisi olla alkoholisti ilman zeniä. Sante sanoi vastaavasti kesällä 2010 minulle että olisi ehkä kuollut ilman zeniä. Kun näitä sanomisia oikein miettii, niin ovatko ne hohdokkaita vai perin surullisia?

On siis täysin selvää, että fulltime harjoitusta korostetaan. Opettajat korostavat sitä myös siksi, että ovat itse tehneet tämän vallinnan, ovathan he esimerkkejä ja ihailun kohteita monelle innokkaalle harjoittajalle. Monet nuoret idealistiset zen-sankarit lähtivät siis zengårdeniin. Valitettavasti liian suuri osa  (suomalaisista 30-40%, jotka asuivat zengårdenissa pidempään) saivat  psyykkisiä oireita kuten unihäiriöitä, masennusta ja ahdistuneisuutta. Kaikki vain siksi, että opettajat itse olivat traumatisoituneet lapsina. He itse olivat juuri niitä idealistisia nuoria, joilla ei ollut ammattia tai perhettä ja päättivät omistaa elämänsä zenille. Sante johti zengårdenia jo 30-vuoden iässä. Millä kokemuksella? En ihmettele, että ongelmia oli niin paljon.

Vuosi vuodelta tilanne ahdisti minua enemmän. Epäilykseni hiljalleen kasvoivat. Sitten aloin itse käymään psykoterapiassa opintojani varten. Tavoitteeni oli lisäkouluttautua psykoterapeutiksi. Tapasin terapeuttia säännöllisesti parisen vuotta. Hän oli varsin pätevä kouluttava terapeutti, joka oli väitellyt organisaatiopsykologiasta. Terapia avasi silmiäni lisää. Oli järkyttävää huomata, millaista oli kertoa täysin ulkopuoliselle ja objektiiviselle ihmisille traditiomme ongelmista. Häpeän lisäksi aloin paremmin huomaamaan kuinka ristiriitaisia piirteitä traditiossamme on. Pahinta oli johdon välinpitämättömyys.

Viimeisenä vuotena asiat menevät aina vain hullummiksi

Lopulta vuonna 2009 kaikki alkoi kärjistyi. Sanghassa oli eräs harjoittaja, joka kärsi vaikeista psyykkisistä ongelmista. Hän häiritsi alivuokralaisia, käyttäytyi koppavasti ja hänen oireensa pahenivat aina mitä intensiivisemmin hän harjoitti. Hänellä oli myös pakkomielle intensiiviseen harjoittamiseen ja psykoottisia oireita.

Olin laatinut opettajille toimintaohjeet tämän henkilön suhteen. Halusin määrittää selkeät rajat kuinka menetellä hänen kanssaan. Ydin oli estää henkilön intensiivinen harjoitus, joka toistuvasti ajoi tämän psyykkisiin ongelmiin. Opettajat pitivät suunnitelmaani hyvänä ja hyväksyivät sen. Kului kolme kuukautta kun Kanja kuitenkin hyväksyi henkilön Ruotsiin retriitille. Minulle ei ilmoitettu mitään, eikä minulta kysytty mitään. Se tuntui käsittämättömälle. Olin nähnyt paljon vaivaa tämän henkilön sotkujen selvittämiseen. Kerran olin vienyt tämän henkilön sairaalaan aamulla viideltä kun hän tuli soittamaan ovikelloani. Aina kun opettajat kävivät Suomessa otin henkilön jollakin tavalla puheeksi. Mielestäni henkilö olisi tarvinnut aivan toisenlaista apua ja zen-harjoitus oli este ja pakopaikka hänelle. Henkilöllä itsellään oli vahva kontrolli ja hän kykeni esittämään julkisesti jotain aivan muuta, mitä hän oli.

Samoihin aikoihin kuulin miten Santen Dharma-veli,  Chicago Zen Centerin johtaja Sewan käytti huomattavasti nuorempaa oppilastaan hyväksi. Sante itse kertoi tämän minulle. Sewan luuli sairastavansa keuhkosyöpää. Hän rakastui oppilaaseensa ja muutti hänen kanssaan Sewanin lapsuuden kaupunkiin. Kun Sewan sai tietää, ettei syöpää olekaan hän jätti kumppaninsa. Sante kommentoi asiaa: ” "Well Sewan just wanted to have some fun with young women and marry her. After he realized that he doesn´t have any cancer he also realized that he has to listen that women for the rest of his life. That´s why he dumped her. Well I think Sewan is a honest man and I like him." Nainen muistaakseni kävi terapiassa pitkään toipuakseen traumastaan.

Samana vuonna opettajat julistavat erikoisen työtavan, jota he itse sanoivat minulle on/off-työtavaksi. Opettajat aikoivat vuorotella opetusvastuutaan siten, että toinen opettajista olisi töissä kaksi kuukautta, jolloin toinen voisi vuorostaan viettää omaa elämäänsä ja levätä tuon ajan, lukuun ottamatta joitakin satunnaisia tehtäviä.  Syyksi loman tarpeeseen Sante kertoi minulle olevansa väsynyt ja haluavansa omaa elämää (Mikä oli sinänsä ihan terve ajatus). Hän poltteli jatkuvasti pikkusikareita ja tapansa mukaan painosti minua fulltime-harjoitukseen erilaisin keinoin.

 Opettajat myös kommunikoivat tavattoman huonosti keskenään. Tämä johti siihen, että sain ristiriitaisia ohjeita heiltä. Esimerkiksi  kaapujen käyttöön heillä oli erilainen kanta, eikä yhteisymmärrystä tuntunut löytyvän. Kanja kommentoi ylimielisesti retriitillä Pääskylässä että saisimme vain tottua opettajien erilaisiin ohjeistuksiin. Ohjaaja ja johdantokurssien vetäjä Olli  oli tuolloin läsnä toisena zendo-ohjaajana ensimmäistä kertaa. Olli oli vahvasti kriisissä traditiomme suhteen ja harkitsi vakavasti lopettamista. Hän kertoi kunnioituksensa Kanjaa kohtaan olevan nollissa. Olli kertoi Tangenin tehneen häneen syvän vaikutuksen Japanissa ja hän painiskeli jatkuvasti omien ristiriitojensa kanssa.

Kanjakin oli kriisissä. Hänen äitinsä oli juuri kuollut. Hän piti äitinsä vanhoja silmälaseja  ja oli kasvattanut pitkät hiukset tradition sääntöjen vastaisesti. Ei ollut vaikea nähdä silloin, kuinka hänenkin torjuttu inhimillinen puolensa yritti läpimurtoa. Silti kaikki esittivät roolinsa moitteettomasti. Koko johto oli siis kriisissä tuolla retriitillä, mutta ihmiset eivät tienneet tästä mitään. Kaikki oli suurta teatteria. Sante sanoikin kerran eräälle teatterialalla toimivalle ohjaajallemme Saanalle tähän tapaan: ”Meidän ammatit eivät kovin paljon eroa näyttelijän työstä. Me molemmat menemme lavalle ja vedämme roolimme.”

Kaikki tämä näytelmä on absurdia harjoituksessa, jonka avulla on tarkoitus tulla omaksi itsekseen. Miten on mahdollista, että arkipäiväisyyttä ja yksinkertaisuutta korostavassa zenissä ihmiset piiloutuvat vaihdettujen nimien, kaapujen ja rituaalien taakse. Kukaan ei tiedä mitä ohjaajien ja opettajien päässä todella liikkuu. Huolestuttavinta on se, että monet luulevat heitä pyhiksi ihmisiksi, jotka ovat vapaita ja onnellisia.

Viimeisenä vuotenani Sante kertoi minulle olevansa väsynyt.  Hän poltteli jatkuvasti pikkusikareita ja joi runsaasti alkoholia. Hän kertoi minulle varsin vapaita näkemyksiään avioliitosta ja sanoi kieltäytyvänsä avioliittoseremonioiden toimittamisesta tulevaisuudessa, koska ei uskonut avioliittoon. Sesshineillä hän usein otti esiin puheissaan Chökyam Trungpan. Mietin silloin tunteeko hän samaistuvansa jollakin tavoin Trungpaan.  Nauhoitetusta teishosta voi kuulla hänen sanansa:  "Actually a very good teachers can be in many ways quite hopeless. I personally feel that one of a greatest teachers of our era is Chökyam Trungpa. He has tremendous insight and clarity especially the issues concerning emotions."

Jos lukijalle jää epäselväksi niin Trungpa oli tunnettu tiibetiläinen meditaatio-opettaja, joka oli vaikeasti alkoholisoitunut ja huumeiden sekakäyttäjä. Hän käytti myös seksuaalisesti hyväkseen useita oppilaitaan. On vaikea ymmärtää mitä niin suurta selkeyttä Trungpalla oli Santen mielestä liittyen ihmisen emootioihin?

Epäilyttävää toimintaa rahan suhteen

Raha on vaikea ja kiusallinen aihe buddhalaisuudessa. Opettajat Ruotsissakaan eivät suoraan halunneet olla rahan kanssa kosketuksissa. He eivät saaneet palkkaa, vaan lahjoituksia. Sanghan tuli elättää opettajat. Sesshinien ja retriittien jälkeen harjoittajia aina muistutettiin lahjoittamisesta. Lahjoituslaatikko oli asetettu zengårdenissa alttarin alle sisääntuloa vastapäätä. Opettajat eivät ainakaan Helsingissä koskaan tyhjentäneet lahjoituslaatikkoa itse, vaan halusivat aina minun keräävän rahat ja antavan sen heille. Suoraa rahan kosketusta vältettiin. Kuitenkin esim.  kokopäiväistumisen jälkeen Helsingissä Sante saattoi lahjoitusrahoilla ostaa kaljat viidelle ihmisille baarissa, mutta sangha-juhlissa alkoholia ei koskaan saanut tarjoilla alkoholia. Jälleen riviharjoittajille annettiin siloiteltu ja pyhitetty kuva opettajista, verrattuna läheisiin oppilaisiin.

Pari vuotta ennen eroani Kanja kertoi minulle, että he ovat alkaneet miettimään eläkepäiviään ja tulevaisuuttaan. Hän kertoi, että jotkut läheiset oppilaat lahjoittivat säännöllisesti heidän tililleen lahjoitusta. Kanja mainitsi tuolloin pari ihmistä nimeltäkin. Minulle Kanja kohteliaasti sanoi, että jos haluan lahjoittaa, niin voin osallistua, johon vastasin: "Tottakai. Onko kolmekymmentä euroa kuukaudessa hyvä summa?" Kanja vastasi, että se on minun päätettävissä. Otin Kanjan  ehdotuksen tietysti pyyntönä, koska hän esitti asian niin, että heidän taloudellinen tilanteensa oli heikko ja että he tarvitsisivat rahaa.  Jälkikäteen ajattelin Kanjan ehdotuksen olleen hyvin manipulatiivisen. Miten läheinen oppilas voisi helposti kieltäytyä lahjoittamisesta?

Lahjoitusta maksettaessa minun tuli laittaa Sensei nimiselle tilille viesti kenttään teksti: regular dana. Laitoin tilille rahaa kuukausittain parin vuoden ajan. Tiedän varmuudella, että myös Ari ja Marja laittoivat. Tiedän myös kaksi ruotsalaista, jotka tekivät niin.

Kun erosin opettajat kielsivät, että tällaista "pyytämistä" tai lahjoittamista olisi tapahtunut.  He sanoivat, että tili, johon ihmiset voisivat henkilökohtaisesti halutessaan lahjoittaa oli joskus ollut olemassa, mutta opettajat olivat lakkauttaneen sen, koska he eivät lopulta olleet pitäneet ajatuksesta. Näin kuulin eräältä ohjaajalta Anna- Maijalta, joka oli minulle erittäin tuohtunut väitteistäni. Skannasin Anna-Maijalle pankin sivuilta maksutositteenkin, josta kävi ilmi suoritukseni opettajille. Lopulta kun olin päättänyt erota ja kerroin Anna-Maijalle puhelimessa, etten pysty, enkä haluakaan tulla kokoukseen selvittämään asiaa, hän raivosi minulle ja kirjoitti täysin asiattoman sähköpostin. Olin järkyttynyt, kuinka kaikki halusivat vain uskoa opettajia ja suojella heitä, vaikka olisi ollut miten konkreettisia todisteita.

Samanlaista oman "mestarin" suojelua on toistunut historiassa paljonkin . Esimerkiksi tunnettu amerikkalainen opettaja , Diamond Sanghan ja kansainvälisen zen-yhteisön perustaja Robert Aitken julkaisi vasta hiljattain juuri ennen kuolemaansa asiakirjoja koskien hänen traditiossaan tapahtuneita väärinkäytöksiä. Ne koskivat Aitkenin sanghassa tapahtuneita seksuaalisia hyväksikäyttöjä, joissa Eido Shimano oli osallisena. Aitken salasi näitä tärkeitä tietoja ja kirjeenvaihtoa vuosia ja vasta hiljattain, juuri ennen kuolemaansa hän  julkaisi asiakirjat. Aitkenin kanssa Shimanon suojeluun osallistui useampi henkilö. Mukana olivat mm. Yasutani Roshi ja Soen Roshi. Salailu mahdollisti sen, että seksuaalisiin väärinkäytöksiin syyllistyvä opettaja  saattoi toimia zen-opettajan virassa yhdysvalloissa 35-vuoden ajan. Tässä yhteydessä mainittakoon, että Santen ja Kanjan opettaja Kapleau on Yasutanin dharma perillinen, kuten myös Aitken oli. Kyse on siis samasta Kapleaun traditiosta, jossa väärinkäytökset tapahtuivat.

Lopullinen piste kirjaimen päälle

Lopulta vain kuukausi ennen eroani oli sangha-johtajien ja zendo-ohjaajien kokous. Pelkäsin, että kokouksen pääasiallinen tarkoitus on suitsuttaa jälleen Zengårdenia ja korostaa kokopäiväisen harjoituksen merkitystä, sillä näin oli tapahtunut vuotta aiemmin. Pelkoni kävikin todeksi.  Opettajat istuivat kaavuissaan buddhan patsaan alla, muut kerääntyneinä heidän ympärilleen. Sante luki pitkän kirjoitelmansa kokopäiväisen harjoituksen eduista, jonka tarkoitus oli houkutella harjoittajia asumaan Zengårdeniin. Keneltäkään ei kysytty kuulumisia tai heidän huolenaiheitansa. Seuraavina päivinä harjoiteltiin muodollisuuksia, rituaaleja, soittimien käyttöä ja puhuttiin muodon merkityksestä zenissä.  Jälleen kerran ihmiset olivat toissijaisia. Kokouksen tauoilla kritisoin joillekin kokouksen hierarkkisuutta ja muotoseikkojen ympärille rakennettuja aiheita. Eräänä iltana olin Ari kanssa kahdestaan kävelyllä ulkona. Ari vastasi kritiikkiini:  "Opettajat eivät yksinkertaisesti osaa."

Jostain syystä  Ari meni kertomaan myös Santelle: "Ymmärrätköhän sinä kuinka paljon Samilla on kritiikkiä teitä kohtaan?" Sante tuli kysymään minulta mistä on kysymys ja lähdimme autolla Lindesbergiin, jossa Sante otti pari kaljaa ja kerroin hänelle mieltäni painavat asiat ja kritiikkini syyt.  Lupasin lähettää hänelle kritiikkini myös sähköpostitse.

Seuraavana päivänä, joka oli viisipäiväisen kokouksen viimeinen, opettajat muuttivat kokouksen tyyliä täysin.  Jokainen sai nyt sanoa vuorollaan "hot-spottinsa", jonka jälkeen muodostettiin ryhmiä, jotka käsittelivät näitä aiheita. Olin ehdottanut tätä Santelle edellisenä iltana Lindesbergissä vaihtoehdoksi kokouksessa käytettävän "norsunluu tornista huutelemisen" sijaan. En kokenut olevani  riidoissa Santen kanssa, toisin kuin jotkut myöhemmin väittivät. Sante kirjoittikin minulle heti kokouksen jälkeen seuraavana päivänä:

Hello!
 Hope you are okey.

We had a good finishing up of the seminar and you and I had a good talk, which was helpful to me to clarify some things!

Todellisuudessa Sante ei ollut pystynyt sulattamaan kritiikkiäni. Sante oli ollut yhteydessä Ariin. Kommunikaatio siirrettiin minulta pois ja Ari soitti minulle: "Tajuatko mitä olet mennyt tekemään? Opettajat ovat olleet yhteydessä useaan henkilöön täällä Suomessa ." Olin ihmeissäni. Miksi he eivät olleet yhteydessä suoraan minuun?

Ari vaati sähköpostifoorumin perustamista, johon useampi ohjaaja ja vastuuhenkilö  voisivat osallistua keskustelemaan esittämistäni epäkohdista ja kritiikistä.  Olin hyvin hämmentynyt, koska asia oli minun ja Santen välinen. Kritiikkini oli minun henkilökohtainen avautumiseni opettajalle tilanteessa, jossa en kyennyt enää olemaan ja toimimaan sangha-johtajana. Se ei ollut järjestön yleinen mielipide, eikä kukaan edes tiennyt tarkkaan mitä olin kritisoinut.  Ari perusti kuitenkin foorumin, vaikka painotin hänelle, että haluan selvittää asiat ensin opettajien kanssa.  

Asioiden julkistamisessa Kanja oli vahvasti mukana. Olin aiemmin välittänyt Santelle lähettämäni kritiikin sähköpostiversion myös Kanjalle. Kanja lupasi vastata siihen henkilökohtaisesti, mutta hän päättikin vastata useammalle avainhenkilölle otsikolla Sami. Viestissään Kanja tyrmäsi toimintatapani ja väitti että tuon asioita esille, joista tiedän kovin vähän tai en olleenkaan (väite on aika käsittämätön henkilöä kohtaan, jonka he itse ovat nimittäneet sangha-johtajaksi ja joka oli toiminut 10 vuotta tehtävässään). Lisäksi Kanja tuomitsi yhteydenottoni muihin opettajiin. Olinhan kysynyt Barry Magidin ja Albert Low.n mielipidettä kokopäiväisestä harjoittamisesta ja yhteydestä harjoittajien psyykeongelmiin.

Viimeisten viikkojen aikana sekä Sante, että Ari valehtelivat minulle törkeällä tavalla. Sante myös esitti sähköposti foorumilla statistiikan psyykeongelmista, jota hän väitti tehneensä  useamman vuoden ajan (ks liite). Foorumin keskustelun käydessä kuumimmillaan ja Santen järjenvastaisten kommenttien tullessa esiin Timo Tapola erosi ja kertoi minulle, ettei voinut katsoa kuinka minua savustettiin ulos.

Soitin Santelle ja hän sanoi luottamuksensa minuun laskeneen sadasta nollaan. Hän myös sanoi, että olin kuin vaimo, joka oli pettänyt häntä ja että olin nöyryyttänyt sanghaa ja nyt koko läntinen buddhalainen maailma tietäisi sanghan ongelmista, koska olin kysynyt mielipidettä Barry Magidiltä ja Albert Low.lta. Ihmettelin Santen voimakasta reaktiota, koska olin kirjoittanut näille opettajille hyvin yleisellä tasolla.

Julkaisen nyt liitteessä kirjeeni Santelle ja Kanjalle. Jokainen lukija voi itse päätellä oliko opettajien reaktio kritiikkiini rakentavaa. Lukija voi myös miettiä tukeeko kertomani kirjeessäni olevia muita asioita ja opettajien yleistä käyttäytymistä. Onko kertomukseni valheellinen? Kirje on opettajille tarkoitettu. Miksi olisin alkanut yhtäkkiä kirjoittamaan heille puuta heinää? Miksi asemassani olisin tehnyt niin? En ollut varastamassa sanghaa, vaikka Ari jossain vaiheessa tätä epäili. En ollut vaihtamassa traditiota, enkä perustamassa omaa ryhmää.  Jos olisin mielipuoli tai hölmöyksissäni ymmärtänyt monia asioita väärin, niin miksi olisin saanut niin laajan luottamuksen ja pitkäaikaisen sangha-johtajuuden opettajilta?

Viimeinen piste i.iin päällä minun sietokyvylleni oli Santen täysin järjetön statistiikka psyyke-ongelmista. Tajusin, ettei mitään ollut enää tehtävissä. En uskonut Santen tehneen vuosia statistiikkaa, vaan kyhänneen sen jälkikäteen pelastaakseen tilanteen.

 Kirjoitin hyvin kohteliaan erokirjeen koko Suomen sanghalle. Opettajat vastasivat siihen  nopeasti, vain muutaman tunnin sisällä. Heidän vastauksessaan oli jälleen suuri valhe, joka loukkasi minua syvästi:

"We have tried to communicate with him and beg him to stay and work through this process but alas, without forewarning he decided to leave."

Mitään tällaista anelua ei tapahtunut. Toki heidän kirjeessään annettiin työlleni arvoakin, mutta se tuntui kuuluvan heidän suunnitelmaansa. He tekivät itsestään uhrin. Heidän tarinassaan olin ollut kelpo johtaja, joka aivan yllättäen ilman etukäteisvaroituksia lähti. He esittivät ymmällään olevia.

En tiedä mille raiskatusta ihmisestä tuntuu, mutta kaiken työni jälkeen minusta tuntui henkisesti siltä. Kritiikkini tärkein tarkoitus oli saada aikaan muutos parempaan yhteisössämme, silläkin uhalla että minut erotettaisiin.  Kirjettä opettajille kirjoittaessani ajattelin: "Tämä on viimeinen mahdollisuus, jos mikään ei muutu. En voi jatkaa."

Mikään ei muuttunut. Opettajat sepittivät asioita edukseen ja suurin osa heidän oppilaistaan halusivat luonnollisesti  puolustaa heitä. Pian eroni jälkeen Zennettiä, koko Suomen jäsenistön yhteistä keskustelu- ja infokanavaa alettiin sensuroimaan, koska keskustelu oli muuttunut tunteikkaaksi ja joidenkin mielestä asiattomaksi. 

Minulta vei pitkään toipua erosta. Käsittelin asiaa terapiassa noin vuoden ajan. Lisäksi olin yhteydessä Uskontojen uhrit tuki ry.seen ja ihmisiin, joilla oli ollut vastaavia kokemuksia. Nyt tunnen itseni tyytyväiseksi, etten ole sidottu mihinkään traditioon.


Sami Mänty-Aho

* * *

LIITE: Samin yllä oleva teksti pdf:nä.
LIITE: Samin kirje zen-opettajille pdf:nä (in English).
LIITE: Santen statistiikka pdf:nä (in English).
LIITE: Samin viimeisten päivien kirjeidenvaihtoa pdf:nä.

* * *

Keskustelua aiheesta käydään myös täällä:

BuddhaDharmaFoorumi
Jooga - ja meditaatiofoorumi

127 kommenttia:

  1. zen pituinen ze

    eikä kannata ottaa asioita niin vakavasti

    VastaaPoista
  2. En oikein ymmärrä miksi vedätte tähän soppaanne mukaan muita perimyslinjoja, esim. Tiibetin Buddhalaisia mestareita. Teillä ei mielestäni ole minkäänlaista pohjaa arvostella heidän metodejaan, kun ette ole Tiibetin Buddhalaisuuden harjoittajia.

    VastaaPoista
  3. Hurja juttu. Vaikka en asiaa tunne huhupuheita ja tätä blogia enempää, toivon vain että tästä nyt sitten jotain opitaan. Rohkea veto Samilta, voimia elämään.

    VastaaPoista
  4. Tämä on toinen puoli tarinaa henkilöltä jota tapahtumat ovat satuttaneet. Jos lähden siitä oletuksesta että noin puolet on totta ja kaikki on vähän liioiteltua, tämä kertomus ei kuulosta mitenkään erikoiselta verrattuna mihin tahansa Buddhalaiseen yhteisöön.

    Paljon vihjataan, mutta se mitä jätetään sanomatta kertoo paljon. Ei puhuta opettajien suurista omaisuuksista tai selkeistä väärinkäytöksistä. Korkeintaan kysessä on tahdittomuus, taitamattomuus ja luostariharjoijtuksen edistäminen. Nuo mielenterveysongelmat ovat varmasti tuttuja kaikille tradtioille joissa on luostariharjoijtusta.

    Mikä kirjoituksessa mielestäni mättää on koko tilanteen psykoanalysointi. Silmälasit, tukan pituus, sikarien polttelu kaikki kertovat kirjoittajalle tarinaa tukahdetuista tunteista. Jos nämä siivoaa pois ja olettaa että tarina on kärjistetty,jäljelle jää tarina ihmisistä ja ihmisyhteisöstä joissa tapahtuu mitä ihmisyhteisössä tapahtuu.

    VastaaPoista
  5. Hyvä tuoda näitä asioita varjosta valoon! Ei ole ihan helpoin asia puhua omalla äänellä yleistä konsensusta vastaan.

    Tästä tulee mieleen "Keisarin uudet vaatteet", jossa Sami nyt sanoo itsestäänselvyyksiä ääneen, mutta kukaan ei naura.

    Voimia!

    VastaaPoista
  6. Näin on, toivottavasti jokainen oppii ja myös osaa ja uskaltaa kyseenalaistaa traditiota johon tutustuu ja opettajiin joihin pääsee luomaan kontaktia. Kyseenalaistamisessa ei minusta ole mitään väärää, vaan minulle on ainakin oman opettajani kautta opetettu että niin ei saa, vaan pitää tehdä, puhutaan jopa vuosien prosessista. Pitää saada kysyä, pitää pystyä keskustelemaan luottamuksella ja miettiä mikä on parasta, mikä on oikein, miten ajattelen ja miten toiset ajattelee, mitä tästä voi oppia..

    Nostan hattua niille kaikille jotka tälläisen kovan prosessin läpi käy ja toivon voimia jokaiselle. Jokainen meistä toimii omien malliensa mukaisesti, joskus enemmän itseä ajatellen, joskus enemmän toisia, joskus molempia. Joskus emme edes tajua välttämättä mitkä motiivit, syyt tai toiveet meitä ajaa käytöksessämme ja näemme oman tekemisemme oikeana, mutta tätäkin on mielestäni hyvä kyseenalaistaa. Pitää uskaltaa katsoa sisään, eikä vain ulospäin syitä etsiessä..

    Mielestäni on myös väärin jos ihmisten mielenterveysongelmia ei pyritä ymmärtämään ja käsittelemään vaan ne vedetään maton alle, ihan kuin ihmisellä ja hänen kärsimyksellään ei olisi väliä, miksi ihmisen kärsimystä ja sen syitä ei pyrittäisi ymmärtämään ja näin ollen antaa mahdollisuuksia tälläiselle henkilölle kehittyä ihmisenä ja omalla polullaan, mahdollisuus tasapainoiseen elämään?

    Mielestäni buddhalaisuus ennenkaikkea on kärsimyksestä vapautumista, ei siihen sitoutumista yhä syvemmälle..

    Mettaa! :)

    VastaaPoista
  7. Joo-o ihmisiähän tässä ollaan kaikki loppujen lopuksi. Hyvässä ja pahassa.

    Sami taisi tietämättään pukea sanoiksi omaa pakanaista mieltäni jo pitkään vaivanneet kysymykset - eli miksi henkilökohtaisesti koen uskontojen/filosofioiden tiukan hierarkian sekä monet tavat niin kovin vaikeiksi:

    Tiukat arvojärjestykset ja muodot usein pakottavat ihmistä muottiin mihin he eivät sovi - ja toisaalta tietyn tyyppiset persoonat tietoisesti tai tietämättään hakevat valtaa toisiin ihmisiin. Valitettavasti valta sopii vain hyvin harvoille ihmisille.

    Oma kerettiläinen mielipiteeni on se, että mikään määrä opettajien tai Buddhan kumartelua ei kerrytä ensimmäistäkään karmista plussa pistettä. Sen sijaan se kyllä saattaa vääristää ihmisten kanssakäymistä - jos itse olisin Suuri Guru (tm), niin en tiedä miksi kaipaisin heidän kumarteluaan? Ei kai siitä heillekään ole mitään oikeaa hyötyä, melkeinpä päin vastoin.

    No itse en ole psykologi, tunne ketään yllä mainittua henkilöä tai muutenkaan kyseisissä kuvioissa pyöri - eli se siitä.

    Voimia vaan itsekullekin - tuhkasta se Feenix:kin nousee.

    http://www.youtube.com/watch?v=L8MJKwA9LZo&ob=av2n

    VastaaPoista
  8. Itse en mainittuja henkilöitä tunne niin en ole kykenevä sanomaan mitään sen kummempaa itse tapauksesta. Kirjoitus vaikutti kuitenkin tarkkaan harkitulta ja siinä kuvatut tapahtumat psykologisesti realistisilta. Kiitos siitä. Se tarjoaa varmasti laajemmalle joukolle kuin vain asianosaisille mahdollisuuden tarkastella omaa yhteisöään.

    Itse nostaisin tuosta ainakin aasialaisen kulttuurin hiearkisten mallien suhde läntiseen tapaan katsoa asioita ja toimia. Näyttäisi siltä että välillä näitä toisen kulttuurin tapoja toimia kopioidaan "autenttisina" ja jotenkin oleellisina osina perinnettä sen sijaan että ymmärrettäisiin että monissa Aasian maissa hiearkiat ovat kaikkialla selkeämpiä ja voimakkaampia. Kun ihmiset siellä päin kasvavat näihin pienestä pitäen niin ne ovat heille henkisissäkin yhteisöissä kokemuksena erilaisia kuin täällä demokraattisessa ja hiearkioiltaan melko latteassa pohjolassa. Ihmiset eivät välttämättä oikein haltsaa noita hiearkioita täällä riippumatta asemastaan niissä ja tästä voi seurata monenlaista epämääräisyyttä, kuten vaikka vallasta turhan paljon humaltumista. Varsinkin kun henkiset yhteisöt ja johtajat ovat mitä suurimpien vanhojen tunnesisältöjen siirron kohteita (kuten vaikka noiden idealisointien muodossa), joka voi sitten näkyä vaikka haluna vietellä tuo idealisoinnin kohde, pettymyksenä kun omat epärealistiset odotukset eivät täyty jne.

    VastaaPoista
  9. Oletkos Uku saanut luvan Timolta ja Samilta näiden juttujen julkaisemiseen?

    VastaaPoista
  10. "Mikä kirjoituksessa mielestäni mättää on koko tilanteen psykoanalysointi"

    Sama tökki itseäni. Jo lähtökohtaisesti psykoanalyyttinen perinne tulkita asioita on hataralla pohjalla (monet psykoanalyysin perusteista on ns. debunkattu) ja toisekseen eräs aidon psykoterapeutin perusperiaatteita on se, että ihmistä ei lähdetä analysoimaan vastoin tämän toiveita eikä varsinkaan julkisesti.

    Sami kirjoittaa varmasti totta oman kokemuksensa kannalta, mutta subjektiivinen kokemus ei ole koskaan koko totuus ja nämä "kyökkipsykologiset" analyysit vievät pohjaa koko kritiikiltä.

    VastaaPoista
  11. Onko reilua anonyyminä kommentoida?

    VastaaPoista
  12. "Mikä kirjoituksessa mielestäni mättää on koko tilanteen psykoanalysointi"

    Ehkä Sami kokee psykoanalyyttisen sävyn perustelluksi koska on opiskellut alaa;

    "..olen työskennellyt fysioterapeuttina sairaaloissa, terveysasemalla ja yksityisellä vastaanotollani. Lisäksi olen opiskellut kiinalaista lääketiedettä, psykologiaa ja psykoanalyyttisestä psykoterapiaa. Uskon, että minulla on vähintäänkin kohtuullinen kuva zenin harjoittamisesta ja harjoittajista, sekä ihmisestä psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena."

    Samaa mieltä ton aiemman kommentoijan kaa että Kirjoitus vaikuttaa harkitulta ja kuvatut tapahtumat psykologisesti realistisilta.

    Ja tän lisäksi olen sitä mieltä että tää on tarkalleen Samin teksti, ei absoluuttinen totuus. Tekstistä paistaa ilmi se että Samin on ollut ilmeisesti vaikea olla iloinen ja hetkessä, kun tämä on kokenut että asiat ei mene oikein. Siitä varmaan tää tarkkailijan ja ehkä uhriudenkin sävy tekstissä. Ja ehkä ristiriitoja on vaikeempi sulattaa koska kyse on sanghasta eikä esimerkiksi uimahallin työyhteisöstä, josta voi lähteä kevyimmin askelin vetämään.

    VastaaPoista
  13. "Ehkä Sami kokee psykoanalyyttisen sävyn perustelluksi koska on opiskellut alaa;"

    Sami voi kokea sävyn perustelluksi, mutta se ei silti tee analyysistä pätevää saati oikeutettua. Toisten ihmisten julkinen "analysointi" on nimenomaan nykyajan psykologisoitumiseen liittyvä epäterve ilmiö, jotka harjoittavat pääsääntöisesti vailla virallista koulutusta olevat maallikot (kts. edeltä miten ks. toiminta ei kuulu koulutetun psykoterapeutin tekemisiin).

    Teksti on tarkalleen Samin teksti ja hänen kokemuksenaan hänelle totta. Mikäli tekstin tarkoituksena oli tuoda esiin syitä sanghasta eroamiselle tai nostaa esiin toiminnassa olleita epäkohtia, niin uhriutuva tai syyttelevä sävy, tuosta puoskarointia liippaavasta analysoinnista puhumattakaan, ei varsinaisesti auta asiaa sellaisen lukijan kannalta, jolla ei ole tapauksesta ennakkotietoja tai -käsityksiä.

    Jos taas tarkoitus oli puhtaasti purkaa tuntoja tai antaa takaisin "samalla mitalla" niin siinä nuo asiat voivatkin toimia, vähintäänkin kirjoittajalleen terapeuttisena. :)

    VastaaPoista
  14. Tuntuu, että tämä kirjoituksen "psykoanalyyttinen sävy" on jotain sellaista, joka on noussut monen lukijan havainnoksi - mukaanlukien itseni. Itseäni ei psykologisointi periaatteessa kiinnosta, vaikka käytännössä olen siihen kai taipuvainen. Armoa :) Jotta ei jäisi metsä puilta näkemättä.

    Kiitos Samille kirjoituksesta! Se on pistänyt miettimään.

    VastaaPoista
  15. Minä en nähnyt kirjoitusta psykoanalyyttiseksi millään muotoa. Näin sen Samin henkilökohtaisena tarinana siitä mitä tapahtui ja mikä hänen näkökulmastaan johti hänen omaan eroonsa. Minusta Sami toi selvästi esille, ettei tarkoituksena ollut tehdä mitään tieteellisesti objektiivista analyysiä tapahtumista, vaan subjektiivisesti kertoa hänen oma kokemuksensa.

    Kirjoitus oli hyvä kuvaus siitä mitä instituutioille niin usein tapahtuu. Alunperin varmaankin hienot ja eettisesti vahvat periaatteet alkavat vuosien varrella vääristyä. Valtapelit, henkilökohtaiset tavoitteet, unelmat ja identiteettitarinat alkavat muodostua tärkeämmiksi kuin yhteisön alkuperäinen tarkoitus. Ei enää nähdä metsää puilta. Samanlaisia tarinoita uskonnollisista yhteisöistä on maailma pullollaan. Myös täällä kotosuomessa.

    Minusta tuo tarina vastasi hyvin siihen mitä voi lukea tapahtuneen esimerkiksi USAn zen-keskuksissa. Tässä tarinassa ei ajeltu BMW:llä ja pidetty henkilökohtaista oppilas-haaremia, mutta samalla tavalla yhteisön vanhemmat jäsenet (opettajat mukaanlukien) suojelevat ideaalista näkemystä instituutiosta ja opettaja-instituutiosta, siitäkin huolimatta että monet ihmiset joutuvat tämän näytelmän ylläpitämiseksi kärsimään.

    Tuolta löytyi kirjoituksia joissa kerrotaan vastaavista tarinoista:
    http://www.thezensite.com/ZenEssays/CriticalZen/Zen_Master_in_America.html
    http://www.thezensite.com/ZenEssays/CriticalZen/ComingDownfromtheZenClouds.htm

    VastaaPoista
  16. Suosittelen tosiaan edellisen postaajan tätä linkkiä kaikille:

    http://www.thezensite.com/ZenEssays/CriticalZen/ComingDownfromtheZenClouds.htm

    Ehkä kyse ei olekaan yksittäisistä mädistä omenoista vaan modernisoidun tradition painotuksista ja instituutioista jotka mahdollistavat saman tapahtumisen yhä uudelleen ja uudelleen...

    VastaaPoista
  17. Sami Mänty-Aho kirjoitti:

    "Varmasti Dharmanilla oli omia käsittelemättömiä asioita mutta nyt kaksikymmentä vuotta harjoittaneena uskon, että niitä on kaikilla ja että zen-harjoituksella omista psyykeen ongelmista tai vaikeuksista voidaan ratkaista vain murto-osa."

    Rinzai-opettaja Kobutsu Malone sanoo sweepingzen-sivuston haastiksessa:

    "...A lot of issues that are floating around the Buddhist community right now concerning the difference between formal training, and the absence of psychological work in the traditional Buddhist schools…so that you can very successfully go through traditional training programs, but not deal with the shadows, not deal with psychological baggage; and this is not just an American thing, I’ve seen it all over the world."

    VastaaPoista
  18. HÄH! VMP!

    Luin tämän ylipitkän vuodatuksen ja ajattelin että JÖSSES! Mies pettyy opettajaansa ja ilmeisesti omiin fantasioihinsa opettajuudesta ja lähtee ovet paukkuen. SO What?! Sellaista tapahtuu. Ai mutta kun se OLI niin traagista. Pakko parkua julkisesti!

    Sitten päivitellään että ihmisiä sekoaa. Kyllä, oletteko ikinä huomanneet että henkiset porukat vetävät epävakaita persoonia puoleensa. OHO! Sellaisia taitaa olla tätä blogia kirjoittamassakin.

    Ja mitäs vielä...ai juu...ettei opettajat olleetkaan täydellisiä! VOI EI! Voisko ne jopa erota!!?

    Oikeasti pöyristyttävintä oli, että tämän kirjoittaja levittelee myötätuntoista esittäen kaikkien luettavaksi toisten henkilökohtaisia asioita. Kuinkahan nämä tiedot on saatu? Ettei vaan siinä ohjaajan, johtajan ja terapeutin roolissa, jolla hän retostelee. Kuinka kehtaa parkua moraalin puolesta ja olla ITSE noin moraaliton?

    Kasvakaa pojat nyt jo aikuisiksi, Uku ja Sami. Tai keksikää joku oikea projekti. Vaikka se "ranteenlämmittimiä kodittomille" olis tosi hyvä teille!

    VastaaPoista
  19. Kiitos teille Sami, Timo ja Uku!

    Hienoa, että tällaisia kokemuksia tuodaan avoimesti julkisuuteen, jotta ihmiset oppivat ymmärtämään uskonnollisia lahkoja sekä niihin liittyvää aivopesua ja ihmisten välistä kieroutunutta dynamiikkaa.

    Älkää välittäkö provosoijista ja dissailijoista. Haters gonna hate ja internetistä löytyy aina joku, jolle ei kelpaa mikään, mutta näistä teidän tarinoista on varmasti monelle apua, joten se on kyllä sen arvoista.

    VastaaPoista
  20. Voi että pikku Pinjaa :( Omasta zendosta ja omasta opettajasta tuodaan asiat julki niin heti huudetaan ja mesotaan :D Kannattaa ehkä sittenkin sun miettiä aikuiseksi kasvamista. Tainnut super duper hyvä hzc:n zazen tehdä sulle tosi hyvää :D

    VastaaPoista
  21. Jep,siinä murtuu unelmat ja toiveet, kun pohjalta paljastuukin ihan muuta kuin ikuisesti hymyilevä valaistunut zen-meister :(

    Lahkoissa ja kulteissa tapahtuu jatkuvasti tälläisiä asioita, saati sitten isommissa uskonnoissa.

    Ihmisen ei koskaan pitäisi antaa mieltään ja kehoaan toisen johdateltavaksi. Varsinkin hindulaisissa fundamentaalississa kulteissa, joissa guruilla on kaikki valta ja kunnia, ovat todella VAARALLISIA ja manipuloivia uskontoja. Menee siinä pää sekaisin vähemmälläkin. Seurauksia saa sitten setviä ja selvitellä hyvässä lykyssä koko lopun laiffin, ja paluuta"normaaliuteen"ei välttämättä ole, koska kaikki asiat jättää aina jälkensä.

    Länsimaissahan ihmiset kääntyvät uskontojen puoleen, kun oma elämä ei ole tyydyttävää, eikä siinä mitään pahaa olekkaan, mutta kriittinen pitää olla ja älykkyyden oltava tarkkana.

    VastaaPoista
  22. @Pinja: Kylläpä reagoit vahvasti ja aggressiivisesti siihen, että Sami kertoi kokemuksestaan. Ikävää, että sinulla on niin suuri tarve vähätellä toisia henkilöitä ja heidän kokemuksiaan. Osuiko Samin jutut sinua herkkään paikkaan vai onko kyse vain ”normaalista” persoonallisuudestasi?

    VastaaPoista
  23. Hei,

    olen tosi pahoillani siitä, kuinka paljon Sami on joutunut kärsimään tästä tapahtuneesta sotkusta. Uskon, että virheitä on tehty puolin ja toisin. Monet asioista, joita Sami on kritisoinut ja tuonut esille ja toimintatapoja joita hän on aikanaan ajanut on nyt toteutettu mm. Zengårdenin johtamistavassa. Hänen kritiikillään on mielestäni ollut positiivinen vaikutus. Ikävää vain, että kaiken tarvitsi tapahtua tällaisen suuren draaman kautta.

    Ymmärrän, että Sami halusi kirjoittaa tämän tekstin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että siitä olisi voinut jättää pois ihmisten nimeämisen ja heidän yksityisten ongelmiensa käsittelyn. Se ei varmasti tunnu hyvältä niistä ihmisistä, joille ne asiat muutenkin ovat vaikeita.

    Omasta mielestäni yksi suuri syy tähän koko soppaan on se, että on tapahtunut paljon ns. selän takana puhumista. Opettajille on kerrottu, mitä Sami on mahdollisesti puhunut toisille ihmisille heistä joissakin yksityisissä keskusteluissa. Näin heidän reaktionsa ovat vahvasti värittyneet sen sijaan, että he olisivat vain keskittyneet selvittämään asiaa Samin kanssa. Vastaavasti Sami on tässä tuonut esiin varsin yksityisten keskustelujen ja sähköpostiviestien sisältöä, mitä kertojat/kirjoittajat eivät ole tarkoittaneet kaikkien luettavaksi/kuultavaksi.

    Itsestäni ainakin tuntuu aika pelottavalta, jos en voisi jonkun kanssaharjoittajan kanssa keskustella esim. omista kokemuksistani opettajista tai harjoittamisesta ihan rehellisesti ilman, että tämä henkilö menee kertomaan kaiken sanomani suoraan opettajalle tai että henkilökohtaisia sähköpostiviestejäni edelleenlähetetään sinne tänne. Mielestäni Samin luottamus on tässä asiassa petetty, mutta toisaalta nyt vastaavasti Sami syyllistyy samaan ja taas lisää ihmisiä joutuu kärsimään ikävästä asioiden levittelystä.

    Mielestäni voisimme tästä kaikki ainakin oppia olemaan luotettavampia ystäviä toisillemme. Lisäksi voisimme oppia, kuinka tuoda esiin tärkeää kritiikkiä ja keskustella siitä ilman että keskustelu menee henkilökohtaiselle tasolle, jossa ihmisten yksityisyyttä ja luottamusta ei kunnioiteta. Tunteiden käydessä kuumina tämä on varmasti vaikeaa, mutta hei sitä vartenhan meillä juuri on zazen!

    VastaaPoista
  24. Tuo Pinjan reaktio ei varsinaisesti taida auttaa HZC:tä tässä nyt mitenkään vaan enemmänkin korostaa sitä lahkomaisuutta ja mielenterveysongelmia, joita Sami tekstissä tuo ilmi.

    Ehdotan HZC:lle pikaista kriisikokousta, jossa keksitään keinot joilla tällaiset ääritapaukset saadaan vaijennettua ja kaivamasta kuoppaa enää syvemmäksi! :)

    VastaaPoista
  25. Itselleni Samin lähtö HZC:stä herätti kysymyksiä ja hämmennystä, koska hän oli minulle siellä niin innostava hahmo. Näiden asioiden tuleminen päivän valoon on tervettä. Toivon ettei nimellä mainitut henkilöt vaivaannu. Ihmisissä on niin monia eri puolia. Miellyttäviä ja epämiellyttäviä. Minussa myös. Olin jokatapauksessa toivonut vähän selvennystä tapahtuneeseen.

    VastaaPoista
  26. Heippa! Olen myös HZC:n jäsen. Haluaisin vain sanoa, että centerin toimintatapoja on kehitetty Samin kritiikin pohjalta, joten Samin avaus oli tosi hyvä asia. Kiitos siitä!

    Olisi hienoa vielä kuulla seisooko Sami itse sen takana, että kaikki nuo yksityiset viestit on levitetty julkisuuteen. Siinä nimittäin oli mielestäni tämän julkaisun kurja puoli.

    VastaaPoista
  27. My name is Shuna Lennon. I would like to share my experience of Zengården with everyone. I've lived here for over five years. During that time, I have been privileged to see many young people transform themselves in wonderful ways. For example, the shy young Swedish woman who could barely speak or look at you when she arrived became a confident person with a ready smile who could put anyone at their ease. Or the moody young Finnish man who seemed determined to do nothing well but who suddenly changed his tune overnight and started to really pick up all the practical skills which were on offer here. A dozen other similar stories spring to mind. My own story is not so spectacular, probably because I was middle-aged when I got here, but some improvement there has been and I do not regret for a moment how I have spent these years. It is true that full time Zen training is tough. It is not for everyone. No-one has ever claimed it was, to my knowledge. But please hesitate long before you come to the conclusion that it is not good for anyone, because I have seen with my own eyes that that is untrue.
    It’s spring. As I was sitting in the zendo this morning with the birdsong echoing in the wide open spaces of the mind, the anger I had been feeling towards you simply dropped away. So I’ll just echo the calm response that Master Hakuin gave in a similar situation: “Is that so?”

    VastaaPoista
  28. Ensireaktioni tähän Samin tekstiin oli kirjoittaa vastineeksi yhtä pitkä pamfletti, koska minun kuvani Zengårdenista ja sen opettajista on aivan päinvastainen. Asuin Zengårdenissa melkein kaksi vuotta ja muutin juuri takaisin Suomeen.
    Kirjoitin vastinetta kolme sivua, ja sitten lopetin - tekstissä on niin paljon asioita päälaellaan, että en tiedä miten niitä kaikkia käsittelisin.

    Riittää, että sanon seuraavat asiat:

    Minua itseäni ei ole kukaan painostanut aloittamaan tai jatkamaan kokopäiväistä zenharjoitusta.

    Zengårdenissa asuessani sain koko ajan henkistä tukea opettajilta, ohjaajilta, muilta asukkailta ja vierailevilta sangan jäseniltä.

    Kanja-sensei ja Sante-sensei ovat aina olleet minua kohtaan kannustavia ja tukea antavia. He ovat jaksaneet kuunnella valitustani, kun on ollut raskaita aikoja, sekä toppuutelleet silloin, kun olen innostunut ottamaan harjoituksen vähän liian tosissani.

    Siinä se. Eniten tässä episodissa harmittaa se, että vaitiolovelvollisuuden piirissä olevia ihmisten henkilökohtaisia asioita sysätään (ajoittain nimellä mainiten) yleiseen levitykseen.

    Jos haluatte oikeasti olla lamppuja itsellenne, niin jutelkaa ihmisten kanssa, jotka ovat kokopäiväharjoitusta tehneet, istukaa kotona, istukaa zendolla, käykää vaikka Zengårenissa ja jutelkaa opettajien kanssa. Älkää tapelko internetissä.

    VastaaPoista
  29. Moi,

    Olen käynyt joskus zengårdenissa ja istunut zen centerillä ja vaikka olen samaa mieltä monessa kohtaa Samin kanssa, niin halusin sanoa että olen myös kiitollinen saamastani zen opetuksesta, ohjaajilta ja opettajilta ja muilta harjoittajilta. Ymmärtääkseni zenissä ei olekaan kyse mistään psykologisesta hyvinvoinnista, voin ehkä olla väärässäkin. Itse olen aina ollut psykologisesti niin sekaisin että zenissä on kiinnostanut jonkunlainen uusi näkökulma olemassaoloon.

    Jos joitain kiinnostaa lukea niin tässä on linkki amerikkalaisen Shasta abbey (order of buddhist contemplatives) nimisen zen luostarin entisten jäsenten keskustelu palstalle.

    http://obcconnect.forumotion.net/

    Siellä toistuu hyvin samanlaiset aiheet kuin Samin kirjoituksessa, vuosikymmenien ajalta. Moni kirjoittaja palstalla on myös sitä mieltä että vaikka lahkomaisessa zen harjoituksessa oli selvästi haitallisia puolia, niin he ovat myös kiitollisia siitä että löysivät meditaatio harjoituksen ja saivat siihen opetusta luostari ympäristössä vaikka psykologisesti opetus olikin taidotonta.

    Tunnettu zen opettaja Nonin Chowaney myös suosittelee Shasta Abbeytä zen forum internationalilla hyväksi paikaksi harjoittaa zeniä vaikka tuolla keskustelu palstalla (obc connect) on julkaistu aika häiritseviä asioita paikasta.

    VastaaPoista
  30. Ei tuo "ikäviä tuntemuksia esiintyy" koska mitenkään Zeniä erityisesti. Väittäisin että jonkinasteiset "psyykkiset ongelmat" kuuluvat vain siihen prosessiin johon kontemplatiivi astuu. Nämä ikävemmät kokemukset on kuvattu traditioiden teksteissä ainakin Zenin ulkopuolella ja ne voivat johtaa pitkäaikaisiin mielenterveysongelmia muistuttaviin jaksoihin. Tämä seuraa siitä että harjoittajan todellisuuskokemus muuttuu. Prosessi kokonaisuutenaan johtaa suurempaan vapauteen, mutta se ei tarkoita että eteneminen olisi jotenkin lineaarista ja etteikö välillä ahdistaisi ja masentaisikin. Kaikki eivät välttämättä noita vaiheita koe kovin voimakkaina ja tämä voi vaikeuttaa kommunikaatiota harjoittajien ja opettajien välillä. Varsinaiset psykoosit eivät luonnollisesti kuulu asiaan vaan ovat psykiatrian ilmiöitä.

    Jos nämä kiinnostavat niin Mahasi Syadawin teos Progress of Insight on aika hyvin referoituna netissä ja siinä erityisesti dukkha nãnã -nimellä kuvattu nämä vaikeat vaiheet. Se liittyy hänen metodiinsa, mutta eiköhän kyse ole aika universaaleista ilmiöistä joihin metodi ei nyt ihan hirveästi vaikuta.

    Esim tämä melko selkokielinen esitys aiheesta, erityisesti kakkososa tuosta.

    http://kennethfolkdharma.wetpaint.com/page/The+Progress+of+Insight+%28Part+One%29

    Kannattaa kuitenkin miettiä että alkaako noita karttoja lukemaan sillä ne voivat omalla tavallaan sotkea harjoittajan ajattelua.

    Mukana henkisissä traditioissa on aina myös porukkaa, jolle nuo vaikeat vaiheet johtuvat ihan vain aikaisempien psyykkisten ongelmien esiintulosta harjoituksen myötä. Zenin kuvastossa on sellaista tiettyä äärimaskuliinista yrmeyttä, jonka voisi kuvitella vetävän puoleensa tiettyä joukkoa (erityisesti nuorissa miehissä) joilla on samalla tavalla vähän hammasta purren tapana sivuuttaa oma tunne-elämä. Kun sitten pitkällä retriitillä se tunne-elämä puskee silmille niin tämä voi tuottaa ilmeisiä ongelmia.

    Jotenkin opettajien pitäisi osata ymmärtää molempia ilmiöitä. Sekä ihan psyykkisestä epävakaudesta liittyviä ongelmia että noita harjoituksen etenemisiin liittyviä sivuilmiöitä ja vaikeita jaksoja. Opettajilta ei voi olettaa psykoterapeutin tietämystä ja taitoja vaan lähinnä osaamista sen suhteen koska lähettää ihminen ystävllisesti ja tukien kotiin. Näiden kahden ilmiökentän välillä eron tekeminen vaikuttaa aika paljon siihen miten oireiden kanssa tulisi toimia.

    Täällä on haastattelu projektissa, jonka tarkoitus on nimenomaan tukea noita vaikeisiin mielentiloihin päätyneitä harjoittajia asiantuntemuksella joka ymmärtää harjoitusta ja miten nämä ongelmat eroavat perinteisistä psykiatrisista kriiseistä:

    http://www.buddhistgeeks.com/2011/09/bg-231-the-dark-side-of-dharma/

    En tosiaan tiedä onko läntisillä zen -opettajilla tietämystä näistä ilmiöistä. Voi olla että kokeneet opettajat ovat oppineet tuntemaan nämä ilmiöt vaikka eivät tekstien tai suoran opetuksen kautta olekaan saaneet opastusta niihin. Siitä mistä kysymys Samin viittaamissa tapauksissa on en luonnollisesti osaa sanoa mitään.

    Kaikille harjoittajille tulisi painottaa ettei meditaatio ole väline ratkaista kaikkia elämän, varsinkaan tunnetason ongelmia. Zenissä ymmärtääkseni painotetaan aika vähän lähisuhteiden merkitystä eikä oleteta että harjoittaja pyrkisi pitämään perustason moraalia yllä (viisi harjoitusohjetta), jonka ajatellaan muissa traditioissa antavan emotionaalisen pohjan harjoitukselle.

    Lännessä on kehitetty metodeja joilla kyetään auttamaan niitä alueita joihin harjoitus ei yksin kykene ratkaisemaan, kuten vaikka se psykoterapia ja tarvittaessa myös lääkityskin. Myös harjoitus voi olla apuna näissä prosesseissa, mutta niiden aikana ei ehkä sinne syvään veteen kannata mennä.

    VastaaPoista
  31. Buddhalaisuuden voi aloittaa maallikoiden viiden harjoitusohjeen noudattamisella ja tietoisella mettan kehittämisellä itseään ja muita kohtaan. Ja meditaation kehon ja mielen rauhoittamisharjoituksilla. Mieltä suojaavat asiat kuntoon ennen zeniä tai burmalaisia vipassana retriittejä.
    -yhden nyymin mielipide

    VastaaPoista
  32. Erittäin hyvä, että tällaisia asioita käsitellään julkisesti sillä kyse ei ole, kuten monet ovat todenneet vain yhden tai kahden tradition, tai ihmisjoukon probleemista vaan kaikkia koskevasta asiasta, joten kiitos blogin toteuttamisesta ja kaapista ulos astumisesta.

    Jos jotakuta kiinnostaa, niin kirjoitin aiheesta pätkän myös omaan blogiini. http://guruslight.blogspot.com/2012/04/suomeksi-buddha-tai-ego.html

    Aum,
    - Babs

    VastaaPoista
  33. Hah! Pinjan kommentti oli päivän piristys!

    VastaaPoista
  34. Todellisuudessa mitään ongelmaa ei ole, ei koskaan ollutkaan, eikä tule olemaankaan.

    Onhan se totta kai täysin ymmärrettävää, että länsimaisessa suoritusyhteiskunnassa turhaudutaan kun yritetään valaistumalla valaistua. Jossain vaiheessa sitä vain on päästettävä irti länsimaalaisista ehdollistumistamme ja alettava kuuntelemaan avoimin mielin mitä opettajat yrittävät meille sanoa.

    Alla prologi Zen Mind, Beginners Mind kirjasta. Suosittelen lukemaan avoimin mielin. Älkääkä turhia murehtiko, aloittelijan mieleen kun pääsee aina takaisin :) Tsemppiä!

    t: aloittelija


    PROLOGUE

    BEGINNER'S MIND "In the beginner's mind there are many possibilities, but in the expert's there are few. "

    People say that practicing Zen is difficult, but there is a misunderstanding as to why. It is not difficult because it is hard to sit in the cross‑legged position, or to attain enlightenment. It is difficult because it is hard to keep our mind pure and our practice pure in its fundamental sense. The Zen school developed in many ways after it was established in China, but at the same time, it became more and more impure. But I do not want to talk about Chinese Zen or the history of Zen. I am interested in helping you keep your practice from becoming impure.

    In Japan we have the phrase shoshin, which means "beginner's mind." The goal of practice is always to keep our beginner's mind. Suppose you recite the Prajna Paramita Sutra only once. It might be a very good recitation. But what would happen to you if you recited it twice, three times, four times, or more? You might easily lose your original attitude towards it. The same thing will happen in your other Zen practices. For a while you will keep your beginner's mind, but if you continue to practice one, two, three years or more, although you may improve some, you are liable to lose the limitless meaning of original mind.

    For Zen students the most important thing is not to be dualistic. Our "original mind" includes everything within itself. It is always rich and sufficient within itself. You should not lose your self‑sufficient state of mind. This does not mean a closed mind, but actually an empty mind and a ready mind. If your mind is empty, it is always ready for anything; it is open to everything. In the beginner's mind there are many possibilities; in the expert's mind there are few.

    If you discriminate too much, you limit yourself. If you are too demanding or too greedy, your mind is not rich and self‑sufficient. If we lose our original self‑sufficient mind, we will lose all precepts. When your mind becomes demanding, when you long for something, you will end up violating your own precepts: not to tell lies, not to steal, not to kill, not to be immoral, and so forth. If you keep your original mind, the precepts will keep themselves.

    In the beginner's mind there is no thought, "I have attained something." All self‑centered thoughts limit our vast mind. When we have no thought of achievement, no thought of self, we are true beginners. Then we can really learn something. The beginner's mind is the mind of compassion. When our mind is compassionate, it is boundless. Dogen‑zenji, the founder of our school, always emphasized how important it is to resume our boundless original mind. Then we are always true to ourselves, in sympathy with all beings, and can actually practice.

    So the most difficult thing is always to keep your beginner's mind. There is no need to have a deep understanding of Zen. Even though you read much Zen literature, you must read each sentence with a fresh mind. You should not say, "I know what Zen is," or "I have attained enlightenment." This is also the real secret of the arts: always be a beginner. Be very very careful about this point. If you start to practice zazen, you will begin to appreciate your beginner's mind. It is the secret of Zen practice.

    VastaaPoista
  35. Why do people defend unjust, inept, and corrupt systems?


    Why do we stick up for a system or institution we live in—a government, company, or marriage—even when anyone else can see it is failing miserably? Why do we resist change even when the system is corrupt or unjust? A new article in Current Directions in Psychological Science, a journal published by the Association for Psychological Science, illuminates the conditions under which we're motivated to defend the status quo—a process called "system justification."

    System justification isn't the same as acquiescence, explains Aaron C. Kay, a psychologist at Duke University​'s Fuqua School of Business and the Department of Psychology & Neuroscience, who co-authored the paper with University of Waterloo graduate student Justin Friesen. "It's pro-active. When someone comes to justify the status quo, they also come to see it as what should be."

    Reviewing laboratory and cross-national studies, the paper illuminates four situations that foster system justification: system threat, system dependence, system inescapability, and low personal control.

    When we're threatened we defend ourselves—and our systems. Before 9/11, for instance, President George W. Bush was sinking in the polls. But as soon as the planes hit the World Trade Center, the president's approval ratings soared. So did support for Congress and the police. During Hurricane Katrina, America witnessed FEMA's spectacular failure to rescue the hurricane's victims. Yet many people blamed those victims for their fate rather than admitting the agency flunked and supporting ideas for fixing it. In times of crisis, say the authors, we want to believe the system works.

    We also defend systems we rely on. In one experiment, students made to feel dependent on their university defended a school funding policy—but disapproved of the same policy if it came from the government, which they didn't perceive as affecting them closely. However, if they felt dependent on the government, they liked the policy originating from it, but not from the school.

    When we feel we can't escape a system, we adapt. That includes feeling okay about things we might otherwise consider undesirable. The authors note one study in which participants were told that men's salaries in their country are 20% higher than women's. Rather than implicate an unfair system, those who felt they couldn't emigrate chalked up the wage gap to innate differences between the sexes. "You'd think that when people are stuck with a system, they'd want to change it more," says Kay. But in fact, the more stuck they are, the more likely are they to explain away its shortcomings. Finally, a related phenomenon: The less control people feel over their own lives, the more they endorse systems and leaders that offer a sense of order.

    The research on system justification can enlighten those who are frustrated when people don't rise up in what would seem their own best interests. Says Kay: "If you want to understand how to get social change to happen, you need to understand the conditions that make people resist change and what makes them open to acknowledging that change might be a necessity."

    http://medicalxpress.com/news/2011-12-people-defend-unjust-inept-corrupt.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut mukana Zen Centerin toiminnassa joitakin vuosia ja asunut Zengårdenissa viimeiset 8 kk. Ammatiltani olen sairaanhoitaja-terveydenhoitaja ja syventävät opintoni ja suurimman osan urastani olen tehnyt psykiatriassa.

      Suurin osa tästä yllä olevan tekstin sisällöstä käytiin zen centerin jäsenten kesken läpi Samin erotessa pari vuotta sitten. Itse tekstiä on hankala kommentoida, koska minulla on niin monesta kohdasta eriävä mielipide. Esimerkiksi ilmeisesti kohupaljastuksiksi tarkoitetut yksityiskohdat opettajien elämästä ovat aina olleet yleistä tietoa, eivätkä opettajat ole niitä pyrkineet salaamaan.

      Arvostan Samin näkemystä, ja jos teksti on vilpittömästi kirjoitettu, niin olen todella pahoillani, että hän on joutunut läpikäymään jotain näin rankkaa. Teksti on kuitenkin osin niin paksua, ettei mieleeni voi olla joutumatta ajatus tahallisesta vääristelystä, mutta toivon todella olevani väärässä.

      Samin asema yhteisössä oli raskas. Vuosia hän oli monilta osin lähes yksin vastuussa HZC:n toiminnasta. Hän oli luotettu ja rakastettu hahmo ja siksi ihmiset hakeutuivat hänen luokseen rankkoina aikoina. Tämä on mielestäni liian suuri taakka yhden ihmisen kannettavaksi. Harvoinpa juttua riittää yhtä paljon iloista asioista, kuin ahdistavista ja pieleen menneistä.

      Jokaisessa traditiossa on epäkohtansa ja hyötynsä. Vaarana koko muodon hylkäämisessä on, että lapsi menee pesuveden mukana. Zen on uusi ilmiö lännessä ja sen muuntaminen länsimaiseen makuun sopivaksi ottaa vielä varmasti aikaa. Minulle HZC:n edustamassa traditiossa harjoittaminen on ollut pääasiassa antoisaa, mutta myös haastavaa ja varmasti se on kaventanut ajatusmaailmaani joiltain osin. Samin teksti on tässä mielessä arvokas. On erittäin tärkeää pysähtyä aika ajoin miettimään osallistumistaan erilaisten ryhmien toimintaan ja pyrkiä aktiivisesti huomaamaan yhteisön epäkohtia. Ilokseni sain huomata, että Samin esiin nostamat epäkohdat otettiin HZC:ssä vakavasti ja niihin pyrittiin puuttumaan. Minusta on terve merkki, että yhteisö osaa ottaa vastaan kritiikkiä ja lähtee kehittämään toimintaansa sen pohjalta.

      Vielä sananen Zengårdenista asumisesta. Ennen ZG:iin muuttamista olin pitkään halunnut tutkia meditaation mahdollisuuksia syvemmin ja huomannut sen
      todella haastavaksi arjen pyörityksessä. Jos jollakin on korkealentoisia kuvitelmia ZG:ssa asumisesta, niin ne karisevat varmasti alkumetreillä, perusarkea täälläkin eletään. En koe, että kukaan täällä asuvista olisi jättänyt elämänsä "yhden kortin varaan" kuten Sami ilmaisee. Yhtä vähän kuin joku, joka lähtee vuodeksi ulkomaille töihin tai reissailemaan.

      ZG:ssa asuminen tukee mielestäni meditaatioharjoitusta aivan erityisellä tavalla. Tämä on minulle kuitenkin kuin välivuosi, jolloin pyrin oppimaan hyödyllisiä taitoja ja jatkamaan harjoittelua, kun muutan takaisin Suomeen jatkamaan työelämääni jne.

      Toki täällä asuminen on aika ajoin rankkaa ja oma minuus tulee karvaasti tutuksi, kun sen kanssa viettää paljon aikaa. ZG:n ulkopuolla asuessani minun oli paljon helpompi viihdyttää itseäni, jos elämä tuntui potkivan päähän.

      En usko että ZG:ssa asuvat olisivat erityisen ongelmaisia. Kenelläpä ei olisi ajoittaisia uniongelmia tai riittämättömyyden tunteita. ZG ei varmasti tuota näitä ongelmia, vaan maailmassa esiintyviä ongelmia esiintyy myös täällä. Ammatillisesti katsottuna tietooni tulleet ihmisten psyykkistä hyvinvointia koskevat tilanteet on hoidettu täällä varsin pätevästi.

      Minulle opettajat ovat näyttäytyneet lämminhenkisinä ja kärsivällisinä. He ovat aina suhtautuneet kokemuksiini arvostavasti eivätkä ole väheksyneet tunnekuohujani, vaikka ne minusta itsestäni ovat jälkikäteen tuntuneet vähintäänkin naurettavilta. Mutta toki heidänkin persoonissaan on epäkohtia, ihmisiä kun ovat. Näen heidät lähinnä
      henkilöinä, joilla on pitempi kokemus zenistä kuin itselläni ja olen huomannut hyödylliseksi saada ohjausta tällaisilta henkilöiltä.

      -Mari J

      Poista
  36. "Arvostan Samin näkemystä, ja jos teksti on vilpittömästi kirjoitettu, niin olen todella pahoillani, että hän on joutunut läpikäymään jotain näin rankkaa. Teksti on kuitenkin osin niin paksua, ettei mieleeni voi olla joutumatta ajatus tahallisesta vääristelystä, mutta toivon todella olevani väärässä."

    Kuitenkin tekstistäsi saa kuvan, että oikeastaan toivot olevasi oikeassa jotta Samin mainitsemat "liian paksut" asiat eivät olisi totta...

    VastaaPoista
  37. Mikä tää Markuksen ja Samin filosofia oikein on? Ai että "Suomen tunnetuimmat ja siten hyvin vaikutusvaltaiset ja arvostetut buddhalaiset" kritisoi täällä auktoriteetteja? Mitä? Ainiin joo mut kun Totuus pitää tuoda julki. Ok, ihan kaunis ajatus, mut luuletteko te tosiaan että ottaisin yhden miehen julkisen vuodatuksen koko totuutena HZC:stä?

    Musta Pinjan kommentti oli oikein osuva. Ihan turha esittää mitään myötätuntoista totuuden soturia, jos toiminta on käytännössä pelkkää hajottamista ja yksityisten asioiden levittelyä netissä. Lapsellista touhua.

    Mettaa ja myötähäpeää

    VastaaPoista
  38. Tarkoitin sanoa, että jos tämä todella on Samin kokemus asiasta, niin hänellä on kaikki oikeus siihen, vaikka kyseessä onkin vain yhden miehen totuus. Mutta jos kyseessä on tahallinen asioiden vääristely, miltä se vahvasti paikka paikoin haiskahtaa, niin sympatiaa ei paljon heru.

    VastaaPoista
  39. Kirjoitusta päivän verran sulatelleena lienee paikallaan lisätä oma näkemykseni asiasta.

    Ensinnäkin on mukava vihdoin nähdä vihdoin Samin näkemys näistä tapahtumista. Itse olen liittynyt HZC:n jäseneksi vasta tapahtuneen jälkeen, joten asia on jäänyt jossain määrin hämärän peittoon. Asiasta on kyllä tiedotettu aikoinaan varsin avoimesti, enkä itse koe missään vaiheessa tapahtuneen minkäänlaista erityistä asioiden "peittelyä", mutta ehkä uusillekin jäseniä olisi voinut tästä vielä tarkemmin informoida.

    Itse kirjoituksesta jää itselleni varsin ristiriitainen kuva. Mielestäni on selvää, että asioita on hoidettu vähintäänkin taitamattomasti ja törkeästikin, ja isolle osalle kritiikistä on nähtävästi ollut perusteita - onhan muutoksiakin tapahtuneen perusteella pantu toimeen.

    En kuitenkaan voi olla huomioimatta tekstin sensasaationhakuista sävyä. Opettajista ja ohjaajista koetetaan väkisin luoda mahdollisimman epäilyttävä kuva. Miten esimerkiksi opettajien käsitys avioliittoinstituutiosta liittyy mitenkään tähän asiaan? Vihjailut juopottelusta ja irstailusta saivat itseni hämmennyksen valtaan, ja siinä vaiheessa kun Trungpakin esitettiin pelkkänä "huumeiden sekakäyttäjänä", en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Että onks tää joku Seiska vai? Lisäksi monet kommenteista tuntuvat tarkoituksella isommista asiayhteyksistä irrotetuilta, mikä korostaa sensaationhakuista näkökulmaa.

    Mulle itselleni on ollut suuri kynnys lähteä mukaan, noh, uskonnollisen yhteisön toimintaan, sillä kokemukseni erilaisiin henkisiin traditioihin "hurahtaneista" ovat olleet vähintäänkin epämiellyttäviä. Siksi asenteeni sekä traditiota että sen käytäntöjä kohtaan on ollut hyvin kriittinen. Kokemukseni ovat kuitenkin olleet kautta linjan positiivisia: en ole kohdannut sen enempää opettajien palvontaa kuin auvoisella hymyllä ja tyhjyyteen tuijottavalla katseella varustettuja harjoittajiakaan. Minkäänlaista painostusta suuntaan tai toiseen ei ole esiintynyt. Lahkoksi nimittely tuntuu siis varsin kaukaa haetulta.

    Varmasti yksittäisten harjoittajien joukosta löytyy jos jonkinlaista harhakuvaa niin henkisestä harjoituksesta kuin opettajistakin. Minkäänlaiseen vaarallisia mielikuvia luovaan / ylläpitävään rakenteeseen en kuitenkaan ole törmännyt. Kuten näissä kommenteissa on jo useampaan kertaan mainittu, on tradition sovittamisessa länsimaiseen elämäntyyliin sopivaksi vielä paljon tehtävää. Tarvittavista muutoksista voidaan sitten keskustella, mutta joskus näkemyserot saattavat muodostua liian suuriksi, kuten tässä tapauksessa on selvästikin käynyt.

    Mä diggaan siitä, että harjoitus on oikeasti harjoitusta, eikä mitään henkisissä traditiossa hyvää mieltä shoppailevan länsimaisen hedonistin mielihalujen mukaiseksi hiottua mitäänsanomatonta huttua. Vaikeita asioita tulee jokaiselle eteen väistämättä, mutta tietenkään minkäänlaiseen sadistiseen itsensäkurittamiseen ei tule ryhtyä. Enkä siis epäile, etteikö läntisessä zen-traditiossa olisi yhä sellaista Japanista perittyä militanttia lähestymistapaa läsnä, ja pidänkin tietyssä mielessä länsimaisen psykologisen perinteen oivallusten mukaantuomisen vallan mainona asiana. Mutta siitä miten asia voitaisiin toteuttaa pitää tietenkin... keskustella.

    Kiitokset kuitenkin tämän näkökulman esiintuomisesta, mielestäni se on itsessään vallan arvostettava teko. Olisin kuitenkin toivonut, että asia olisi esitetty aikuismaisesti eikä tällaisena tunteenomaisena purkauksena. Tämä teksti kun ei ole kuitenkaan käsittääkseni mikään hetken mielijohteesta kirjoitettu, vaan pidemmän harkinnan jälkeen työstetty.

    VastaaPoista
  40. Hei,

    Olen HZC:in harjoittaja

    Kiitos Sami kirjoituksestasi. Kirjoituksesi oli hyvä, enkä näe mitään epäkohtaa siihen että kirjoitit ihmisistä ja asioista heidän nimillään, kirjoitithan oman nimesi alla. Saman voin löytää jos otan huomisen hesarin käteen ja katson miten siellä kirjoitetaan, kaiken kirjoitetunhan ei tarvitse aina olla onnistumisista ja sankariteoista kertovaa.

    Mielestäni teksti kertoo kuten Sami kirjoittaa

    1. Samin version tapahtumista
    2. Samin omakohtaisen luottamuksen menetyksestä ja surutyöstä mikä eroamisesta aiheutui

    ja täten kaikki on totta. Teksitissä on totuus! Sami on kokenut näin. Teksissä ei väitetä että joku muu olisi kokenut näin.

    Jokainen voi sen sijaan että arvostelee Samin kokemusta kirjoittaa oman kokemuksensa asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysyttiinkö Samilta ja Timolta näiden julkaisuun edes lupaa?

      Poista
  41. Moi,

    tassa on zen opettaja/psykologi Barry Magidin haastattelu, liittyen aiheeseen:

    http://sweepingzen.com/2009/12/25/barry-magid-interview/

    "Teachers can be wise in some areas, foolish in others. Some students will be very vulnerable to a particular teachers’ failings, while others remain resilient and able to learn what there is to learn from an imperfect teacher. I’ve seen students who have been just as damaged by emotionally withholding teachers as by overtly abusive ones."

    VastaaPoista
  42. Mä toivoisin kovasti että Sami, Timo ja HZC:n avainhenkilöt voisivat tavata kasvokkain, siviilissä, tavallisina ihmisinä, ja puhua asioista rakentavasti, yrittäen ymmärtää toistensa kantoja. Maileja on lähtenyt ympäriinsä ja sanoja harkittu tarkastikin, mutta kohtaaminen on jotain muuta.

    VastaaPoista
  43. Moni on tätä kysynyt ja vastaan nyt julkisesti:

    Kysyttiinkö Samilta ja Timolta näiden julkaisuun edes lupaa?

    Kyllä. Kuten yritin kömpelösti esipuheessani esittää, olen auttanut heitä tuomaan nämä asiat julki.

    Helsinki Zen Centerin vastine Samin ja Timon kirjoituksiin löytyy nyt blogista Samin ja Timon kirjoitusten alta.

    En edelleenkään kommentoi tätä aihetta millään tavalla tähän ketjuun tai muuallekaan.

    Peace
    Uku

    VastaaPoista
  44. Kiitos Sami!

    Onko muuta tapaa tuoda asioita ilmi ja kertoa meille "riviharjoittajille" mitä tapahtui? Olisiko Samin pitänyt yksitellen ottaa jokaiseen yhteyttä?

    Minulla on myös positiivisia kokemuksia meditaatiosta kuten muillakin harjoittajilla tällä palstalla. Mutta olen ollut vastuussa vain itsestäni en muista. Ei varmasti ollut helppoa irtautua niin keskeisestä asemasta ja laittaa piste omat moraalikäsitykset ylittävälle käytökselle. Kuinka moni vastaavassa tilanteessa niin tekisi?

    Olen myös nähnyt opettajia ihannoivaa asennetta ja syyllistynyt siihen itsekkin. Koskaan mieleen ei ole sesshinillä tullut opettajan kehottaessa käyttämään yötkin istumiseen, että hän itse lähtisi särpimään kaljaa ja pössyttelemään sikareita. Vaikka ihminen onkin. Kyllä protokolla sesshineillä on opettajien arvovaltaa korostava. Tämä toki on tradition ei opettajien vika mutta asetelmaa ei voi kiistää.

    Raha on varmasti aina jonkinlainen ongelma tällaisissa yhteisöissä. Opettajat elävät lahjoituksilla ja zendonkin vuokra pitää maksaa. Itselleni vaikeuksia tuotti kehoitus ajatella jäsenmaksu enemmänkin lahjoiksena kun jäsenmaksuna. Minimi kuukausilahjoitus tai voit anoa hallitukselta alennusta jos siihen löytyy perusteita. Oma jäsenyyteni päättyikin juuri siksi etten halunnut maksaa vain kuulumisesta johonkin yhteisöön.

    Ei kaikki HZC ole huonoa pitää miettiä kriittisesti miksi harjoittaa zazenia ja mitä on valmis laittamaan vaakakuppiin. Vaikka samadhin taivas aukeaisikin edessä on myös pidettävä jalat maassa. eikö?

    VastaaPoista
  45. General practitioner28. huhtikuuta 2012 klo 7.16

    Olen tällä hetkellä melko aktiivinen HZC:n jäsen. Olen harjoittanut zeniä HZC:ssä n.3:n vuoden ajan enkä siis voi kommentoida sitä ennen tapahtuneita asioita, mutta voin kirjoittaa itse näkemästäni ja kokemastani. Nimimerkkini viittaa ammattiini, joten ihmisen henkinen terveys ja mielen sairaudet eivät ole itselleni täysin vieraita.

    Samin lähtiessä 8/2010 olin syyskuussa lähtemässä ensimmäiselle sesshinilleni. Samin silloin esiin tuomat myös nyt kirjoituksessa esiin tuodut huolen aiheet saivat minut todella miettimään, uskallanko lähteä sesshinille. Kestääkö pää? Ilokseni sain huomata, että sen lisäksi että pärjäsin sesshinillä, koin siellä ja monilla seuraavillakin sesshineillä sellaisia positiivisia asioita, joita en ollut koskaan kuvitellut edes pystyväni kokemaan.

    Olen pitkin matkaa tehnyt omalle harjoitukselleni sekä traditiolle mielessäni ns. realiteettitestausta. Onko tämä järkevää? Ollaanko tässä todellisten asioiden kanssa tekemisissä vai alanko luoda omia harhoja? Erityisesti sesshinien vaikeina hetkinä tätä tulee hyvinkini vahvasti kysyttyä. Kun harjoituksen myötä lähtee vahvastikin kyseenalaistamaan sitä, miten uskoo asioiden olevan, voi välillä iskeä pelko ja ahdistus siitä, mikä enää on totta. Tähän mennessä olen kuitenkikn aina päätynyt siihen, että en ole harhoissa ja tämä touhu on itse asiassa aika jalat maassa olevaa, vaikkei aina ehkä siltä ulos päin näytä.

    Itselleni merkittävin asia on kuitenkin se, että olen koko ajan enenevissä määrin sesshinien myötä todennut zazenin opettajan tuella olevan nimenomaan turvallisin tapa ja paikka päästää oman mielen kipeimmät ja vaikeimmat asiat pintaan, ainakin omalla kohdallani. Samin näkemys siitä, ettei harjoituksessa päästetä omaan inhimillisyyteen ja elämään liittyviä asioita käsittelyyn tuntui erityisen vieraalta. Myös dokusanissa näiden esiin tuominen harjoitukseen liittyen on ollut minulle suureksi avuksi, vaikkei dokusan olekaan mikään terapiasessio.

    Olin Samin lähtiessä hyvin otettu siitä huolesta, joka Samilla oli ihmisten mielenterveyden osalta ja edelleen pidän hyvin tärkeänä ohjaajien ja opettajien tarkkasilmäisyyttä ihmisten mielenterveyden ongelmien havaitsemiseksi ja myötätuntoiseksi eteenpäin hoitoon ohjaamiseksi. En ole kuitenkaan itse näinä 3:na vuotena törmännyt HZC:ssä tai Zengårdenissa sesshineillä ihmisiin, joiden realiteetin taju olisi hämärtynyt tai mielenterveys olisi muuten vakavasti järkkynyt. Se ei toki tarkoita, etteikö näin voisi käydä ja sitä varten HZC:ssä on asiaan kiinnitetty enemmän huomiota.

    Kannatan siis HZC:n vastauksen mukaisesti jokaisen mielessään asioita pohtivan ja kysymyksiä esittävän tulemaan tutustumaan omakohtaisesti toimintaamme ja muodostamaan omien havaintojensa ja kokemustensa perustella käsityksensä HZC:n toiminnasta. Arvostan joka tapauksessa sitä, että Sami on nostanut esiin kysymyksiä ihmisten mielenterveyden turvaamisesta vaativassa harjoituksessa, mutta en pidä hyvänä sitä tapaa, jolla samalla pyritään tarkoituksellisesti loukkaamaan ihmisiä

    VastaaPoista
  46. Olen arvostanut paljon myös sitä, että HZC:ssa voi hyvin asteittaisesti syventää harjoitustaan. Ensin voi totutella istumaan 3x30 min, sitten mennä zazenkaihin, jossain vaiheessa retriitille, sitten vaikka Zengårdeniin vierailemaan ja sesshinillekin. Tällaiseen vaiheittaiseen zazeniin totutteluun myös rohkaistaan, eikä aloittelijoita heti oteta retriitille tai sesshinille.

    Kaikenkaikkiaan olen kokenut HZC:n erittäin tasapainoiseksi paikaksi harjoittaa. Intensiivistäkin harjoitusta on tarjolla jos sellaista haluaa ja on siihen valmis, mutta sellaiseen ei piiskata eikä painosteta. Vaikea kuvitella, miten asioita voisi paremminkaan hoitaa.

    VastaaPoista
  47. Olen harjoittanut HZC:ssä kolmisen vuotta. Käyn zazenissa torstaisin ja melko säännöllisesti zazenkaissa ja retriiteillä. Zengårdenissa en ole (vielä) vieraillut.

    Minulle tuli tästä mieleen pari kysymystä, joita olen tässä viime päivinä pohdiskellut.

    Onko zen terapiamuoto? Pitäisikö sen olla? Mitataanko sen onnistumista sillä, miten hyvin se auttaa ihmisiä ratkomaan psykologisia ongelmiaan?

    Samin tekstistä välittyy minusta aika voimakas lausumaton oletus, että se on, tai sen pitäisi olla. Myös Barry Magid, johon hän viittaa, on myös vahvasti tämän tulkinnan kannalla; hänhän on yksi jenkkiläisen "terapeuttisen zenin" luojia ja voimakkaimpia puolestapuhujia.

    Kaikki eivät kuitenkaan ole tätä mieltä. Eräs kovasti arvostamani pitkään zeniä harjoittanut ja myös psykoterapiaa läpikäynyt ihminen kuvasi zenin ja terapian välistä eroa jotenkin niin, että terapiassa etsitään koneesta viallinen osa ja vaihdetaan tai korjataan se, kun zenissä kone puretaan atomeiksi asti, ei siksi, että siinä välttämättä olisi jotakin vikaa, vaan ihan yksinomaan sen itsensä takia. Sante ja Kanja sensei ovat myös puheissaan tehneet selväksi, että heidän mielestään zen ei ole terapiaa.

    Molemmilla lähestymistavoilla on varmasti paikkansa; erilaisten meditaatioharjoitusten hyöty esimerkiksi kognitiivisessa terapiassa lienee jo jotenkin tieteellisestikin osoitettu. Jos kuitenkin Samin ja opettajien välinen näkemysero zenin luonteesta, tarkoituksesta ja merkityksestä on näin perustavalla tavalla erilainen, niin on vaikea kuvitella kuinka he olisivat mitenkään voineet jatkaa samassa traditiossa.

    Minä en hae zenistä terapiaa, enkä viihtyisi ryhmässä, jossa lähestymistapa olisi terapeuttinen. Uskon kyllä, että moni hakee, ja tästä voi varmasti seurata ongelmia. Minusta on terveempää lähestyä zeniä samalla asenteella kuin vaikka rullalautailua—kolhuja voi tulla, mutta se on silti merkityksellistä itsensä takia. Erilaisia elämän laatua parantavia sivuvaikutuksia on, mutta jos rullalautailee tai harjoittaa zeniä näiden sivuvaikutusten vuoksi, tai lakkaa harjoittamasta siksi, että toivottuja sivuvaikutuksia ei tulekaan, niin koko touhusta katoaa kärki.

    Toinen ajatus. Samin kokemus ja asema HZC:ssä oli monella tapaa poikkeuksellinen. Hän oli opettajien lähimpiä oppilaita, sanghanjohtaja ja kuten hän itsekin tekstissä mainitsee, myös mahdollinen dharmanperimys oli tapetilla. Tämä tilanne on aivan toinen kuin harjoittajan, jolla ei opettaja- tai pappisambitioita ole. Ymmärtääkseni Kapleaun traditioissa opettaja- tai pappiskoulutukseen kuuluu pitkiäkin fulltime-harjoitusjaksoja. Tällaiseen putkeen lähtö on jokaisen oma valinta, ja hyvin vaativa sellainen. Ehkä opettajat korostavat fulltime-harjoituksen merkitystä pappiskoulutuksessa oleville tai opettajaksi haikaleville ihan eri tavalla kuin muille. Tämä ero selittäisi, miksi Samin tarina on niin kovin erilainen kuin kuulemani monen muun HZC:ssä ja opettajien läheisessä ohjauksessa pitkään harjoittaneiden tarinat.

    Vielä loppusanoiksi: olen elämankatsomukseltani lähtökohtaisesti rationalisti, ateisti ja skeptikko. Olen vierastanut kaikenlaista uskonnollista toimintaa todella paljon, ja saan erilaisista uskontoihin usein yhdistetyistä ikävistä piirteistä—tekopyhyydestä, hyssyttelystä, yhdestä oikeasta opista ja totuudesta jne.—todella paljon näppylöitä. Olen alusta lähtien pitänyt HZC:ssä nimenomaan ilmapiiristä, joka on salliva, vapaa, keskusteleva ja avoin. Olen myös kokenut suhteet opettajiin ja ohjaajiin helpoiksi ja mutkattomiksi; mitään ihannoinnin viljelyä en ole havainnut.

    Olen myös tykästynyt myös zenin muotoon–kelloihin ja kumarruksiin, kaapuihin ja suitsukkeisiin–mkä on ollut minulle suuri yllätys. Teatteria? Toki. Mihin niitä tarvitaan? En tiedä. En myöskään tiedä mihin tarvitaan vaikkapa oopperaa, mutta siitäkin minä pidän. Rituaali se on futismatsikin, tai vappuaatto. Ihmismieli on monisyinen ja kiehtova ilmiö, ja zen kaikkine kurttuineen ja kummallisuuksinen on paras kohtaamani tapa tutkiskella sitä. Myös kelloinen, kaapuineen, kumarruksineen ja suitsukkeineen.

    VastaaPoista
  48. Nyt kun ideoita on jaettu puolin jos toisin.

    Arvoisat Sami, Timo, Sante, Kanja ja HZC:in porukka. Ehdotan että vedetään lärvit, poltellaan pikkusikareita ja jatketaan istumista. Anteeksianto ja sopiminen ovat mielestäni tärkeimpiä hyveitä ja aivan liian vähän painoitettuja traditiossamme.


    ...lisäksi ehdotan että lisäämme resitaatiovihkoomme kappaleen joka kuuluu näin.

    Ylistys terveelle mielelle:

    Ku un/ tu un nis tat/ et tä/ si nu a/ al kaa/ psy yke/ vai vaa ma an/pi dä/ tau ko a/is tu mi ses ta/ja / hae/ tar vit ta es sa/a pu a/ psy ko te ra pi as ta/

    Tämä toistetaan 4 kertaa jonka jälkeen suoritetaan kumarrukset Buddhalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä. Ilmoittakaa milloin tämä toteutetaan niin lähden mukaan. Osoittaa käytännön myötätuntoa lukemattomia olentoja - myös itseä - kohtaan tämä edellinen, viisas teksti. Jatketaan harjoitusta.

      Poista
  49. Päällystääkkö koko maailma nahalla, jotta olisi mukavampi paljas jaloin liikkua?

    Vai, tehdä nahasta itselleen kengät ja kävellä missä vain mukavasti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai voi olla myötätuntoisempi, ryhtyä vegaaniksi ja ostaa nahattomat kengät.

      Poista
  50. "If the doors of perception were cleansed everything would appear to man as it is, infinite."

    William Blake

    VastaaPoista
  51. Kognitiivisen psykoterapian mukaan 90% havainnoistamme on oman projisointimme värittämää. Eli näemme vain 10% todellisuudesta. Dalai Lama lainaa usein puheissaan tätä tosiasiaa.

    Meditoimalla alamme hiitaasti, hitaasti vähentämään tätä projisointia ja näkemään todellisuuden ilman tarinoita.

    VastaaPoista
  52. "Ku un/ tu un nis tat/ et tä/ si nu a/ al kaa/ psy yke/ vai vaa ma an/pi dä/ tau ko a/is tu mi ses ta/"

    Tämä on tietysti huumoria. Mainittakoon silti, etten koskaan ole kuullut zen-opettajan kehottavan pitämään "taukoa istumisesta". On varmasti tapauksia, joissa harjoituksen intensiteetin vähentäminen voi olla tarpeellista.

    Ylipäätänsä zenissä on kovin vähän mitään universaaleja patenttiratkaisuja. Siksi opettajan kanssa työskentely on tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi on myös tärkeää osata tunnistaa itselleen sopivia harjoitusmuotoja sekä kuunnella omaa kehomieltään ja sitä mihin suuntaan se ohjaa harjoitusta.

      Poista
  53. Ajattelin ensin, etten jaksa kommentoida tänne, mutta....
    Vajaan kahden vuoden jälkeen taasen päästiin aiheeseen ja minä arvostan suuresti, että Sami ja Timo jakoivat vihdoin kanssamme omasta kokemuksestaan omin sanoin. Kun se on kuitenkin ollut Samille niin rankka kuin se on ollut; on ymmärrettävää, että hänen on tarvinnut saada aikaa ajatuksensa selvittämiseen sekä myös äänensä kuuluviin, kun sitä kaikki myös halusivat. Hänellä oli myös oikeus siihen.

    Olen itse ollut hzc:n jäsen kolme vuotta. Kävin ensimmäisen kerran Zengårdenissa tutustumassa taloon ja elämään, koska halusin muodostaa yksin oman näkemyksen siitä, mitä se on ja mitä siellä on. Olen muodostanut -kuten kaikista ihmisistä aina- oman henkilökohtaisen kokemuksen kautta käsitykseni opettajista ja ohjaajista. Uskoakseni näin on tehnyt moni muukin, myös Zenkussa asuvat/asuneet. Heidän mielipiteensä on vahvasti Samia vastaan ja olkootkin, sillä kyse on heidän kokemuksistaan, muttei he voi upottaa ja nollata Samia sen takia, että kokemukset ovat eriäviä.

    Meitä kehoitetaan aina avaamaan silmät maailmalle ja nyt olisi taas sen aika. Samillakin on kuitenkin noin 10-15v kokemusta enemmän kuin Juhanilla tai Marilla esim., jotka ovat molemmat asuneet ruotsissa. Tämä ei ole piikki teitä kohtaan.

    Jo aiemman tapahtuneen myötä meillä on tehty paljon muutoksia asioiden suhteen, josta palautetta saimme. Vastuutehtäviä on jaettu, tehtäviä on vähennetty, asioista on keskusteltu, ohjaajia on koulutettu, kokouksia on pidetty.. Luulen, että emme voi tehdä muuta, kuin ehkä jopa tarkastella itseämme? Elämässä tärkeintä on seurata omaa sydäntä ei toisen tahdon alaisena... Antakaa anteeksi ja jatkakaa siitä, mistä haluatte sinne minne haluatte ja kenen kanssa haluatte.

    VastaaPoista
  54. Hei kaikki,

    blogiin on nyt myös lisätty uusi teksti Simolta, buddhalaiselta nimeltään Bodhi, otsikolla: Zen-pappi Bodhin karkotus Zengårdenista. Simon kirjoitus löytyy blogista ensimmäisenä.

    VastaaPoista
  55. Luuleeko Uku, että tällaisten suoraan sanoen sekopäisten tarinoiden julkaiseminen muka pyyteettömästi ja muka auttaen saa HZC:n väen kipin kapin rientämään Ukun zendolle?

    Ainoat selväpäiset kommentit ovat tulleet HZC:läisiltä, ja tarinan esilletuojat näyttäytyvät valitettavasti erittäin vinksahtaneessa, katkeroituneessa ja juonittelevassa (Uku) valossa.

    Näissä tarinoissa ei ole riittävästi draaman ainesta, on vain paisuttelua ja enemmän tai vähemmän väärin tai oikein toimineita ihmisiä.

    VastaaPoista
  56. Miten on Kajozendon johtajan asia pestä HZC:n pyykkejä kaikkien nähden?

    VastaaPoista
  57. Aika hauskaa että tämä Simon tarina tuli julki juuri sanghakokouksen jälkeen. Sanghakokouksessa kun herra X mainitsi Santen kertoneen hänelle että Simo oli lähettänyt muutama päivä lähtönsä jälkeen Santelle mailin, jossa hän kiitti menneistä vuosista(ei katkerana). Olisi mukava tietää pitääkö tämä paikkansa?

    Yksi kommentti viittasi Simoon nopeiden käänteiden miehenä joka jo sen vuoksi saattoi lähteä ZG:sta nopeasti. Sain myös kuvan että lähtöön ei liittynyt juurikaan dramatiikkaa mutta tämä teksi antaa ymmärtää jotakin muuta.

    Puhuivatkohan ihmiset nyt asiasta josta he eivät tiedä vain siksi etteivät omat jumalkuvat murene?

    Tämä Simon tarina avaa uusia ikkunoita asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Part 1

      Hei,

      Kiitos "Herra X:n" anonyymisyydestä. Nimeni on Chris.

      Simon lähtöön ei liittynyt mitään dramatiikkaa ulkopuolisen näkökulmasta, koska se tapahtui niin äkillisesti. Olin viimeinen ihminen, joka jutteli Simon kanssa, ennen kuin hän hyppäsi autoon. Kysyin luonnollisesti, että miksi hän oli lähdössä: "Sukset menivät ristiin opettajien kanssa." Ihmiset olivat toki ymmällään, ja asia herätti paljon keskustelua Zengårdenissa, koska hän oli tärkeä ystävä ja esikuva monelle ihmiselle (myös minulle). Kuitenkin kaikki "draama" tapahtui dokusanissa opettajien kanssa, ja tämä kaikki pysyi heidän omana tietonaan. Dokusania pidetään luottamuksellisena, joten kukaan ei saanut tästä mitään vihjeitä etukäteen. Simo ei oireillut eikä avautunut etukäteen.

      Sante kertoi saaneensa positiivisen sähköpostin Simolta. Voin nimetä useita ihmisiä, jotka olivat läsnä kuuntelemassa tätä väittämää. Itse en usko, että tämä oli suoranaista valehtelua, koska Sante vaikutti yllättyneeltä sekä iloiselta, ja hän luuli miehen kenties palaavan takaisin tulevaisuudessa. Voiko ihminen olla enemmän väärässä?

      Hän lisäsi, että "Simo has been a great asset for Zengården" ja "there's always a way back".

      Opettajat kieltäytyivät puhumasta Simon dokusaneista yksityiskohtaisesti (luottamuksellisuuteen vedoten) muuten kuin sanomalla: "He started showing strong signs of disrespect." Tämä oli ilmeisesti heidän välinen väärinkäsitys.

      Valitettavasti koko tarina on täynnä väärinkäsityksiä. Itse olet huolissasi, että yritän suojata "jumalkuvaa" opettajistani. Tämä on myös valitettavasti väärinkäsitys välillämme.

      Tuhoisista väärinkäsityksistä hyvä esimerkki:

      1) Tarina siitä, että Simo löi nyrkillä seinään.

      Simon huoneessa oli ollut pitkään nyrkin kokoinen reikä seinässä, jonka hän oli peittänyt julisteella. Useimmat ihmiset näkivät reiän vasta sen jälkeen, kun Simo pakkasi laukkunsa sekä julisteensa ja lähti. Hänen huoneestaan kuului paljon meteliä illalla ja muutama kovaääninen pamaus illalla, kun hän pakkasi tavaroitaan. Kukaan ei tiennyt mitä hän teki siellä. Kaikki kyllä kuulivat, kun hän lähti ovet paukkuen viimeisestä dokusanistaan, mikä oli varmasti ymmärretävää, jos viesti oli tyly "sinä lähdet huomenna". Hänen lähdettyään seuraavana aamuna osa porukasta oletti, että hän oli turhautuneena lyönyt (pahvi)seinää. Joskus ihmiset tekevät niin. Tämä tuntui luonnolliselta selitykseltä, mutta se perustui väärinymmärrykseen. Osa ihmisistä heti torjui tämän väittämän ja kertoi, että reikä oli ollut siinä aikaisemmin, mutta tämä viesti ei mennyt kaikille perille. Valitettavasti tämä typerä huhu pääsi Simolle asti, ja hän on oikeutetusti närkästynyt siitä. Ongelmana on siinä, että jotkut oikeasti uskoivat tähän ja kertoivat sitä eteenpäin. Tämä ei ollut etukäteen suunniteltu "murha" Simon henkilökuvalle.

      Näin absurdeista asioista puhutaan.

      Poista
    2. Part 2:


      Pidän itseäni aika neutraalina ihmisenä Simon lähdön kannalta, koska oltiin erittäin hyviä kavereita vuoden yhteisasumisen jälkeen, ja minulla ei ole koskaan ollut mitään negatiivista sanottavaa miehestä. Ei vieäkään.

      En väitä, etteivätkö opettajat olisivat voineet hoitaa tilanetta paremmin, mutta Simon ja opettajien välisissä väärinymmärryksissä oli kaksi osapuolta (tai siis kolme), joten minusta oli hämmentävää lukea Samin kirjoitus, jossa tehtiin toisesta osapuolesta uhri ja toisesta roisto. Olin itse paikan päälle seuraamassa tilannetta, eikä oma kokemukseni vastannut Samin psykoanalysointia, joka tapahtui Suomesta käsin. Näin ollen, halusin eilisessä HZC:n kokouksessa tuoda minun kokemukseni esille. Ja vaikka Simo on nyt jälkeenpäin kantanut oman kortensa kekoon, en näe, että se olisi riistariidassa sen kanssa, mitä eilen puhuttiin HZC:n kokouksessa. Ne olivat vain ihmisten kokemuksia Simosta. Ehkä osa spekulaatiosta meni vähän sivuun, mutta ei meillä ollut parempaa tietoa vielä silloin, joten kysessä ei todellakaan ollut mitään peittelyä.

      On paljon mielekkäämpää luoda tarinoita valtaa väärinkäyttävistä ihmisistä, uhreista ja salaliittoista kuin myöntää, että "valaistuneet" ihmiset (olkoon ne sitten Sami, Simo tai HZC:n opettajat) voivat joskus käyttäytyä kuin idiootit keskenään. Kuten kaikki muutkin ihmiset. Joukossa tyhmyys tiivistyy. En taaskaan väitä, etteivätkö "auktoriteetit" voi väärinkäyttää valtaansa.

      Kaikissa yhteisöissä tapahtuu draamaa. Olen kuullut kauhutarinoita Tangen-roshin temppelissä tapahtuneista asioista, vaikka niin moni viittaa häneen zenin ainoana auktoriteettinä. Taas ongelma ei ole itse Tangen-roshissa; pitää vain ymmärtää, että kaikissa yhteisöissä kuohuaa (uskonnolliset yhteisöt, työpaikat, koulut, poliittiset ryhmät, avioliitot, perhesuhteet, ystävyyssuhteet). Suomessa buddhalaiset järjestöt ovat ottaneet yhteen, vaikka ainakin jossakin vaiheessa kuuluttiin kauniiseen "Suomen buddhalaiseen unioniin". Zenmestari Dogenin valittu seuraajaa Tetsu Gikai heitettiin ulos temppelistään, koska Dogenin munkit eivät pitäneet miehestä. Vanha kunnon Koun Ejo joutui palaamaan eläkkeeltään, kunnes riita saatiin jotenkin sovittua. Lukekaa kirjoja aiheesta. Tarkoittaako tämä, ettei Dogenilla (eikä hänen seuraajillaan) ollut mitään arvokasta sanottavaa meditaatioharjoituksesta?

      Poista
    3. Part 3:

      En taas yritä kaunistella tätä sotkua; yritän vain sanoa, ettei minulla henkilökohtaisesti ole mitään salattavaa eikä mitään agendaa. HZC:n maine ei kiinnosta minua lainkaan. Jos on tapahtunut pahoja väärinkäytöksiä, niin haluan ehdottamasti saada tietää niistä. En vain tällä hetkellä usko, että löytäisin mistään parempaa Sanghaa. Kuten todettu, Suomen muut buddhalaiset ryhmät eivät aina elä sulassa sovussa keskenään. Kaikissa muissa suurissa buddhalaisissa yhteisöissä maailmalla on tapahtunut kaikenlaista. Niin kaikissa muissakin uskonnoissa. Psykoterapiassa löytyy varmasti niin terapeutteja, jotka ovat tehneet huonoja ratkaisuja potilaidensa suhteen. Osalle on annettu anteeksi, toiselle on oikeutetusti annettu potkut. Zenopettajiakin on monenlaisia. Osa heistä jopa polttaa tupakkaa. Jos hyväksyn tällaisen "väärinkäytöksen", tarkoittaako se, että yritän ylläpitää jotakin auktoritiivista jumalkuvaa? Itse osasin sanoa ei tupakanpoltolle jo pienestä pitäen, vaikka isäni oli kova smokeri.

      Sitten, kun HZC:stä paljastuu ensimmäinen todellinen skandaali, niin lupaan lähettää oman lisäykseni tähän blogiin - kuten varmasti kaikki muutkin täysjärkiset HZC:n jäsenet.

      Toivottavasti kaikki välitämme toinen toisistamme; ihmisistä välittäminen ei ole kolmen herran etuoikeus. Toivon vilpittömästi kaikkea hyvää kaikille osapuolille. En näe ristiriitaa tässä.

      Lainaten sitä vanhaa Gautama Buddhaa:

      "Therefore, Ananda, be a lamp unto yourself, be a refuge to yourself. Take yourself to no external refuge. Hold fast to the Truth as a lamp; hold fast to the Truth as a refuge. Look not for a refuge in anyone beside yourself ... it is they who shall reach the highest goal."

      Tämän, kun henkilökohtaisesti kokee - oivaltaa - joko opettajien avustuksella tai ilman, joko buddhalaisessa perinteessä tai psykoterapiassa, koko suhtauminen elämään muuttuu. Elämä on ihanaa. Ja silti mikään ei muutu ja elämä on yhtä turhauttavaa. Tämä ei ole paradoksi.


      Buddhalaisissa yhteisöissä on ongelmia, mutta toivottavasti kukaan ei yritä viestittää, että "ole lamppu itsellesi" tarkoittaa vain vanhojen ajatusmallien toistamista itselleen. Niiden ulkopuolella on paljon muutakin. Tämä on myös psykoterapian tavoite.
      Se on kokemus; ei elämänfilosfia. Sen jälkeen ei todellakaan tarvita "ole lamppu itsellesi" eikä muitakaan Buddhan one-linereita tai muitakaan zenviisauksia.

      Miten tästä ollaan päästy näin naurettaviin asioihin?

      Poista
    4. Olitko myös paikalla kun Simoa verrattiin Jokelan koulusurmaajaan? Jos tuo ei ole Simon henkilökuvan mustamaalaamista niin mikä sitten olisi?

      Sante myös sanoi HZC:ssä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, kun kysyttiin oliko hän omasta mielestään tehnyt mitään väärää tuossa Samin jupakassa: "Ainoa virheeni oli, että luotin Samiin". Aikamoista Samin henkilökuvan mustamaalaamista myös tuossa tapauksessa.

      Tässä tätyy ottaa huomioon ettei kyseessä ole kuka tahansa ihminen joka noita asioita laukoo, vaan arvostettu zen-opettaja joka puhuu oppilailleen valaistuneen Buddhan edustajana. Hänen sanoillaan on valtava painoarvo.

      Minusta tämä näyttää selkeältä ja toistuvalta kuviolta jossa opettajat ja yhteisö suojelevat omia idaelistisia käsityksiään itsestään ja traditiostaan raa'asti mustamaalaamalla toisinajattelijat.

      Ehkä tuo on tavallinen toimintamalli ruotsalaisessa kulttuurissa, en tiedä, mutta kyllä suomalaisessa kulttuurissa odotetaan ihmisiltä rehdimpää käytöstä.

      Poista
    5. Olin paikalla. Kommentti oli erittäin mauton, mutta se ei ollut vakava eikä suurelle yleisölle tarkoitettu PR-lausahdus Simosta. Huonot vitsit pienessä porukassa eivät ole vallan väärinkäyttöä. Itselläni on sellainen kuva, että Simo oli vieläkin erittäin pidetty henkilö sanghassame. Zengården ei perustanut mitään blogia Simoa vastaan, ja uutiskirjeessä vain todettiin, että hän oli lähtenyt.

      Taas mainiset, että tässä suojellaan jotakin ideaalia opettajasta ja "valaistuneesta Buddhasta". Itse olen sanonut, että opettajamme eivät ole eretymättömiä, mutta tämä tuntuu olevan puhumisen arvoinen aihe monille?

      Mikä tämä ideaali valaistuneesta Buddhasta mielestäsi on?

      Miten voi olla, että joku harjoittaa Zeniä kaksikymmentä vuotta ennen kuin hän tajuaa, ettei fantasiat "valaistuneesta buddhasta" kohtaa todellista maailmaa? Siitäkö pitäisi olla yllättynyt? Useimmat ihmiset tajuavat tämän johdontakurssin jälkeen, kun johdannon vetäjä ei olekkaan Mr. Miyagi Karate Kidistä, vaan joku suomalainen keski-ikäinen tyyppi.

      Simo oli tehnyt tapauksen #7 Hekikanrokusta:

      Case 7: Echo Asks about Buddha
      A monk asked Hogen, "I, Echo, ask you, Master. What is Buddha?"
      Hogen said, "You are Echo."

      Oppilas on myös buddha. Tämä ymmärretään Zenissä. Mutta opettaja-oppilassuhde perustuu siihen, että oppilas luottaa opettajaansa. Echo vietti vuosia Hogenin alaisuudessa, ja teki hänen antamia harjoituksia, vaikka Hogen sanoi hänelle heti kättelyssä "You are Echo!" kysymykseen "Mikä on Buddha?"
      Palattuaan Japanista Simo halusi tehdä eri harjoituksia kuin mitä tässä traditiossa tehdään. Sen sijaan, että hän olisi tajunnut lähteä, hän halusi kulkea omia teitään Zengårdenissa. Opettajat eivät suostuneet tähän. Huono kommunnikaatio johti ongelmiin, kuten Samin tapauksessa. Ikävää, mutta inhimmillistä.

      Itse en aio seurata näitä kommentteja enää, koska tällainen anonyyminen keskustelu on mielestäni naurettavaa. Kuten HZC:n kirjeessä todetaan, meihin voi ottaa yhteyttä, jos on kysymyksiä. Minusta on ikävää, että sanghakokouksesta heränneitä kysymyksiä tuotiin tänne, koska itse olen yrittänyt olla mahdollisemman neutraali sekä avoin omista kokemuksistani. Sami kertoo, ettei hän edusta mitään traditiota. En minäkään. En pyri suojelemaan mitään yhdistystä, jos on oikeasti puutteita.

      Sheng Yenin sanoilla: Big sangha, big problems. Small sangha, small problems. No sangha, no problem. (mutta kuka jaksaa istua sesshinin yksin?)

      Poista
    6. Oliko tuo pieni porukka Santen oppilaista vai baarikavereista muodostunut porukka?

      Vaikka porukka olisi pieni, Santen sana opettajana painaa paljon ja muuttaa aivan varmasti hänen oppilaidensa käsityksiä puheen kohteesta (olipa se sitten Sami tai Simo). Jos joku kehtaa sanoa itseään valaistuneeksi opettajaksi on häneltä lupa odottaa hieman aikuisempaa käyttäytymistä kuin naapurin aikamiespojalta.

      Minusta nämä tapahtuvat ja puheet osoittavat että Santenkin olisi kannattanut tehdä istuskelun lisäksi jotain muutakin kasvaakseen ihmisenä aikuisen mittoihin. Miten kukaan voi pitää tuollaista henkilöä opettajanaan? Ja mitä tällaiselta tyypiltä voi oppia mauttomuuden lisäksi?

      Poista
    7. "Jos joku kehtaa sanoa itseään valaistuneeksi opettajaksi on häneltä lupa odottaa hieman aikuisempaa käyttäytymistä kuin naapurin aikamiespojalta."

      Sorrut nyt idealisoivaan virhekäsitykseen jonka takia sanaa valaistuminen vältetään. Valaistuminen, kensho, ei muokkaa ihmisestä "aikuisempaa". ns valaistumisesta ei ole välittömästi mitään hyötyä ihmiselle, eikä se muuta ihmistä paremmaksi. Se on vain yksi osa isossa palapelissä. Naapurin aikamiespoika voi olla myös valaistunut peräkammarissaan.

      Poista
    8. Pakko lisätä tähän vielä tiedoksi Chrissille että kirjoitin ainoastaan tuon ensimmäisen kommentin mihin vastasit. Tuo muu välikommentointi on jonkun muun käsialaa. Olet oikeassa että olisi parempi kirjoittaa oman nimen alla tai nimimerkillä, sillä muuten voi tulla väärinkäsityksiä. Nimimerkillä kirjoittamista (ja sitä kautta anonymiteettiä) puolustan kuitenkin hyvänä asiana.
      Minusta kommenttisi kokouksessa olivat erittäin asiallisia enkä epäilyt hetkeäkään ettet olisi kertonut ainoastaan sitä mitä tiedät. Lähinnä epäilin sitä että halusivatko ihmiset yleensä olettaa joitakin asioita ilman todellista tietoa.

      Poista
    9. "Sorrut nyt idealisoivaan virhekäsitykseen jonka takia sanaa valaistuminen vältetään. Valaistuminen, kensho, ei muokkaa ihmisestä "aikuisempaa". ns valaistumisesta ei ole välittömästi mitään hyötyä ihmiselle, eikä se muuta ihmistä paremmaksi. Se on vain yksi osa isossa palapelissä. Naapurin aikamiespoika voi olla myös valaistunut peräkammarissaan."

      Opettajia kuitenkin nostetaan jalustalle ja heitä idealisoidaan (huolimatta siitä että vaikkapa sinä ja minä tiedämmekin "valaistumisen" olevan pelkkää uskonnollista retoriikkaa). Tämä on aivan päivänselvä asia kenelle tahansa zen-buddhalaisuuden harjoittajalle. Samasta syystä opettajien sanoilla ja teoilla on paljon suurempi merkitys kuin riviharjoittajien löpinöillä. Sen vuoksi opettajan tulisi olla hyvin kypsä ihminen; Hämähäkkimiehen sanoin: "Suuri voima tuo suuren vastuun."

      Poista
    10. "Olin paikalla. Kommentti oli erittäin mauton, mutta se ei ollut vakava eikä suurelle yleisölle tarkoitettu PR-lausahdus Simosta."
      Minusta on aika pirun vakavaa jos ihmistä verrataan yhteisessä tilaisuudessa joukkosurmaajaan!!! Törkeä kunnianloukkaus,oli se sitten vitsiksi tarkoitettu tai ei. Ja kertoo paljon siitä kuinka vääristyneen kuvan olette voineet poislähteneistä antaa.

      Poista
  58. Eilisessä kokouksessa pohdittiin myös, että Sami on luultavasti lainannut Simoa vapaasti tulkiten ja vääristellen.

    Mielestäni tätä asiaa Sami ei ollut vääristellyt.

    VastaaPoista
  59. En halunnut osallistua kokoukseen, enkä osallistu seuraavaankaan, koska minulla on omat ajatukseni, joiden mukaan toimin ja elän. Tiesin, että siellä vain haukutaan Samia. Edellinenkin kommentti sen kertoo..

    VastaaPoista
  60. Minusta tämä keskustelu on ollut molemminpuolin hieman huvittavaa, joten voinen yhtähyvin osallistua, koska ei tämä tästä enää pahene :D

    OK. HZC:n opettajat ovat ihan hirveitä egoistisia kusipäitä.

    Sigh. Move along, move along. Nothing to see here.

    Voidaanko nyt jatkaa istumista ja laadukkaan, egoistisen, ja kusipäisen ohjauksen saamista? Molemmat ovat sen verran harvinaisia ja arvokkaita asioita että sitä ei yksi tällainen kriisi ja siitä vatvominen kauheasti hetkauta suuntaan tahi toisene.

    Anonyymisti teidän

    VastaaPoista
  61. Ilmeisesti senseit ovat siis valehdelleet tästä Simon lähdöstä muillekin kuin Samille? Siis lähimmille oppilailleen Suomessa? Ja jos tästä niin mistä muistakin asioista? :(

    VastaaPoista
  62. Onkohan niin ettei tosiasioita Simon karkotuksesta ole uskallettu kertoa Samille tai muillekaan suomalaisille pitkän linjan harjoittajille juuri sen takia mitä se olisi saattanut tehdä Suomen sanghan jäsenmäärille? Mikä on sinällään ironista, sillä kuten Sami sanoi, ei hän olisi uskonut jos totuus olisi hänelle tuolloin kerrottu. Nythän kävi vain niin että opettajat jäivät kiinni paitsi Simon törkeästä kohtelusta myös törkeästä valehtelusta muille oppilailleen...

    VastaaPoista
  63. Millainen on henkinen opettaja, joka kaunistelee, saati valehtelee, tapahtuneista tosiasioista? Oikeasti! Miten h*lvetissä sellainen henkilö voi toimia "totuudellisen dharman opettajana" muille?

    Olipa kyseessä kuka tahansa henkilö tai opettaja niin tämä on sellainen asia, joka ei taivu faktojen edessä. On ollut näiden zen-opettajien tietoinen motiivi kaunistella ja myös vääristellä tapahtuneita asioita. Näitä tapauksia on zenin, buddhalaisuuden ja henkisyyden parissa paljon ja tähän on mielestäni vain yksi ainoa hoitotoimenpide. Se on ns. "sakinhivutus", härmäläisittäin sanottuna tai vähintäänkin perseen näyttäminen siihen suuntaan. Tuollaiselle menolle ei ole maailmassa tarvetta, eikä auta lukemattomia olentoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tunteet ovat pinnalla kommunikaatio ei toimi. Ihmiset kuulevat ja ymmärtävät asioita hyvin erilaisista näkökulmista.

      On mahdollista että jompi kumpi osapuolista törkeästi valehtelee. Näissä mainituissa tapauksissa kaikki syytteet valehtelusta tulevat muutamasta lauseesta tai useamman mutkan kautta. On mahdollista että kysessä on vain väärinkäsitys.

      Sanghakokouksessa näitä puheita selviteltiin. Ari myönsi että kun hän sanoi Samille että "Tajuatko mitä olet mennyt tekemään? Opettajat ovat olleet yhteydessä useaan henkilöön täällä Suomessa." hän oli väärässä. Asioista oli keskusteltu vain Zengardenissa olleiden ohjaajien kanssa joille Sami oli kritisoinut opettajien toimintaa ja jotka tiesivät jo tilanteesta. Ari ei tietoisesti valehdellut, mutta luuli että näin oli tapahtunut ymmärrettyään väärin jonkun keskustelun. Tästä sitten Samin luottamus opettajiin romahti täysin.

      On mahdollista että muistan väärin, joten toivottavasti kukaan ei nyt syytä minua valehtelusta. Tämä on oma muistikuvani Sanghakokouksesta jossa osallisena olevat henkilöt kertoivat oman näkemyksensä omien muistikuviensa mukaan. Kun aika kuluu totuus vain hämärtyy.

      Poista
  64. Muistelen, että tuossa ym. 2010 sanghakokouksessa, myös ehdotettiin, että pyydettäisiin Sami takaisin sanghaan. Tämä idea taisi saada enemmistön kannatuksenkin, mutta herra X sanoi, että "tämä on enemmistön diktatuuria" ja kehoitti, että jokainen voi itse ottaa yhteyttä Samiin. Itseltäni asia jäi siihen. Hiukan tuo tuntui silloin oudolta, mutta nyt Samin blogin avulla ymmärrän tämän jutun paremmin, sillä välit olivat selvästi niin huonot, että Sami tuskin olisi tullut takaisin.

    VastaaPoista
  65. Haluan heti alkuun sanoa etten ole HZC:n jäsen. Törmäsin tähän blogiin buddha-dharma foorumin kautta ja ihan mielenkiinnosta rupesin blogia lukemaan.

    Koska minulla ei ole sen suurempia tunnelatauksia puoleen taikka toiseen, voin ehkä tarjota objektiivisen kommentin tästä postauksesta.

    Minulle jäi hyvin epäselväksi nämä väitetyt opettajien väärinkäytökset ja ihmisten hyväksikäytökset. Lukuunottamatta pikkusikarien polttelua, oluen juontia ja pukeutumiskoodin muutoksia väitteet ovat vain vihjailevia. Jos jotain konkreettista on, sehän on silloin poliisiasia, jolloin postaajan ja hänen tukiverkostonsa velvollisuus on marssia poliisilaitokselle rikosilmoitusta tekemään. Teksti on kuitenkin niin täynnä oletuksia toisten ihmisten ajatusmaailmasta ja asenteista, että se antaa kirjoittajasta hyvin vainoharhaisen kuvan, enkä usko että mitään oikeasti poliisia kiinnostavaa on tapahtunut. Mielestäni tämä postaus ei anna mitään konkreettista näyttöä väärinkäytöksistä.

    On hyvin valitettavaa, että kirjoittaja kokee asiat näin raskaasti, mutta näkisin sen johtuvan täysin kirjoittajasta itsestään. Vainoharhaisuus ja erittäin voimakkaat mustavalkoiset asenteet yhdistettynä länsimaalaiseen psykoterapiaan, joka ei ole vielä lähelläkään ymmärtämässä buddhalaisuutta, ei varmastikkaan ole parantanut tilannetta. Myös tuen hakeminen kajozendon tapaisesta new age ryhmästä tulee mitä todennäköisemmin vain eskaloimaan kirjoittajan henkilökohtaista draamaa. Hyvin surillista ja valitettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös tuen hakeminen kajozendon tapaisesta new age ryhmästä tulee mitä todennäköisemmin vain eskaloimaan kirjoittajan henkilökohtaista draamaa.

      Komppaan edellistä.

      Poista
    2. Kajozendolla ei ole mitään tekemistä buddhalaisuuden kanssa. Se on todellakin new age liike, Markus "uku" Laitisen itse kehittämä filosofia, mihin voi poimia ihan mitä tahansa mistä tahansa uskonnosta.

      Kajozendon filosofiaa kuvastaa hyvin buddha-dharma.info foorumilla käyty tuore keskustelu:

      http://buddha-dharma.info/index.php?topic=79.15

      Poista
    3. Hahhaa, mahtavaa, anonyymit! :)

      Kirjoitin tänään blogipostauksen, jossa lisää tuosta Jumala-jutusta:

      http://www.kajozendo.org/2012/05/ylioppilaslakki-on-lokinpaska-ja-maailmankaikkeuden-voimien-manifestoituminen-juoksulenkin-aikana/

      Pahoitteluni off-topicista.

      Poista
    4. poliisi, palokunta, ambulanssi!
      Jos sisälukutaito on noin hukassa niin olis ehkä parempi pysyä siellä buddha-dharma foorumin puolella.

      Poista
    5. Korjaa Uku jos olen väärässä, mutta et usko esimerkiksi jälleensyntymään?

      Poista
    6. Ja että kuoleman jälkeen koittaa pelkkä pimeys?

      Poista
    7. Ja voiko anonyymi jälleensyntyä?

      Poista
    8. "Jos sisälukutaito on noin hukassa niin olis ehkä parempi pysyä siellä buddha-dharma foorumin puolella"
      Näimpä!! Ja kuinka voit nimitellä yhden kirjoituksen perusteella toisen vainoharhaiseksi, mustavalkoiseksi ja kuinka paljon olet opiskellut psykoterapiaa tietääksesi mitä se ymmärtää. Haukutaan ja nimitellään tietämättä ja tuntematta asiaa/ihmisiä sen paremmin. Tämä asia olisi alunperinkin pitänyt hoitaa niiden ihmisten kesken ketä se kosketti eikä lähteä levittelemään ympäriinsä ja mustamaalaamaan henkilöitä jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa joitakin asioita.

      Poista
  66. Joidenkin kommentoijien mielestä on negatiivista, että keskustelu käydään anonyymisti.

    Omasta mielestäni se on hyvä ja tärkeä asia. Anonyyminä uskaltaa kertoa myös ne mielipiteet ja ajatukset, jotka muuten jäisivät sanomatta. Ei kaikkia asioita ole helppo ottaa esille Zen Centerillä. On asioita, jotka ovat tabuja, arkoja tai joista on muuten vain vaikea puhua. Esimerkiksi Samin mainitsema kritiikki opettajia kohtaan näyttää selvästikin olevan yksi sellainen aihe. Kaikille ei ole myöskään helppoa avata suutaan esim. kokouksissa. Heidän mielipiteensä jäävät silloin kuulematta.

    Näen itse internetin ja anonyymit keskustelut hyvänä kanavana. Kun asioista on ensin puhuttu anonyymisti, ne muuttuvat vähemmän dramaattisiksi ja sitten niistä voi alkaa puhua myös omalla nimellään ja lopulta kasvotusten muiden kanssa. Näin on käynyt monissa muissa yhteyksissä hankalien aiheiden kohdalla.

    VastaaPoista
  67. Voi tätä myötähäpeän määrää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa. Varmaan raskasta kantaa niin paljon häpeää mielessään.

      Poista
  68. Hei,

    Olen hzc:n jäsen, mutten ole kertaakaan käynyt zen-gårdenissa enkä solminut opettaja-oppilas -suhdetta kummankaan opettajan kanssa. Esitän nyt vinkkelini hzc:n toimintaan tämän eittämättä melko rajallisen kokemukseni pohjalta.

    En tiedä millainen meininki zen gårdenissa on, mutta ainakaan kaupunkikeskuksessa en ole havainnut ohjaajien puolelta minkäänlaista pönötystä tai itsensä muiden yläpuolelle asettamista, vaan sen sijaan kaikki ohjaajat ovat vaikuttaneet mielestäni erittäin erittäin avoimilta ja jalat maan pinnalla olevilta tavallisilta ihmisiltä, joilla aivan varmasti on kaikilla omat ongelmansa. En ole myöskään havainnut "opettaja on absoluuttisen erehtymätön buddhaluonnon läpäisemä täydellisen myötätuntoinen olento" -myytin esiintymistä sanghassa käydyissä keskusteluissa. Ihmisten ajatuksia en luonnollisestikaan osaa lukea.

    Samin tekstistä saa kuvan ihmisestä, joka on pitänyt opettajia myötätuntoa ja viisautta ympärilleen säteilevinä puolijumalina, mutta joka onkin pettynyt syvästi huomatessaan, että opettajatkin ovat ihmisiä jotka saattavat ryssiä ihmissuhteissa, polttaa sikareita, juoda kaljaa, nussia, sanoa tyhmiä asioita jne. Ainakin siinä mielessä on hyvä, että tällaiset asiat tulevat julki, että ihmisten fantasiat ja idealisaatiot opettajista särkyvät mahdollisimman varhaisessa vaiheessa "zen-uraa". Tavallaan tuntuu aika ymmärrettävältäkin, että ihmiset jotka ovat istuneet zazenissa elämänsä läpi ja joilla ei siksi välttämättä ole samalla tavalla kokemusta ihan tavallisesta arkielämästä ja ihmissuhteista kuin meillä tavallisilla pulliaisilla, saattavat käyttäytyä joillakin elämän osa-alueilla melko taantumuksellisestikin. Tämä ei kuitenkaan uskoakseni tarkoita sitä, etteikö heillä olisi kokemuksensa pohjalta kykyä opastaa ihmisiä zen-harjoituksessa.

    Edellä mainituista syistä huolimatta mielestäni vaikuttaa selvältä, että ainakin osassa Samin opettajia kohtaan esittämisestä syytöksistä ja kritiikistä on oikeastikin perää. En myöskään suostu uskomaan, että Samin ainoa motiivi olisi kostaa ja levittää kaaosta, vaan mielestäni vaikuttaa selvältä, että hän on aidosti huolestunut harjoittajien mielenterveydestä. Onkin hyvä, että ilmeisesti Samin kritiikki on otettu ainakin jossain määrin huomioon.

    "Arvoisat Sami, Timo, Sante, Kanja ja HZC:in porukka. Ehdotan että vedetään lärvit, poltellaan pikkusikareita ja jatketaan istumista. Anteeksianto ja sopiminen ovat mielestäni tärkeimpiä hyveitä ja aivan liian vähän painoitettuja traditiossamme."

    Aamen

    VastaaPoista
  69. Voi nyt... miksiköhän kaikki mainitsee aina noista elämäntavoista (sikareista ja oluista..), kun ei ne olleet tekstin pääosa tai edes mielenkiintoisin asia? Ja miksi Petterikin pohtii meditaation ja terapian yhteyttä, kun ei siitäkään kukaan ole aiemmin mitään maininnut? -eli tuulesta temmattu juttu.

    VastaaPoista
  70. "Hello, my name is Dharman Ödman.
    I am mentioned in Sami's text as an example of how basic needs are not met at Zengården and I disagree with him on that. I have been first zendo leader at Zengården twice, the first time was for 6 months and the second time was for three years. I have also been a Zen priest since 2007.
    At the end of my second time as zendo leader, I was quite fed up with life at Zengården, and as soon I expressed that to the teachers they were very understanding. We arranged so that I could have a meaningful position at the Stockholm Zen Center, where I act as sangha leader now. “Meaningful” here means that I could serve the sangha in an active way. A Zen priest can't just do nothing, you are supposed to serve both with practical work and also with your own practice.
    My own big problem, both at Zengården and in other situations such as in my part-time work or with my family, has always been a difficulty to acknowledge and express my needs. Any anxiety or other symptoms that I have had come basically from that, and I have always felt great compassion and understanding from people in Zenbuddhistiska Samfundet when I have been able to express it. I am also convinced that without the full-time training I have done, this would be an even more difficult issue for me today. To stay with one's meditation practice for long periods can really open the heart.
    To me, full-time training has given many insights about how I function, emotionally and mentally, and together with that it has also given me the stability and clarity of mind to actually use these insights in a constructive and transforming way.
    So, anyone who reads this, please don't believe uncritically what Sami is writing. Actually, don't believe me either. If you are interested in these matters, please acquire your own experience and believe in yourself.

    Best Regards,
    Dharman"

    VastaaPoista
  71. Zen-opettaja Brad Warnerin uusin blogikirjoitus, joka liittyy aiheeseen eli mielenterveysongelmiin:

    Http://hardcorezen.blogspot.com/2012/05/guided-by-voices.html

    VastaaPoista
  72. Brad warner zen opettaja :) päivän paras vitsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, aika hyvä :) Tässä toinen: zen opettaja Sante

      Poista
    2. hahhah, zen opettaja uku, kommentoimassa anonyymisti vastauksia omaan postaukseensa :D

      Poista
    3. Arvoisa Anonyymi,

      en itse pidä Sante-Senseitä vitsinä, enkä Kanja-Senseitäkään. Jos esität tällaista; on sinulla oltava siihen perustelut. Olen kokenut molemmat henkilökohtaisesti hyviksi ja mukaviksi opettajiksi muutaman vuoden aikana. En näe mitään syytä vaihtaa myöskään sanghaa, siellä on muutama tärkeä ystäväkin. Onko Sante-sensei ollut sinulle ilkeä tms?
      ps. Olen tätä keskustelua seuratessa ollut avoin kaikille.

      Poista
    4. Tästäkö tässä sitten loppujen lopuksi olikin kyse? Mun ope on parempi kun sun ope, lällällää.

      O tempora.

      Poista
    5. Valitse sopiva vaihtoehto:

      a) Buddha (-500) -> Bodhidharma (+400) -> Dogen (+1200) -> Nishijima (+1900) -> Warner (+2000)

      b) Kapleau (+1900) -> Sante (+2000)

      Paras vitsi on Buddha, ja huonoin vitsi on Buddhaa seuraavat ihmiset. Kapleau on jo jopa niin zen, että hän on kehittänyt traditiottoman tradition.

      Poista
    6. jep, mutta ukuhan on täällä kaiken aikaa kommentoinut anonyyminä eri postauksiin. Linjanveto on selkeä: Helsinki Zen Center on pahis.

      Poista
    7. jep, mutta ukuhan on täällä kaiken aikaa kommentoinut anonyyminä eri postauksiin. Linjanveto on selkeä: Helsinki Zen Center on pahis.

      Bullshit. Mulla on munaa kirjoittaa tänne omalla nimellä toisin kuin kaltaisellasi anonyymillä vellihousulla. Ja sitäpaitsi, sun mutsis on kommentoinut tänne kaiken aikaa.

      Lapset, pysytäänpäs aiheessa.

      Poista
    8. Yllä olevat kirjoitukset osoittavat, miten kaukana zen on - ainakin - Suomessa puhtaasta ja hiljaisesta mielestä ja harkitsevasta puheesta. Muuta vaihtoehtoa ei liene kuin harjoittaa yksin kotona. Valitettavasti.

      Poista
    9. "Yllä olevat kirjoitukset osoittavat, miten kaukana zen on - ainakin - Suomessa puhtaasta ja hiljaisesta mielestä ja harkitsevasta puheesta."

      Tämä on taas sitä idealisointia. Jopa Buddhan aikana munkit riitelivät rajusti sanghassa. Buddha joutui jopa jättämään sanghan ainakin kerran. Hän käveli metsään ja tuli takaisin vasta kun riidat oli sovittu.

      Jos pelkää ihmisten heikkouksia, ja hyväksyy vain täydelisen sanghan ja ihmiset, edes Buddha ei kelpaa.

      Poista
    10. Jos meno on kuin hiekkalaatikolla, jossa yhden lafkan pomo haukkuu muita vellihousuiksi ja huutelee alatyylisiä sun mutsis sitä sun tätä -juttuja, toivoisi, että täydellisen ja ala-arvoisen välillä olisi edes kutakuinkin siedettäviä sanghoja.

      Poista
    11. Ompas tosi kypsää kommentointia!!
      "Bullshit. Mulla on munaa kirjoittaa tänne omalla nimellä toisin kuin kaltaisellasi anonyymillä vellihousulla. Ja sitäpaitsi, sun mutsis on kommentoinut tänne kaiken aikaa.
      Lapset, pysytäänpäs aiheessa."

      Näinhän tämä taitaa mennä:
      "Yllä olevat kirjoitukset osoittavat, miten kaukana zen on - ainakin - Suomessa puhtaasta ja hiljaisesta mielestä ja harkitsevasta puheesta."

      Poista
  73. Hei,

    haluaisin tuoda yhden, itse tärkeänä pitämäni asian.

    Jonkin aikaa sitten Suomessa vieraili soto-zen opettaja, kliinisen psykologian tohtori, Karen Terzano. Hän kertoi vierailullaan hyvin samankaltaisista tapahtumakuluista yhdysvalloissa, kuin mitä Sami Mänty-aho kuvaa kirjoituksessaan. Hän myös pyrki selittämään näitä tapahtumia.

    Hän kuvaili ongelmatiikkaa, jota zen-harjoitukseen saattaa liittyä. Yleinen ohje zazenissahan on harhailevien ajatusten pois pudottaminen. Eli aina kun ajatus ilmaantuu, niin chuk, se tiputetaan pois. Tämä lienee kaikille tuttua.

    Karen kuitenkin nosti esille, miten tämä voi johtaa käytännössä siihen, että hankalat, negatiiviset tunteet tulevat myös tukahdetuiksi, jolloin ne tuppaavat tulla salakavalasti esiin toisaalla ns. acting outina, joka tarkoittaa osapuilleen sitä, että ihmiset alkavat sekoilemaan. Voi myös tulla tunne-elämän ongelmia, unihäiriöitä yms.

    Oman kokemukseni mukaan ero kieltämisen ja sallivan zazenin välillä on hienon hieno, ja sitä on harjoittajanakin välillä itse vaikea hahmottaa. Karen itse ohjaa zazenia, jossa ajatukset nimetään. Tällä ilmeisesti pyritään varmistamaan se, ettei ajatuksia torjuta, vaan ne myös tunnistetaan oman kokemuksin osasiksi. Hän piti myös erittäin tärkeänä toisia ihmisiä, joiden kanssa voimakkaimpia tunnekokemuksia voi jakaa.

    Pahoin pelkään, että tämä viesti hukkuu muiden joukkoon. Mielestäni tästä aihepiiristä pitäisi kuitenkin herättää keskustelua harjoittajien kesken.

    Zenin harjoittamisen pitäisi kuitenkin parantaa harjoittajiensa edellytyksiä toimia eettisesti ja läsnäolevasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut, että ihmiset saattavat aloittaa meditaation paetakseen ajatuksiaan ja tunteitaan. Itse olen varmasti, ainakin jossain määrin, tehnyt juuri näin. Kuka ei haluaisi kärsiä vähemmän? Olisin varmasti vapaampi ja onnellisempi ilman ajatusmyräkkää päässäni tai ahdistavaa möykkyä mahassani. Mutta en pääse pakoon vaikka meditoisin kuinka. Hetkellistä blissiä ehkä joskus, mutta ajatusmyrsky ja ahdistus venaavat vain kulman takana.

      Riippuu hetkestä, millä asenteella suhtaudun ajatuksiini. Työnnänkö ne pois turhautuneena, vai otanko ne avosylin mukaan harjoitukseen. Varmasti eri koulukunnissa on pieniä vivahde-eroja yleisessä asenteessa, kuinka ajatuksiin ja tunteisiin suhtaudutaan. Koetaanko ne uhkana vai ystävinä (karkeasti jaoteltuna). Loppupelissä harjoittajalla on vastuu omasta asenteestaan. Ja minkäs teet siinä vaiheessa jos olet varustettu esimerkiksi aggressiivisuudella itseä kohtaan.

      Pakko mainita, että Sante ja Kanja muistuttavat puheissaan väkivallattomasta harjoittamisesta - ei pidä yrittää leikata ajatuksia pois, vaan ainoastaan kääntää huomio takaisin harjoitukseen.

      Olen kokenut, että joskus voi olla hyvä idea tehdä päättäväisesti ja napakasti harjoitusta. Selkeästi se voi lisätä voimaa istumisessa. Tosin monesti tällaisen intensiivijakson jälkeen ajatukset saattavat tulla jopa voimakkaampina takaisin.

      Karen Terzanon tyyli kuulostaa siltä, että näihin asioihin kiinnitetään huomiota.
      Minusta tunnekokemusten jakaminen toisten ihmisten kanssa kuulostaa hyvältä. Ehkä se ei ole kaikkien juttu. Enkä tarkoita sillä, ettei se ole kaikkien juttu, että nämä ihmiset haluavat paeta, vaan että ehkä he tykkäävät käsitellä asiat hiljaa sisällään.

      Mitä on vapaus? Minä ainakin meditoin koska haluan olla vapaa. Mutta voiko vapaa olla niin, että on sinut tunne-elämänsä ja ajatusten möyrinnän kanssa?
      Ehkä juuri se olisi vapautta, että hyväksyisi itsensä kaikilta osin.

      Toivottavasti meditaatio tuottaa hedelmää, voi vain toivoa näin.

      Poista
    2. Minua tämä kysymys - ja koko sotku - kiinnostaa lähinnä siksi, että sivuaa asiaa jota olen omassa harjoituksessani tutkinut varmaankin viimeiset 10 vuotta, ja huomannut sen kaikkea muuta kuin helpoksi asiaksi.

      S.Suzuki sanoi, että paras tapa hallita lampaita on antaa niiden vaeltaa niityllä vapaasti. Tällä tavoin pitäisi suhtautua omaan kokemukseensakin.

      Nykypsykologiasta löytyy myös tutkimusnäyttöä siitä, että ajatusten syrjäyttäminen tietoisuudesta käytännössä tihentää niiden esiintymisfrekvenssiä. Monien psyyykkisten ongelmien taustalla onkin voimakas kontrollipyrkimys. Ajatusten tukahduttamisen sijaan toimivampaa olisi tunnistaa ajatukset "vain ajatuksiksi" ja antaa niiden olla, niihin samastumatta.

      Meillä ei valitettavasti ole olemassa mitään fysiologista tai muutakaan mittaria, jolla voisi saada suoraa palautetta omasta sallivuuden- kyvystään. Mistä sitä harjoittaja käytännössä tietää torjuuko asioita vai avartaako itseään yhä uusille kokemussisällöille? Aika traagistahan se on, jos pitkä panostus harjoittamiseen johtaakin käytännössä persoonan kapeutumiseen.

      Itse tunnen löytäneeni keinoja tähän, mutta se on todellakin kestänyt melkoisen kauan, ja vaatinut myös aktiivista otetta itseltäni. En tiedä missä määrin asiasta keskustellaan eri zen-ryhmissä (?)

      Ehkä aiheesta voidaan saada aikaiseksi zen-opetuspuhteita, workshoppeja, jopa kirjoja?

      Poista
  74. Koko touhu on mennyt niin mahdottomaksi, etten jaksa enää seuratakaan. Mukavaa kesän alkua kaikille!

    VastaaPoista
  75. Tämä tapaus ei ole ensimmäinen eikä viimeinen. Yksinkertaisesti siitä syystä että buddhan opetusten älyllinen ymmärtäminen ei yksinkertaisesti riitä, opetukset pitää kokea henkilökohtaisesti. Pelkkä älyllinen ymmärtäminen kasvattaa vain egoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko se älyllistä ymmärtämistä että totuutta vilpittömästi etsivät ihmiset harjoittavat meditaatiota vuosikausia, istuvat pitkiä retriittejä, asuvat zen-temppelissä, tai harjoittavat keskellä arkielämäänsä?

      Koko tämä keskustelu on hieno osoitus siitä että Tietä on lähdetty kulkemaan. Kukaan ei voi tietää mihin se johtaa. Jatketaan siis!

      Poista
    2. Tämä keskustelu on ollut kiinnostavaa seurata, vaikken kuulukaan HCZ-yhteisöön. Ulkopuolisena tuntuu kuitenkin siltä, että itse Sami Mänty-Ahon kvuaus ei ole sellaisenaan mitenkään dramaattinen tai poikkeuksellinen, vaan enemmänkin avoimen subjektiivinen kuvaus erostaan ja zen-yhteisön ongelmista. Sen vilpittömyys, autenttisuus tai oikeutus on herättänyt kysymyksiä, mutten itse pitäisi näitä nyt oikein kovin suurina juttuna. Kyllä jokaisen järkevän yhteisön on kyettävä itsekriittiseen tarkasteluun, jotta tapahtuu jonkinlaista oppimista.

      Toivoisi, että joku harjoittaja innostuisi tekemään keskustelunanalyyttisen tai etnografisen tutkimuksen zen-yhteisöistä. Sen tuloksia voisi sitten hyödyntää eettisten pelisääntöjen tai eettisen lautakunnan perustamisessa, jonka tehtävä olisi juuri selvitellä tuollaisia ongelmia, mitä Mänty-Ahon kuvauksessa käsitellään. Kuvattuja ongelmia on kaikissa yhteisöissä, kun ihmisten subjektiiviset kokemukset ovat olla niin erilaisia. Liiallinen psykologisointi on oma kysymyksensä, mutta koska se on niin keskeinen osa moderneja länsimaisia yhteiskuntia, emootioiden avoin käsittely on välttämätöntä. Ei ole mitään mieltä siirtää keskiaikaisia hierarkisia säännöstöjä moderniin maailmaan, vaan pitäisi pohtia enemmän sitä, mitä niistä voidaan ottaa opiksi.

      Tässä yksi harhapolku lisää keskusteluun ...

      Poista
    3. "Onko se älyllistä ymmärtämistä että totuutta vilpittömästi etsivät ihmiset harjoittavat meditaatiota vuosikausia, istuvat pitkiä retriittejä, asuvat zen-temppelissä, tai harjoittavat keskellä arkielämäänsä? "

      Jonkun kohdalla voi ollakin. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat seuranneet vuosikymmeniä autenttista opettajaa, osaavat ulkoa sutrat ja harjoitukset, ovat osallistuneet kolmen vuoden retriitille ja eivät silti ole ymmärtäneet yhtään mitään.

      Once a very old king went to see an old hermit who lived in a bird's nest in the top of a tree, "What is the most important Buddhist teaching?" The hermit answered, "Do no evil, do only good. Purify your heart." The king had expected to hear a very long explanation. He protested, "But even a five-year old child can understand that!" "Yes," replied the wise sage, "but even an 80-year-old man cannot do it."

      Poista
  76. HS 11.5.2012:
    Soul. Buddhalaisen munkkikunnan johto erosi pokerikohun takia Etelä-Koreassa torstaina. Julkisuuteen vuodettiin äskettäin video, jolla nuoret munkit pelaavat tuhansilla dollareilla.

    Videolla kahdeksan munkkia lyö hotellihuoneessa korttia pöytään, vaikka uhkapelaaminen on sallittua vain ulkomaisille turisteille tarkoitetuilla kasinoilla. Pelaaminen rikkoo myös munkkien sääntöjä.

    Munkkien kerrotaan lisäksi juoneen alkoholia ja tupakoineen pokerin ohessa.

    Maan suurimman munkkikunnan edustaja sanoi, että kiinni jääneet munkit saavat ankarat rangaistukset. Munkkikunnan odotetaan myös esittävän anteeksipyynnön koko kansalle perjantaina.

    Videon kuvasi munkki, joka kuuluu kilpailevaan ryhmittymään. Sisäiset erimielisyydet ovat repineet munkkikuntaa pitkään.

    Niinpä niin, videon kuvasi munkki, joka kuuluu kilpailevaan ryhmittymään. Ihmisiä ollaan kaikki tässä maailmassa...

    VastaaPoista
  77. Tulee mieleen, että kuka oikeastaan pystyy määrittelemään kuka on psykoosissa tai ei. Eihän oikeastaan Breivikin oikeudenkäynnissäkään osattu sanoa, että oliko hän psykoosissa.
    Tietenkin psykoosi on selkeää jos se on selkeää ja lapsikin ymmärtää jos joku ihminen on todella hullu, mutta mihin sen rajan voi vetää.
    Mikä on vaikea psykoosi? Miksi ei sitten kuuma kylpy voisi auttaa? Mitä tapahtuisi jos joku ihminen joutuisi vaikeaan psykoosiin keskellä kirkasta päivää tuolla kaduilla tallatessa? Tulisiko joku lääkäri sanomaan hänelle sitten, että ota rauhassa ota tästä lääkkeitä ne kyllä auttaa. Ei varmaan tulisi. Ainakin Kanja sentään teki jotain ja välitti todella tästä ihmisestä.
    Eräs minulle läheinen henkilö on pitkään ollut psykoosissa ja hän on pitkään käynyt lääkärissä ja hänet on pakotettu syömään lääkkeitä enkä ole havainnut niissä henkilökohtaisesti mitään apua. Hän itse ei haluaisi käydä siellä, mutta toivon todella, että lääkärit tietävät mitä he tekevät. Sitä en tietenkään voi tietää ja aika näyttää parantuuko henkilö ikinä. Ehkä en koskaan saa tätä tietää, mutta kyllä tällaiset kysymykset ovat piinaavia.
    Tosiasia on kuitenkin se, että häntä on tavallaan mahdoton auttaa ja en tiedä miten hän pystyisi paranemaan. Ja totta kai on myös niin, että mielisairaaloissa on paljon parantumattomasti sairaita ihmisiä, joita ei pysty kukaan parantamaan. Tai näin ainakin eräs lääkäriystäväni on minulle sanonut. Mitä tästä sitten pitäisi ajatella? Ihmisimieli on mysteeri. Sitä voi pyrkiä avata varmasti, mutta minä en käsitä sitä enkä ole varma psykologeistakaan. Tietenkin jossain määrin psykologit ovat kartalla kaikesta, mutta kuinka sitten tosiassa jonkun voi parantaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän psykoosiin on ihan lääketieteelliset kriteerit, joita en nyt tässä lähde luettelemaan. Lääketieteessäkin kriteereillä on merkitystä lähinnä sen kannalta, miten sairastuneeseen ihmiseen tulee suhtautua ja miten häntä voisi auttaa. On olemassa sairauksia, joiden oireina on psykoosi,ja joita ei voi pysyvästi parantaa mutta tavoitteena on vähentää inhimillistä kärsimystä mm. harhoihin liittyvän ahdistuksen vähentämiseksi. Ihmisen ei ymmärrettävästi ole helppoa elää tuntiessaan olevansa koko ajan esim. vainottu.
      Zen-harjoitus ei voi koskaan olla hyväksi psykoosissa olevalle ihmiselle. Toki se, mikä on totta ja todellista on suuren kyseenalaistamisen alla harjoituksen myötä, mutta on kuitenkin eri asia, jos ei pysty normaalia arkea ja sosiaalisia suhteita pitämään yllä jatkuvan kyseenalaistamisen ja epäilyksen vuoksi. Vielä vähemmän zen voi olla ratkaisuna näin vakaville psyyken ongelmille. Kuitenkin zen-opettaja voi osoittaa myötätuntoa ja auttaa kestämään harhojen aiheuttamaa ahdistusta kunnes harjoittaja pääsee asianmukaiseen hoitoon.

      Poista
  78. Kiitos tekstistäsi. Todella silmiä avaavaa luettavaa. Tässä linkki samankaltaisesta tilanteesta astangajoogayhteisössä.

    http://jooga.meditaatio.fi/viewtopic.php?p=17755&sid=6395c52fac30ed220be99c84ffd8f1ac

    Fundemantalismi on vaarallista.

    VastaaPoista
  79. Löytyisikö tekstissä mainitun Simon yhteystiedot joltain? Tai otathan yhteyttä Simo jos luet tämä... T. Pia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pia,

      Simo pyysi välittämään tämän yhteystiedon: simo.ihmistenpuolesta@gmail.com

      Parhain terkuin
      Uku

      Poista
  80. wau! :D teillä on ihka oikea kultti! Jolla ei tunnu olevan mitään tekemistä zenin kanssa... Gotta love this shit :D LOL

    VastaaPoista
  81. Kirjoitin tästä auki joitakin ajatuksiani tänne.

    VastaaPoista
  82. Olisivatpa nämä kaikki alkuperäiset tekstit luettavissa myös englanniksi...

    VastaaPoista
  83. Ainoa asia mitä tässä ei ole käsitelty tarkemmin on Sami itse. Tasapuolisuuden vuoksi sekin on tehtävä.

    Sami on mielestäni ihan mukava ja avulia kaveri, mutta jotenkin sivullinen ja jotenkin hiukan myös (äidin/isän?)hyväksyntää hakeva.

    Äitisuhde ja tämän kuolema pomppasi kirjoitusessa ainakin minun silmilleni. Ja Kanjan kehotus irottautua ja jatkaa eteenpäin oli sitten liikaa Samille.

    En tiedä osuinko oikeaan, mutta tässä on aihe jota asianomaisen selvästi kannattaisi tarkastella lähemmmin, itsekseen tai ammattiauttajan kanssa.

    Kaikkea hyvää siis kaikille.

    VastaaPoista